Kuin muurahaiset

Tiistaina piipahdimme asiakaskäynnillä Suzhoussa ja sitten vedettiin muutaman asiakkaan kanssa taas kunnon kymmenen ruokalajin illallinen. Aika vaikeata oli ahtaa ruokaa kupuunsa, koska lounas oli ollut vasta yhden jälkeen ja illallinen aloitettiin jo kuuden maissa. Lautasella oli taas kaikenlaista, merimakkaroista marinoituihin katkarapuihin. Rapujakin oli, yksi kullekin, mutta täällä Kiinassa näköjään ravut monesti keitetään hyvin voimakkaassa mausteliemessä, ainakin curry ja joku muukin aavistuksen makea mauste maistui läpi ja siten ravun omasta miedosta mausta ei ollut jäljellä enää hitustakaan. Illallisen loppupuolella tuotiin vielä lautaselliset pääskysenpesäkeittoa, mikä oli uusi kokemus sekin. Rakenteeltaan se oli lähinnä mustaa, hienojakoista ja murskattua seinäsammalta, hyvin pehmeää ja tarjoiltiin kylmänä makeassa kirkkaassa liemessä. Ei oikein maistunut miltään. Hieman makealta.

Illallisella taas jutusteltiin niitä näitä, mutta erityisen kovasti kiinalaisia tuntuu puhuttavan poliisin tiukentunut ote kännissä autolla hurjasteleviin kiinalaisiin. Kyllä täällä aikaisemminkin on kait jonkinlaisia pykäliä rattijuoppuodesta ollut, mutta käytännössä asiaa ei ole juuri valvottu eikä myöskään siitä ole rangaistu, ellet sitten tunaroi kunnolla ja aja kolaria. Mutta nyt kesän aikan ote on tiukentunut ja poliisi on alkanut jopa puhalluttamaan autoilijoita, mikä on täällä aivan ennenkuulumatonta. Nyt ratista kärähtäville on luvassa parin viikon pakkoloma paikallisessa vankilassa ja päälle napsahtaa muutaman sadan rämpylän eli muutaman kymmenen euron sakko.

Matka Suzhouhun sujui nopeasti, edullisesti ja kätevästi junalla. Autolla aikaa tuhraantuu tyypillisesti tunnista puoleentoista hieman liikenteen ruuhkien mukaan, mutta junalla tuo vajaan sadan kilometrin pyrähdys taittuu puolessa tunnissa. Ekan luokan lippu yhteen suuntaan oli 31 rämpylää eli kolme euroa, junat ovat siistejä ja moderneja, vessat pytyllisiä eli kyykkiä ei tarvitse, siistejä kans ja hieman lentokonemaisia, vaunut ovat ilmastoituja, mikä onkin näillä lähes 40 asteen helteiillä aivan ”must”, ekassa luokassa tilaa on ruhtinaallisesti ja hieman yli kahdensadan nouseva matkavauhti ei tunnu pientä tytinää kummemmalta. Tänään tuli vielä junailtua sitten Danyangiin ja takaisin, matka-aika pari tuntia, kun autolla kuluu kolme ja puoli, lipun hinta 8 euroa suuntaansa.

Juna-asemat ovat sitten hieman eri asia. Jengiä nimittäin on ja paljon ja ryysikset sen mukaiset. Asemarakennuksen sisään ängetään monesta rinnakkaisesta jonosta, sitten perään on jonkinlainen turvatarkastus eli matkalainen kulkee metallinpaljastimen läpi ja kassit läpivalaistaan. Hieman siltä tuntui, että tuosta tarkastuksesta pääsee läpi kaikki maantiejyrää pienemmät metalliesineet eikä kassien läpivalaisukaan vakuuttanut, sen verran kovaan tahtiin kasseja kulki laitteen läpi ja ne kaksi passiivisina nuokkuvaa depiaattia laitteen takana taisivat ennemminkin seurata viereisestä monitorista paikalliselta kanavalta tulevaa Muumilakson tarinoita kuin laukkujen sisältöä. Ja ihan sama homma Suzhoun asemalla, ja Danyangin asemalla....

Tarkastuksen jälkeen mennään sitten odotusaulaan, joita on joka raiteelle omansa. Ja tietenkin aula on turvoksiin asti täynnä meluavia kiinalaisia ja laaja ja kaikuvarakenteinen halli vielä satakertaistaa tuon hälinän. Positiivista oli kuitenkin, että Shanghaissa junalipun hintaan kuului pieni pullollinen Tiibetin vuoristossa 5100 metrin korkeudessa sijaitsevasta jäätiköstä sulanutta ja pullotettua vettä, näin siis ainakin etiketin mukaan.

Ellei junalippua ole hommannut etukäteen ja aikoo jättää hankinnan syystä tai toisesta viimetinkaan, voi lipun saanti aiheuttaa stressiä. Esimerkiksi Suzhousta palatessamme emme olleet paluulippua varanneet, koska emme tienneet, mihin aikaan pääsisimme lähtemään. Asemalle saavuimme varttia ennen puoli yhdeeksän junaa ja lippujonot olivat joka luukulla aivan tolkuttomat. Snow ryntäsi jonoon ja Peter kadulle mustan pörssin lippuja etsimään. Täällä todellakin on näemmä tapana se, että lippuja kaupitellaan virallisten myyntiluukkujen lisäksi aseman ulkopuolella kadulla eikä hintakaan ole aivan mahdoton, tyypillisesti 5-10 rämpylää virallista hintaa korkeampi ja asiakkaita eli siis Matti Myöhäisiä tuntuu riittävän. No, Snow sai aika nopsasti seisomapaikkalipputiskiltä liput, koska se jono oli kaikista lyhin. Junassa nämä liput sitten voi vaihtaa pienestä lisämaksusta istumapaikkalippuun, jos vapaita paikkoja on. Ja olihan niitä, ainakin ravintolavaunussa, missä sitten imuroimme vielä pikaiset iltakaljat ennen Shanghaihin saapumistamme.