Ja pihalla seisoi Kalinin

(Moskovan ja Tverin oblastin kuulumisia 7.-11.2006)

Alexandran kanssa päästiin hyvään vauhtiin, neljä kertaa tällä viikolla. Aika rankkaa tosin, ja intensiivistä, verbien etuliitteitä venäjänkielessä todella riittää: vo, vy, pri, u, po, za, pere, oto, pro, do ....... puh!

Muuten alkuviikko meni rutiinien parissa. Vihdoin sain myös ilmottauduttua Suomen suurlähetystöön, nyt on heilläkin tiedot sitten siitä, minne ruumis toimitetaan. Sitä ennen kyllä olis kiva käydä suurlähettilään itsenäisyyspäivän vastaanotolla suurlähetystössä, minne kaikki Moskovassa asuvat ja rekisteröityneet suomalaiset kuulema kutsutaan. Saas nähä.

Torstaina lähdimme Alexein ja Dima G:n kanssa Kushinovoon Tverin alueelle. Allemme saimme upouuden Volvo V70:n ja kuskiksemme Valerin, 35 vuotta taksia ajaneen harmaahapsisen, mutta äärimmäisen skarpin ja vikkelän pikkuruisen ukkelin. Edessä oli noin neljän tunnin automatka, ja Valeri polkaisi automaattilaatikkoon liikettä sen verran, että seuraavan kerran saimme auton pysähtymään vasta Torzhokissa, kolmen tunnin rupeaman jälkeen.

Torzhok oli erittäin viehättävä ja vanha pikkukaupunki, jonka keskellä virtasi kapea joki. Joen rantamilta oli kerrassaan upeat näkymät. Erityisesti kaupungin hienot vanhat kivitalot, kirkot ja muut rakennukset joen varrella ja ylempänä joen törmällä olivat kerta kaikkiaan hienoa nähtävää. Osa niistä oli kyllä todella rapistuneita ja nuhjuisen oloisia, kuten Venäjällä yleensä tapoihin kuuluukin, mutta varmaankin puolet rakennuksista oli aivan hiljattain korjattu ja maalattu ja olivat aivan kuin uusia, kerta kaikkiaan hienon näköisiä. Harmi vaan, että kelit ovat edelleenkin harmaat, tuuliset ja sateiset kuten on ollut kohta kaksi viikkoa putkeen.

Kushinovossa olikin sitten upein toistaiseksi näkemäni päärakennus, oikea kartano, jollaisia Suomessakin harvoin näkee. Ja pihalla seisoi Kalinin.

Perjantai-iltana menimme Mikon kanssa ensis salille ja siittä sitten pikkuhiljaa eteenpäin. Tempasimme aluksi jättiburgerit paikallisessa skandinaavisessa raflassa, terassilla, parit oluet kyytiipojiksi ja sitten tulikin aika jatkaa matkaa. Tverskajalle vaan ja käsi ojoon ja samantien Lada pysähtyy ja heittää meidät parilla sadalla ruplalla Akademija Naukiin, missä sijaitsee todella upea, mutta kalliinpuoleinen maisemabaari 22. kerroksessa, vähän kuin 10 stadissa. Moskovan valot ja koko kaupunki näkyy todella hyvin. Harmi, ettei tullut kameraa mukaan.

Sitten taas käsi ojoon ja seuraava latuska heittää meidät eläintarhan kupeessa olevaan baariin nimeltä The real MacCoy,mikä sijaitsee paikallisen Stalinin hampaan kivijalassa. Paikka on melko pieni ja oli tupaten täynnä väkeä. Ja meno oli kaamee! Kaksi tytteliä tanssi baaritiskillä rinnat paljaina, jengi huuteli kannustushuutoja ja baarimikot suihkuttelivat vettä tanssijoiden päälle. Edelleen harmi, ettei sitä kameraa ollut, kännykameran kuvat kun ovat melko surkeita. Paikka ei tosiaan jätä kylmäksi ketään, seuraa haluavat saavat sitä satavarmasti. Alle vartin oleskelun jälkeen mullekin tultiin ehdottelemaan kämpille menoa. Ja paikka ei siis ole mikään hukkeriluola, vaan todella ihan normaali moskovalaisten menomesta. Ehkä kolmen maissa sitten kämpille ja suoraan punkkaan goisimaan.