Kupparin penkillä Nantongissa

Tiistaina 26.2. läksimme kukonlaulun aikaan kohti Nantongia, missä sijaitsee yksi paikallisista tehtaistamme. Matka sujui mukavasti nuokkuen autokuski Liangin kyydissä, Jangtse-joen ylityskin meni varsin joutuisasti lossikyydillä, uusi silta kun avataan vasta huhtikuun puolessa välissä.

Illalla menimme tietysti syömään ja hieman juomaankin. Tällä kertaa oli pakko tilata pullo perikiinalaista 42 prosenttista väkijuomaa, nimeltään “baijio” tai jotain sinnepäin, ja se tarkoittaa kuulema valkoista viiniä.

No tätä kaiketi tapiocasta valmistettua valkkaria juotiin hissukseen snaapanderilaseista, lasi kyllä täytettiin piripintaan, mutta kerralla sitä ei tyhjennetty, vaan yleensä se tyhjeni toisella tai viimeistään kolmannella yrittämällä. Maultaan juoma oli aika erikoista, ensimmäisellä ryypyllä huomasi jonkin kukkamaisen, hieman kitkerähkön maun, mikä vain voimistui voimistumistaan joka ryypyn jälkeen. Viimein sen juoman haju tuntui nenässä melkein koko ajan hengittipä sitten sisään tai ulos. Vähän tuntui siltä, kuin olisi kiskaissut lekallisen halpaa, tosi halpaa, ootekolonkia naamaan. Ihme, ettei siitä sen kummempaa kanuunaa silti tullut. No toisaalta määräkään ei nyt ollut kovin karmea, nollaseiskan puteli neljään pekkaan.

Illallisen jälkeen Peter houkutteli meidät hierojalle ja sinnehän siis sitä sitten lähdettiin. Mittari alle ja menoksi.

Tämä hieromalaitos oli varsin iso, huoneita varmaan parisen kymmentä ja henkilökunnalla oli tosi perinteiset, kirjaillut kiinalaiset asusteet. Saimme Peterin kanssa kahden hengen looshin, missä oli iso taulutelkkari seinällä ja kaksi saunakiulua täynnä kuumaa vettä varpaitamme odottamassa. No, ei muuta kuin kengät ja sukat veks, lahjetta niin ylös kuin sai, punkkaan selälleen ja varpaita paljuun.

Niitä siinä sitten käänneltiin, pestiin ja väänneltiin, rapsutettiin, rasvattiin ja kuivattiin, veivattiin ja kapaloitiin, kunnes tuli seuraavan koiven vuoro. Ja taas samat kuviot. Näihin rituaaleihin kului hyvinkin tunnin verran, välillä silmät kiinni melkein unessa hyvän illallisen jälkeen, välillä taas taulutöllöä tuijotellen.

Kun koivet oli saatu kuntoon, siirryttiin selän kimppuun. Pikaisen karatekäsittelyn jälkeen hieroja kiikutti huoneeseen tarjottimellisen kirkkaita juomalaseja ja pyysi samalla nostamaan paidanhelman niskaan. Siinä sitten mahallaan maaten katseltiin, kun hierojat sytyttivät pitkän tikun päässä olevan tappuratollon palamaan, ja tehtyään sillä ilmassa parit näyttävät kiemurat, nappasivat toiseen käteen alassuin olevan mukin ja tunkivat tappurapuikon hetkeksi mukin sisään palamaan. Heti tämän operation jälkeen muki lämättiin tiiviisti selkään, mihin se tarrautui imukupin lailla kiinni. Ja sitten seuraava muki, ja seuraava, yhteensä jotain kahdeksan yhdeksän. Siinä sitten maattiin, mukit selässä kolisten aina sen mukaan, jos kylkeään hieman käänsi. Viiden minuutin kuluttua mukit napsaistiin moiskahtaen pois ja selkä hierottiin perusteellisesti jollain millä lie käärmevoiteella ja jota kiellettiin pesemästä pois seuraavan 12 tunnin aikana.

Siinä se. Hintaa noin puolentoista tunnin hypistelystä ja kupittamisesta oli noin 70 rämpylää per lurjus. Sitten nukkumaan jääkylmän hotellihuoneen noin puolitoistametriä pitkään parisänkyyn.

Karmeet jäljet muuten jäi tuosta kuppaamisesta. Onneksi jäljet ovat siistin pyöreitä ja valtavan isoja ja sijaitsevat aika lailla tasaisesti pitkin selkää. Eikä hampaan jälkiäkään pahemmin ole, joten eiköhän sitä uskalla kotiin palata.