”Za teh na more”

(Moskova-Pietari 20.-22.11.2006)

Sillä lailla! Taas maanantaina aamuneljältä aloittivat kulkukoirat haukkujaiset ikkunan alla sillä seurauksella, että sen jälkeen ei sitten enää nukuttukaan. Silmät ristissä venäjän tunnille ja toimistoon....

Tiistaiaamuna oli kello soimassa 5:15, mutta tietysti heräsin jo 4:30! Pian kello kuuden jälkeen kurvaa Dima G taksilla Tsaikovskin konserttisalin eteen ja nappaa kyytiin. Matka kentälle ja Pietariin alkaa, toistaiseksi kaikki hyvin.

Liikenneväline oli taas jälleen kerran kaikkien yli 180-senttisten kauhu eli TU-154. Lentoaika ei ollut tosin sen kummempi kuin Helsingistä Kittilään, mutta tilaa kun ei ole, niin sitä ei sitten tosiaankaan ole. Taas oli polvet aivat helevetin tiukasti edessäolijan selkänonassa kiinni ja kun edessä istuva 150-senttinen neekerikirgiisi painoi vielä jossain vaiheessa selkänojansa alas levätäkseen, ei kertakaikkiaan auttanut muu kuin härskisti väkivaltaa käyttäen painaa kaveri takaisin lähtöruutuun. Mutinoita ei kuulunut.

Pulkovskajan kentällä taksit vaativat aivan käsittämättömät sata euroa matkasta LenExpon messukeskukseen, joten hyppäsimme minibussiin, surkeaan pakettiautoon, joka sitten heitti meidät jonnekin keskustaan, josta sitten saimme kohtuuhintaisen taksin perille. Aleksei ja Nikolai olivat jo paikalla, saksalainen Berthold, joka asustelee nykyisin Budapestissä, saksalainen Karolin ja hollantilainen Fred, iso Fred, liittyi sitten iltapäivän aikana vielä joukkoomme.

Messupäivä kului sitten messuillessa, ei onneksi tarvinnut juoda pisaraakaan, illalla sitten hiukan tissuteltiin. Menimme nimittäin omalla porukalla kivaan paikalliseen ravintola ”Ravintolaan”, jossa oli tarjolla Aleksein suosikkijuomaa eli ”samagonkaa”. Esillä oli viis kuus kymmenlitrasta lasipulloa täynnä votkaa, ja jokaisessa lasipullossa erilainen maustesysteemi sisällä. Kaikkiahan niitä sitten piti maistaa, vorschmakin, soljankan ja stroganoffin, mikä oli muuten aivan erinomaisen kermaista ja hyvää, ohessa maistaa. Teetä, lisää teetä, ja hotelliin vielä parille yömyssylle joskus klo 10. Siellähän sitten muutkin suomalaiset heiluivat kukkoina tunkiolla, tapasin mm. pitkästä aikaa entisen kolleegani, jolle olikin sitten sattunut yhtä sun toista, duuni oli vaihtunut parissa vuodessa pariinkin kertaan ja urasuuntautunut vaimo oli ottanut lapsen ja häipynyt, kaveri oli kuin nalli kalliolla....

Keskiviikkona ei sen kummempaa. Illalla piti mennä johonkin itämaiseen ravintolaan, missä olisi napatanssiakin, mutta paikka oli kiinni. Kävelimme sitten pitkän tovin pitkin Nevski Prospektia eri vaihtoehtoja tarkastellessa ja horjahdimme sitten lopulta erääseen epsanjalaiseen ravintolaan, minä, Dima G, Aleksie, Fred ja jo vuosien takaa entuudestaan tuttu suomen-venäläinen Juri. Taas ne normaalit kolme ruokalajia eli tyyliin salaatti, keitto ja pääruoka, itellä tällä kertaa täytettyjä sieniä, häränhäntäkeittoa ja joku ”Monzo Panza” tms eli grillattu lihalajitelma, pullo Ruskiy Standardia, joku olut, mehua, vettä teetä.... ja lasku viideltä hengeltä 6900 ruplaa eli reilut 200 euroa, ei paha. Illalla nukkumaan klo 11.

Ja kun Pietari kerran on meren rannalla, täällä usein otetaan snapsit ”niille, jotka ovat merellä”....