Singapore Sling

Keskiviikkona meillä oli lento Singaporeen vapun viettoon. Kone lähti ajallaan puoli viisi iltapäivällä ja laskeutui Singaporen kentälle viisi tuntia ja useita Singapore slingejä myöhemmin, tämän paikallisen lentoyhtiön valikoimaan kun kuului myös turistiluokassa rajoittamaton juomavalikoima niin mietoja, väkeviä kuin drinkkejäkin hyvän ruuan ja yllättävän hyvän jalkatilan lisäksi. Mikäs siinä oli vappua aloitellessa.

Singaporen kentällä oli vastassa maskeihin pukeutunut terveyspartio ruumiinlämpöskannereineen, mutta vaikka nenä jo hieman punoittikin ja hikoilutti, läpi päästiin ilman sen kummempia koukeroita. Kotiin palatessamme Shanghain päässä piti ennen passintarkastusta täyttää terveystietolomake samaan tapaan kuin muutama vuosi takaperin SARSin aikoihin. Sen sijaan maasta poistuttaessa kukaan ei ollut kummassakaan päässä kiinnostunut pätkän vertaa siitä, että mitä pasiliskoja kukin kropassaan kantaa.

Singapore poikkeaa todella edukseen kiinalaisista ja kuulema myös muistakin aasialaisista suurkaupungeista. Ensimmäisenä pistää silmään siisteys sekä erittäin kurinalainen liikenne, mikä näin shanghailaiseen ja kiinalaiseen liikennekulttuuriin tottuneena oli suorastaan ruhtinaallisen kohteliasta meitä jalankulkijoita kohtaan, sillä autoilijat todellakin pysäyttävät ja antavat jalankulkojoille tietä. Ilma oli puhdasta ja kirkasta ja jopa kahdensadan metrin päässä tai kauempanakin olevat rakennukset näkyivät kirkkaina ja selkeinä eikä harmaan sumuverhon läpi niinkuin täällä Shanghaissa. Ravintoloissa, kaupoissa ja takseissa, mitkä nekin olivat muuten uusia, siistejä ja edullisia, kävi luottokortti, jopa länsimainen luottokortti, joten taskussa ei tarvinnut koko ajan kantaa valtavaa setelitukkoa kuten Kiinassa.

Parhaiten kaupunkiin tutustuu kulkemalla jalan paikasta toiseen, välillä voi sitten napata taksin ja päräyttää muutaman kilsan matkan (alle kymmenen Singaporen dollaria eli alle femman euroissa) johonkin toiseen paikkaan, jos kuumassa, reilusti yli 30 asteessa alkaa liiaksi hikoiluttamaan. Hintataso noin yleensä on selvästi Kiinan hintatasoa korkeampi, mutta silti suomalaiseen verrattuna paikasta riippuen varsin kohtuullinen tai sitten suunnilleen samalla tasolla, pienemmät kuppilat, basaarit ja kaupat ovat luonnollisesti niitä nuukailijan ostospaikkoja, joista kyllä saa aivan kelpo purtavaa sun muuta tarpeellista roinaa ja turistikrääsän hinnoista voi vielä helposti pudottaa kolmanneksen tinkimällä hieman.

Lyhyen, kahden ja puolen päivän retken aikana ehdimme kiertää kaupunkia aika lailla. Jos jotain suosituksia pitäisi antaa, niin ainakin Little Indian basaarit, temppelit ja katuravintolat on ehdottomasti koettava, muutamissa pubeissa on iltaisin livebändejä soittamassa ja meno jatkuu läpi yön sekä baareissa että kaduilla. Singaporessa on tietty myös oma China Town, mutta meille on tähän mennessä ollut chinatownia jo ihan riittämiin, joten kävimme täällä ainoastaan lyhyellä iltakävelyllä ja parilla oluella. Aidon merkkitavaran perään voi sitten lähteä juoksemaan Orcha Roadin valtaviin ostosparatiiseihin ja eksoottisemmasta kamasta pitävien kannattaa ehkä suunnata Arab Streetin nurkille muslimikamaa penkomaan. Viihtyisimmät illallisravintolat ovat ehdottomasti Singaporejoen varressa Clarke Quayn alueella, missä on kymmeniä vieri vieressä olevia vanhoista varastoista ja kauppahuoneista remontoituja ravintoloita ja ruokavalikoima kattaa käytännössä koko aasian euroopan parhaita ruokamaita unohtamatta.

Hyvän yleiskuvan kaupungista saa Faber-vuoren huipulta, mistä voi sitten jatkaa matkaa köysiratakyydillä Sentosan saarelle biizielämää viettämään, edestakaisen lipun hinta oli noin kympin euroissa. Saarella on myös pitkin päivää ja iltaa kaikenlaista maksullista ohjelmaa ja markkinahumua, mutta ne jätimme tältä erää väliin. Lapsille varmasti jännittävä kokemus on osallistua yösafariin, missä mennä rymistellään jonkinlaisella hummelwagenilla pitkin pimeitä viidakkoteitä Singaporen eläintarhassa ja bongataan sieltä täältä tien varsille näytille ripoteltuja villieläimiä. Tuon autojunakyydin lisäksi voi sitten vielä itsekseenkin lähteä viidakkopolkuja samoamaan ja nähdä samat vartavasten näytille ripotellut sarvikuonot, virtahevot ja kirahvit hieman paremmin ja lähempää kuin hiukan hätäisestä autojunakyydistä.

Britti-imperiumin ajan loistosta saa hyvän kuvan piipahtamalla kaupungion perustajan Sir Stamford Rafflesin mukaan nimetyssä upeassa Raffles-hotellissa, mikä sijaitsee aivan kivenheiton päässä jokirannasta. Hotellin alueelle ja puutarhaan, museoon, aulaan, pariin baariin sekä lukuisiin kauppoihin on vapaa pääsy ja hotellin portsarin kanssa poseeraaminen on melkein jokaisen turistin pakko tehdä.

Tuo juoma, Sinapore sling, taitaa muuten olla alunperin kotoisin juuri tämän Raffles hotellin baarista, missä joku baarimikko sen kehitti vuonna 1915 kuulema ylhäisille brittirouville, joiden ei sopinut julkisesti alkoholia siemailla ja siten siitä tehtiin hyvin mehun oloinen, näköinen ja makuinen. Koostuu ginistä, Benedictine-, Cointreau- ja kirsikkalikööristä, lime- ja ananasmehusta ja onpa joukossa vielä tippa grernadiiniä ja angostuuraa. Tarjoillaan jäiden kera ja on hyvää, makeeta ja raikasta ja kihahtaa hattuun kuin metrin halko.

Siinähän se vappu sitten meni, uusia maisemia ihmetellessä ja hikoillessa, ja niin kuin useina muinakin vappuina, tälläkin kertaa se torstain ja maanantain välinen yö sujahti aivan liian nopeasti.