Doggy style

Pääsiäisen jälkeen lensimme Peterin kanssa Jinanin kaupunkiin, mikä sijaitsee tunnin lentomatkan päässä Shanghaista pohjoiseen. Siitä jatkoimme autolla Shouguanin pikkukaupunkiin. Shouguan on tunnettu vihanneksistaan ja täällä järjestetään joka kevät kuuluisat vihannesmessut. Niinpä sitten vihannesten kunniaksi menimme illalliselle vihannesmessuhallin vieressä olevaan vihannesravintolaan, missä tilasimme erilaisten vihanneiden lisäksi muun muassa hanhea, kanaa, lammasta, jotain piraijan näköistä kalaa ja tietenkin koiraa, koska täällä pohjoisempana koiranliha on varsin suosittua ja koska Peter itse sekä hänen sattumalta hotellissa tapaamansa tutut, jotka liittyivät seuraamme illalliselle, olivat kovasti koiraihmisiä hekin. Tämä koira-annos oli lähinnä ohuita mausteisia, kylmiä paistisuikaleita melko maukkaan ja mausteisen salaatin joukossa. Muutama pieni ohut siivu siitä riitti jokaiselle. Pehmeää ja maukasta lihaa, ihan täydestä olisi mennyt, jos olisivat väittäneet sen olevan vaikkapa nautaa. Tai ehkä se olikin, väittivät vaan sen olevan koiraa.

Keskiviikkoaamuna sitten parit miittinkit. Koska aikaa oli ennen lounasta, menimme tapaamaan yhtä Peterin tuttua, jolla on kuorma-autofirma Shouguanissa. Siellä tämä heebo istuskeli korttia läiskimässä parin muun kaverin kanssa ja he sitten saivat päähänsä kutsua meidät lounaalle. Hiukan koitimme vältellä, mutta koska kutsu esitettiin useammankin kerran, emme voineet siitä enää kieltäytyä, ettei Peterin kaveri menettäisi kasvojaan kavereidensa silmissä. Ja niinpä sitä sitten taas mentiin ja arvaahan sitä mitä siitä seurasi. Bajiota lasiin kaameeseen tahtiin, ruokaa kasapäin ja tietenkin koiraa kans, mikä tällä kertaa tarjoiltiin keitettynä isoina klimppeinä luineen, vaan ei sentään karvoineen päivineen. Ja taas olis mennyt ihan täysillä läpi naudan keittolihana. On kuulema nämä hauvelit sellaisia kookkaanpuoleisia, rotua en tiedä, mutta ei kuulema kasvateta lemmikeiksi lainkaan vaan vain ja ainoastaan pataan pistettäväksi.

Lounaan päätteeksi meille vielä iskettiin matkaevääksi pussillinen mandariineja sekä tietysti pullollinen bajiota, edessämme kun oli vielä matka Rizhaohon ja ajomatka sinne on kolmisen tuntia ja jottei meille vaan tulisi matkalla nälkä eikä laulu pääsisi missään vaiheessa katkeamaan. Niinpä sitä sitten ajaa rytyytettiin pitkin kiinalaisia maanteitä mustalla Lexuksella kuin herrat ikään bajiota siemaillen ja mandariineja popsien. Perille pääsimme illan suussa ja siitä sitten ihan suoraan nukkumaan.

Torstaina sitten taas aamulla tunnin palaveri ja sitten parin tunnin matka Peterin kotikaupunkiin Qingdaohon, missä muuten järktään olympialaisten purjehdusskabat. Qingdao on aikoinaan ollut saksalaisten aluetta ja heiltä kiinalaiset ovat oppineet paljon oluen valmistuksesta ja niinpä täältä onkin kotoisin Kiinan tunnetuin olut Tsingtao, mikä on siis kaupungin nimi hieman vanhahtavalla tavalla kirjoitettuna.

Ennen lentoa takaisin Shanghaihin kävimme tietty lounaalla, mutta tällä kertaa eteen ei kannettu koiraa, vaan porsaan sorkkia, joita Peter imeskeli hyvällä halulla. Saparoitakin olisi kuulema ollut tarjolla.