Tulva

Lauantai-iltana 15.3. alakerran vessa meni tukkoon, totaalisesti. Kikkareet vaan uiskentelivat lattialla – ja veskin matolla. Vessaharjalla huitominen ei paljoa auttanut. Mutta kun hätä on suurin, on apukin lähellä, ainakin meidän compoundissa.

Yleensä kun jotain apua tarvitsee riittää, että pirauttaa respaan ja keroo, että ongelmia on tai apua tarvittais nyt tässä tai tuossa, ja vilauksessa on inzinjöör paikalla. Ja inzinjöörejä täällä tuntuu olevan joka hommaan yksitellen ja erikseen.

Inzinjööri siis saapui, iltakymmenen tienoissa suuri varrellinen imukuppi kainalossa. Sillä hän sitten hetken pumppasi scheissen tukkimaa rööriä ilman sen kummempaa tulosta ja saaden ainoastaan vanhan haperon imukuppinsa halki. Kaveri ei paljoa englantia puhunut, mutta osoiteltuaan surkeana haljennutta kumimollukkaansa hän sai jotenkin meidät ymmärtämään, että huomenna tultaisiin hieman järeämmällä kalustolla laittamaan asioita kuntoon.

Aamukymmeneltä marssi sitten uusi Rööri-Roope helvetinmoisen letkeän mustan dildon kanssa sisään ja samantien pelipaikoille. Pari kunnon reipasta sisään-ulos- nykäisyä ja putkistoa tukkinut köntsä oli saman tien tiessään tai siis varmaankin jo puolivälissä matkalla kohti HuangPu –jokea, minne ainakin joen veden ulkonäöstä päätellen suurin osa kaupungin moskista päätyy loputtomalla matkallaan kohti Keltaista merta. Eikä lattialle kuivahtaneita kikkareitakaan tarvinnut itse siivota, vaan kun putkistoneuvos oli saanut homman valmiiksi, saapasteli paikalle siivooja luuttuineen ja riepuineen ja muutamassa minuutissa lattia hohti kirkkaana ja puhtaana kuin mitään ei olisi tapahtunut.