19.-23.6.2006 Moskova

Maanantaina paluu helteisestä Suomesta vielä helteisempään Moskovaan. Kotikatu ja lähitienoot ovat täynnä valkoista nöyhtää, jota nuo mulle tuntemattomat ihmelehtipuut suoltavat tähän aikaan vuodesta. Koko viikko paloi rauhallisesti Moskovassa, juhannusta ei täällä vietetä, joten perjantaikin on normaali työpaiva.

Salilla tuli käytyä pitkästä aikaa parikin kertaa. Yllättävän paljon oli väkeä paikalla helteistä huolimatta. Parasta on kuitenkin painua illalla duunin jälkeen korttelin päässä olevan Patriarkan lammen puistoon ja ottaa kirja mukaan. Paikka suorastaan kuhisee väkeä, niin kuin pari muutakin lähipuistoa, nuoria suurin osa, mutta mummoja ja pappojakin näkyy, lapsillekin on oma leikkikenttänsä. Poneillakin voi toisinaan ratsastaa, jos sattuu huvittamaan.

Jo heti maanantaista alkaen porukat kantavat olutpullonsa mukanaan ja viettävät rauhallista piknikkiä pareittain tai pikku porukoissa. Mitään sen kummempaa rähinää ei ainakaan vielä ole näkynyt, mutta enpä ole juuri yhdeksän jälkeen enää paikalla ollutkaan, ehkäpä viikonloppuna voisi käydä vilkaisemassa uudelleen.

Parasta on tietenkin seurata ihmisvilinää ja keitäpä muitakaan kuin moskovalaisia neitosia. Täällä tosiaankin standardi tuntuu olevan hyvä kroppa, pitkät hiukset, korkokengät ja lyhyehko tai lyhyt hame. Hieman erikoista kuitenkin on, että melko useilla on jopa 30 asteen helteillä sukkahousut, tai ennemminkin stay-upit, tai sitten vaan ne stayuppien omistajat tykkäävät varovasti vilautella niitä steikkareidensa yläosia. Jopa vanmemmatkin naiset, arviolta 4-5-kymppisetkin pitävät itsestään varsin hyvää huolta ja pukeutuvat paljolti saman standardin mukaan eli näyttävät naisilta kuten pitääkin. Suomessa taitaa naisista olla 49% ylipainoisia.... No, miehistä kyllä varmaan vielä useampi. Tarttis varmaan tehä jotain...

Aloitin sitten viralliset kielenopiskelut, vihdoin viimein. Opettajani, oikeastaan voisi puhua kotiopettajattaresta, sillä hän, Alexandra, halusi välttämättä tulla kotiini opetusta antamaan. No, tämä sopi kyllä mullekin erittäin hyvin varsinkin, kun hänellä tuntui olevan hyvin aikaa heti aamusta, ei tarvinnut siten keskellä päivää hakeutua jonnekin oppia saamaan. Keskiviikkoaamuna oli "eka kerta" :-) ja perjantaiaamuna homma jatkuu, ja sitten taas seuraavana maanantaina.

Kaamean hiostava kuumuus eikun jatkuu ja jatkuu. Heti aamusta on jo lähemmäs 30 astetta ja ilma on hiostavan painostava. Ja toimistolle on tultava suorissa housuissa ja paidassa. Kuinka helppoa olisikaan olla nainen! Heille sallitaan lyhyt hame, avoin tai vieläkin avoimempi riekale yläosaan, pelkkää nartsaa vaan ja rintsikat näkyy läpi, jalassa nartsakorkkarit. Kovasti olin jo tulossa sortseissa duuniin, mutta sitten kuulin, että semmoista ei ole täällä kuunaan nähty, joten jätin sitten tulematta, vaikka olikin ”casual friday”. Täytyy vielä vähän kerätä rohkeutta ja tuoda jossain vaiheessa tännekin edes jotain uusia tuulia. Saas nährä.

Perjantaina oli sitten yllättäen ruotsalaisen kolleegamme Gunillan viimeinen duunipäivä, en ollut asiasta aiemmin kuullut. Menimme sitten porukalla lounaalle paikalliseen, upeaan ukrainalaiseen ravintolaan lounaalle. Alkupaloiksi vetäisin aivan uskomattoman maukkaan ukrainalaisen bors-keiton ja päälle sitten pelmeenejä savipadassa. Aivan mahtava annos. Savipadassa erittäin pehmeitä ja maukkaita lihatäytteisiä pelmeenejä, joukossa juustoisessa kastikkeessa muhineita sieniä ja sipulia. Kaikki ottivat ruokajuomaksi sitä standardi-karpalomehua (morsh), mikä on kyllä erittäin hyvää ja virkistävää. Nyt tätä kirjoitettaessa on kello jo kohta puol kymmenen ja vieläkin on täys olo. Ja lasku tais olla 350 rublaa per lurjus eli kymmenen euroa.

Illalla sitten painuin pikku siestan jälkeen taas Patriarkan lammille lukemaan Hotakaisen ”Klassikkoa”. Porukkaa oli yllättäen selvästi vähemmän liikkeellä kuin arki-iltaisin, mutta toisaalta pullojen kilinä oli hieman runsaampaa, jostain päin kuului varovaisia kitarasointuja ja alkavaa laulantaa takavasemmalta. Yksinäisiä mummeleita oli viskelemässä suolakeksejä lammessa uiskentelevalle kyhmyjoutsenpariskunnalle. Lampi oli edelleen täynnä sitä ihmepuiden ihmetöhnää.

Kahdeksan jälkeen painuin kämpille, olo alkoi olla aika tuskaisen hiostava. Otin kokeeksi pari votkaa kokis laitilla, mutta ei tahdo kone lähteä käyntiin. Liekö kuumus vienyt enimmän puhdin. Nyt kylpyyn, viileään sellaiseen, ja katotaan sitten uudelleen. Vai josko sitten panostais enemmän huomiseen?