Molotovin cocktail

(30.10.-3.11.2006 Moskova)

Paluu Moskovaan lähes kahden viikon tauon jälkeen sujui varsin kivuttomasti, maanantain iltakoneella vaihteeksi. Kone oli jopa kymmenen minuuttia etuajassa, passintarkastusluukkuja oli aukin useita ja edelläni vain yksi heppu, joten läpi pääsi kolmessa minuutissa. Matkatavarat tulivat niin ikään kolmen minuutin odottelun jälkeen ja vaikka vihreällä linjalla olikin vielä tavaroiden läpivalaisu, olin ulkona tuloaulassa varmaankin vartissa. Uuusi ennätys siis takuuvarmasti. Etukäteen tilattua taksia sain odotella pari minuutta ja kun olin jo paikalla valmiiksi odottelemassa, kuskikin vain ihmetteli, että olipas vikkelää toimintaa!

Moskovaan oli tullut talvi. Pakkasta oli muutama aste ja päivällä oli tullut kymmenkunta senttiä (kuulema!) lunta. Oli kait sitten suurimmaksi osaksi sulanut, kun ei näyttänyt olevan kuin pari senttiä. Pelkäsin tietysti aiemmasta kokemuksesta kaameata liikennekaaosta, mutta mitä vielä. Ihan sukkana kentältä kotiin reilussa vartissa! OHO!

Tiistaina siis toimistolle ja ihan uusiin tiloihin 9-kerrokseen. Hieman olivat paikat vielä sekaisin, mutta tilaa on enemmän niin kuin porukkaakin. Meteli on välillä hirmuinen, kun avokonttorin kaikki 30-40 ihmistä pulisevat yhtäaikaa. Vessakin löytyi pienen haeskelun jälkeen, uusi ja siisti tietysti sekin. Pientä ihmetystä herätti pöntön vieressä oleva viislitranen muovitynnyri, johon kulki sähköjohto ja josta kulki ohuen ohut muoviputki viemäriin, niin ohut, että vähänkin miehekkäämpi pökäle tukkii sen takuuvarmasti. Mutta eipä ole venäläinen vessa näin yksinkertainen. Narusta kun nykäsi, ni vesi lorisi, ja muovipönttö murisi. Sielläpä näköjään olikin jonkin sortin tehosekottaja, joka vatkaa suolen tuotoksen velliksi ja näin syntynyt Molotovin cocktail huuhtaistaan sitten viemäriin. Kaikenlaista.

Viikko alkoi rauhallisesti toimistolla, illalla pari kertaa salille ja sitä rataa. Toimistolla oli aikaa tavailla paikallisia lehtiäkin jonkun verran. Kaasun hinta on näemmä nousemassa vähintään 15%, mutta bensan hinta taas laskemassa 10%, mitä ainakaan autoilevat kolleegat eivät olleet huomanneet.

Paikallisen ”Kauppalehden” Kommersantin (=liikemies) sivuilta putkahti esiin koko sivun Christiesin huutokauppamainos. Nykäsessä on näemmä ens viikolla huutokaupattavana 20-vuosisadan mestaritaiteilijoiden maalauksia, mukana mm. Picasson ”Angel Fernandes de Soton muotokuva” vuodelta 1903 hintaan noin suunnilleen 40-60 miljoonaa USD. Että siittä kaikki venäläiset vaan tarjouksia jättämään. Eipä ole Suomessa moisia mainoksia silmiin sattunut, mutta eihän Stadissa olekaan 25 miljardööriä kuten Moskovassa ja ja miljonäärejäkin Suomessa taitaa olla jokunen vähemmän kuin ne 88.000, mitä tästä maasta löytyy.

Torstaina piipahdimme haistelemassa tuulia kilpailijan tontilla parin tunnin automatkan päässä Moskovasta. Paikka oli jo osittain tuttu kolmen vuoden takaa, mutta varsinaisella tehdasalueella emme silloin käyneet – mutta nyt kävimme. Oli muuten taas tavallisen karmea paikka! Suurin osa tehtaasta oli toimintakelvottomassa kunnossa. Vanhat, ruosteiset koneet olivat kaikki paksun paskakerroksen peittämiä, kaikki lattiat murskana, hiekan ja kuran peittämiä, ikkunoita rikki, johtoja riippui ja roikkui mitkä mistäkin, kylmää ja pimeetä, silmissä vilisi sellaisia nimiä, joita tuskin enää muistaa olleen olemassakaan kuten Jylhävaara, Wärtsilä, Tampella. Ja kaiken tämän nuo veli venäläiset aikovat laittaa kuntoon ja niinpä yhdessä nurkassa rämisi rälläkkä, toisessa hehkui hitsipuikko ja keskellä koko valtakuntaa pari ukkelia koputteli täysin muumioitunutta sähkömoottoria esiin paksun mössöläjän alta. Taitaapa pojilta tovi kestää, ennen kuin mikään vehje inahtaakaan, ainakaan jos porukkaa ei ole enempää kuin nuo viis kuus. No, tulevaisuuden uskosta ei ainakaan ole puutetta!

Eikä huumoristakaan kaiken kaameuden keskellä. Eräässä nurkassa oli useita tonneja valkoista tärkkelysjauhoa valkeissa 25 kg:n paperisäkeissä ja niinpä täälläkin oli joku keksinyt sen vanhan vitsin, että säkkeihin pitää tussilla kirjoittaa, että ”Geroin”. Venäläisethän korvaavat h-kirjaimen useimmiten g-kirjaimella, Helsinki on sentään vielä Helsinki, mutta esim Mannergeim, Gitler ja alkogol ovat hoonsa hukanneet. Niin, ja energiaa ja aikaa kaverilla oli ollut sen verran, että joka säkkiin oli tuo teksti pitänyt kirjoittaa, ja kauniilla käsialalla vielä. Ja niitä säkkeja oli enemmän kuin muutama.

Hassua muuten. Lueskelin oman taskusanakirjani esipuhetta, missä mainittiin mm. venäjänkielen lukemattomista liikettä osoittavista verbeistä, joista monet muodostetaan mitä erilaisimmilla liikeverbien etuliitteillä. Esipuheen mukaan pelkästään näistä verbeistä saisi helposti aikaan oman sanakirjansa. Ihmetyttää vaan hieman, että miten sellaisessa maassa, missä välillä ei sitten mikään tunnu liikahtavan ei sitten kirveelläkään, näitä liikeverbejä voi olla sanakirjallinen.