Ruotsalaisessa saunassa

Paluu helteiseen Moskovaan maanantaina aamukoneella. Sitten kamat kotiin ja lähetystöön vanhaa hajoamispisteessä olevaa passia mitätöimään, uusi passi on matkassa ja viisumin siirtoa ei voi tehdä, jos molemmat ovat voimassa. Kulma pois ja ”Mitätön” –leima passiin ja sitten konttuurille. Niinpä sitten taas ollaan ihan uudessa tilanteessa, passi on voimassa ja niin on viisumikin, sattuvat vaan olemaan yhteensopimattomia eli näillä papruilla ei maasta pois päästä. Katsotaan nyt sitten, kuinka siirto lähtee luistamaan.

Hellettä piisaa, parhaimmillaan +37 C, uusi ennätys ilmeisesti, koskaan ennen ei ole kuulema toukokuun lopussa ollut tällaisia helteitä. Olo alkaa olla aika tuskaista välillä, vaikka helleasuiset ihmiset kaupungilla mieltä piristävätkin ja terassikausi on parhaimmillaan. Joillakin neekereillä enää on kummallisia kanttarellin mallisia villatötteröitä päässään.

Tverskaja –bulevardilla oli avattu uusi kesäterde, tuoppi 60 ruplaa eli alle 2 euroa ja siellähän oli heti pakko käydä. Puistot ovat myös heti alkuillasta alkaen täynnä väkeä bissepulloineen, paikalliset fillaritaksit, jätskikauppiaat, säkkipillin soittajat ja bajamajayrittäjätkin (10 ruplaa / käynti) ovat kaivautuneet esiin luolistaan. On siinäkin kesäduuni, bajamajan pitäjä (kuva)! No, kauppa varmaan käy iltaisin kohtuullisesti, sen verran porukat tuntuvat imuroivan bischofshofenia naamaansa.

Tiistaina kävin vielä pitkästä aikaa salilla kuvitellen, että ei siellä tällaisella helteellä ruuhkaa ole, mutta paskan marjat – samanlainen tungos kuin aina ennenkin heti duuniajan päättymisen jälkeen ja lämpötila oli kuin ruotsalaisessa saunassa eli varmaan nelkyt tai jotain.

Torstaina matkattiin taas vaihteeksi Efremoviin kaameessa helteessä. Vaikka folkkarin minibussissa olikin ilmastointi, ei se tuntunut tilannetta auttavan kuin hetkittäin. Paita liimautui ihoon samantien.

Joku sentään osaa ottaa helteistä hyödyn irti, vaikkakin aika omintakeisella tavalla. Maanteillä on täällä niin kuin Suomessakin siellä täällä erilaisia tienvarsikauppiaita, mutta kun Suomessa myydään yleensä makeaa mansikkaa tai hernettä, täällä kaupitellaan paskaisista kottikärryistä valtavia keltaisia kurpitsoja, vesimelooneja, kaalinpäitä tai milloin mitäkin. Tällä kertaa joku paikallinen businessnero oli keksinyt ryhtyä kaupustelemaan puhallettavia lasten uima-altaita etelään vievän moottoritien penkalla. Lada vaan tien reunaan parkkiin, myyntiartikkelit ja pumppu esiin ja sitten pumppaamaan. Vikkelästi kävi pojalla kädet pumpun kimpussa, kaksi allasta oli jo pumpattu myyntikuntoon ja kolmas oli kovaa vauhtia täyttymässä. Näky oli niin hupaisa, että olisi melkein tehnyt mieli pysähtyä ja ottaa yksi allas kyytiin.