Herroille tarjottiin konjakkia

(Moskova - Pushkin 13.-17.8.2007)

Maanantaina taas pitkän viikonlopun jälkeen Moskovaan. Hellettä on täälläkin, maanantai-iltanakin kymmeneltä vielä 28 astetta.

Tiistaina aloimme sitten suunnittelemaan Pietarin –matkaa. Tarkoitus oli lähteä junalla, mutta kun joku paukapää oli mennyt räjäyttämään radan poikki edellisiltana, oli pakko mennä lentäen.

Torstaina tuli sitten taksi hakemaan klo 6 aamulla ja siitä sitten kentälle. Koneessa jouduttiin sitten jostain syystä odottelemaan pitkälle toista tuntia ennen kuin päästiin ilmaan. Itse lento Pietariin ei sitten kestänyt enempää kuin vajaan tunnin, eihän kyseessä ole kuitenkaan sen kummempi rykäisy kuin Stadista Ouluun tms.

Iltapäivä meni asiakkaiden luona, mutta sieltä selvisimme kohtalaisen ajoissa iltapäivällä jo pois, joten ehti hieman tutustua Pushkinin pikkukaupunkiin Pietarin ulkopuolella, mikä oli siis varsinainen matkakohteemme tällä kertaa. Itse sain huoneen Pushkinin vaimon Natalin mukaan nimetystä minihotellista aivan Zarskoje Selon kupeesta. Alexei tyytyi viettämään yönsä appivanhempiensa luona.

Ennen illallista ehdin käväistä viereisessä Aleksanterin puistossa, mikä oli nk. villi puisto ja jotakuinkin hoitamaton, mutta silti varsin viihtyisä pikku lampineen ja rähjäisine palatseineen ja patsaineen. Ja koska ilma oli varsin helteinen (+27), porukkaa oli lampien rannalla varsin paljon ja lammet sopivat hyvin näemmä uimiseenkin.

Kuuden jälkeen Alexei sitten soitti, että he ovat erään asiakkaan kansssa saapuneet läheiseen ravintolaan nimeltä Russkiy Dom, että tulepas sinne. Ja sinne siis seuraavaksi, matkaan kului puistosta kävellen ehkä kolme minuuttia.

Siinä sitten valkattiin alkusalaattia ja pääruokia (helkutin hyvää Caesar-salaattia ja mitä mainiointa paistettua forellia), olutta perään, jälkkäriksi hedelmiä samppanjassa ja kermavaahtoa. Ja tietysti konjakkia, asiakas kun tuntui olevan kova konjakin ystävä. Remu Marttia taidettiin tilata, kaksi kullekin, ei sen enempää kuitenkaan. Ja sitten lasku, mikä olikin aika moinen yllätys. Kolmen hengen sapuskat oluineen kaikkineen eivät tehneet sen enempää kuin vajaat 4000 ruplaa eli nippa nappa sata euroa, mutta kuudesta konjakista saimmekin sitten pulittaa 7 tonnia eli yli kolme kymppiä per konjakki! Ja kaiken lisäksi luottokorttikoneesta oli paperi loppu, joten kortit eivät sinä iltana kelvanneet, muuten kyllä talossa käyvät kaikki tavanomaiset luottokortit.

Mikä siis neuvoksi? Olisin kyllä voinut jättää passini ravintolaan ja tulla aamulla maksamaan kortilla, jolloin he olisivat saaneet uuden rullan koneeseensa, hotellinikin kun kerran oli aivan vieressä. Ajatus ei kuitenkaan oikein viehättänyt ja niinpä sitten lähdimmekin hovimestarin uudenkarhealla Audilla läheiseen ostariin nostamaan tomaatista käteistä. No, kävihän se näinkin.

Annoimme tietenkin kovasti moitteita asiasta ja henkilökunta oli kovasti pahoillaan aiheuttamastaan vaivasta, jopa niin paljon, että antoivat 10 prosenttia alennusta loppusummasta ja vielä yhden samagonkat päälle. Että ei kovin paha sitten kumminkaan. Itse ravintola muuten on tähän mennessä varmasti yksi parhaista, missä on Venäjällä tullut käytyä, eli jos joku joskus piipahtaa Pushkinissa ja Zarskoje Selossa, laita nimi mieleen.

Siitä sitten jatkoimme vielä parille oluelle ravintola Podvoreen, viehättävään hirsirakenteiseen ravintolaan, missä on myös avara kesäterassi. Siellä sitten vielä muutama, sitten hotelliin, missä vastaan tulee kaksi suomalaista, vielä heidänkin kanssaan muutama ja sitten viimein nukkumaan.

Seuraavana päivänä vielä muutamat miittinkit suu hieman tahmeana edellisestä illasta. Ehdimme onneksi pikaisesti piipahtamaan vielä itse Zarskoje Selossakin, mikä olikin aikamoinen nähtävyys! Upeaa Katariina toisen rakennuttamaa palatsia ympäröivät valtavat puistoalueet lampineen ja hyvin hoidettuine istutuksineen. Itse palatsiin oli niin hirmuinen jono, että emme edes viitsineet yrittää sisälle eikä aikaakaan ollut ihan tolkuttomasti tuhlattavaksi. Ja sitten alkoi sopivasti sataa, joten eipä sitten muuta kuin lounaalle ja tietysti Russkiy Domiin, missä samainen hovi otti meidät vastaan tuttavallisesti kätellen ja syvään kumarrellen. Pika pikaa salaatit ja okroshkat (kylmä kotikalja- eli kvas-keitto), taksilla Pulkovon kentälle ja viikoksi kotiin Suomeen.