KYSYMYS: Mikäs noista Leijonien kannustusbiiseistä on paras? Entä paskin?

VASTAUS: Nyt laitetaan MM-kisabiisit järkestykseen! Ohessa parhaat, ja myös ne paskimmat, Suomen jääkiekkomaajoukkueen kannatuskappaleet.

1. Nick Borgen - Den glider in

Ah, klassikko. Den glider in. Jos nyt suoraan puhutaan niin itse biisihän on lohdutonta ryönää. Ruotsista on tullut vuosien saatossa paljon merkittäviä populaarimusiikin tuotoksia, mutta tämä Nick Borgen & Co. rävellys Ruotsin jääkiekkomaajoukkueen tunnuslauluksi on niin stereotyyppisen Svensson, että se on tahattoman koominen. Mitä se kertoo suomalaisista, että me varastettiin tämä itsellemme maailmanmestaruushulinoissa 95?

Tästä kappaleesta pitämiseen on tasan kaksi syytä:

1. Siihen liittyy kollektiivinen hurmos

2. Se pöllittiin ruotsalaisilta

Ja Tuomarikin itkee. 10/10, ei tätä voi olla rakastamatta.

2. Finnish Hockey Mafia ft. Antero Mertaranta - Taivas varjele!

Taivas varjele! on upea osoitus siitä, minkälainen mestariteos voi syntyä, kun skippaa baari-illan lauantaina ja jää koneelle väkertämään hokibiisiä. Konemusiikkituottaja Joonas Hahmo on tämän mestariteoksen takaa löytyvä nero. Antero Mertarannan hekumallinen selostus yhdistettynä Suomen lätkähistorian yhteen upeimpaan yksilösuoritukseen on voittajakombo. Tähän kun yhdistetään EDM-poljento taustalle, ei meno juuri paremmaksi muutu. Jotain tämän kansakunnan hulluudesta kertoo se, että julkaisuviikollaan kappale oli yksi maailman katsotuimmista YouTube-videoista.

9/10

3. Fintelligens - Kaikki Peliin

Fintelligens runttasi kotikisoja 2003 varten sen verran kovan stygen, että Kaikki Peliin on monien mielestä edelleenkin "se" kappale, jolla saa nostettua kisakiiman huippuunsa. Ei ihme, taustalla jyskyttävä Eye of the Tiger -sample, lätkäurut ja suomirap on voittajien valinta. Ai niin, mutta Suomihan suli 5-1 johtoasemasta 5-6 tappioon puolivälierissä Ruotsille...

Traumat laskevat arvosanaa, mutta jotkut onnekkaat ovat onnistuneet torjumaan pahat muistot ja kykyenevät nauttimaan kappaleesta ilman henkisiä arpia.

7/10

4. A-Tyyppi - Ihanaa Leijonat ihanaa

Mertsi. Missä me oltaisiin ilman sinun verbaalista ilotulitustasi, jolla puet sanoiksi koko Suomen kollektiivisen kendokiiman? A-tyyppi -yhtye tilasi vuosituhannen taitteessa Mertarannan legendaarisia selostuksia, painoi näppiksellä Ctrl-C, pian sen jälkeen Ctrl-V, taustalle maaninen teknopoljento, ja hetkeä myöhemmin kasassa oli upea kappale.

Ei Meeeertaraa-aantaa-aa rakkaampaa… Pisteitä tiputtaa se, ettei tämä ole voittava kappale.

8/10

5. JVG - Voitolla yöhön

Voitolla yöhön jatkoi siitä, mihin Häissä jäi – virkistävän erilaisena biisinä, joka tulee kisojen aikana takavasemmalta ohi. Single julkaistiin jo marraskuussa 2013 eli se ei ollut varsinainen kisabiisi tai maalilaulu, mutta Nuoret leijonat toivoivat JVG:n tammikuisiin torijuhliin esiintyjäksi. Itse kappale on rämäpäinen bileralli ja "voitolla yöhön" hyvä chant illaksi torille.

8/10

VAROITUS: älä kuuntele tästä eteenpäin:
VAROITUS: älä kuuntele tästä eteenpäin:
VAROITUS: älä kuuntele tästä eteenpäin:

5. Robin ft. Elastinen - Kipinän hetki

Kenen mielestä oli hyvä idea laittaa teinipoppari esittämään virallinen kisabiisi? Käsi pystyyn vaan rohkeasti. Ai kyseinen henkilö ei ole paikalla? Ylläri! Kipinän hetki on se, kun olet pidätellyt urhoollisesti kaksi erää ja juokset epätoivoisesti kohti lähintä pisuaaria.

0/10

4. Samppa Linna feat. Timo Jutila - Ny rillataan viimeiseen asti

Aku Hirviniemi päätti rankaista maailmaa keväällä 2013 julkaisemalla sketsihahmo Samppa Linnan oman kisabiisin Ny rillataan viimeiseen asti. Todennäköisesti tämän hakamussuttelun suurin tarkoitus on alun alkaenkin ollut olla hirvittävin mahdollinen kisabiisi. Tässä tavoitteessa on onnistuttu, mutta Tuomari ei ole vieläkään leppynyt tästä ripuloinnista lätkäkansan korviin.

0/10

3. Petri Nygård - Leijonalätkää

Maailmassa on monta musiikkihistoriallisesti merkittävää kaupunkia. Tampere ei ole yksi niistä. Petri Nygård, Majuri, Popeda, Mikko Alatalo... Tarvitseeko jatkaa? Jos et usko niin yllä on yksi oppikirjaesimerkki siitä, millä tavalla Manse on rikastuttanut musiikkikulttuuriamme.

0/10

2. Poju - Poika (saunoo)

Tiedätkö sen yhden ärsyttävän tyypin teidän kaveriporukasta? Se, joka liittyy puoliväkisin seuraan, lokittaa kaljaa ja kertoo urpoja juttuja. Kukaan ei oikein haluaisi hengata sen kanssa, mutta kun: "Ei Makea kehtaa jättää ulkopuolelle ku se on meidän kaveri…" Joo, no se on Pojun Poika saunoo. Kukaan ei oikein kaipaa sitä, mutta jossain vaiheessa lätkäjuhlintaa tämä pärähtää soimaan ja kaikilla on paha mieli.

Pojun debyyttialbumi, Panokset kovenee, rimpuili tiensä Suomen virallisen albumilistan sijalle 38. Kaikki te, jotka ostitte tuon levyn, tuntekaa pisto sydämissänne.

0/10

1. Teräsbetoni - Taivas lyö tulta

… Miksi? Ps. Vuosi 2005 soitti ja pyysi biisinsä takaisin, ei kuulemma ollut käyttistä.

0/10

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille

Barkov ryöpyttää Montrealia. Tehot 2+2, kauden parasta.

KYSYMYS: NHL:n runkosarja on ohi. Kuinka moni suomalainen voidaan luetella onnistujiin?

VASTAUS: 39 suomalaiskiekkoilijaa pelasi tänä vuonna maailman kovimmassa sarjassa ja yli puolet pelasivat, joko tasollaan tai jopa elämänsä kiekkoa. Tulevaisuuden kannalta positiivisinta oli nuorten esiinmarssi. Käydään läpi onnistujat, jotka ovat todellista tähtiainesta.

Floridan lämmössä pelaa tällä hetkellä kovimmat suomalaiset NHL-tähdet. Aleksander Barkov ja Jussi Jokinen ovat Panthersin voittavan jääkiekon ykkösnimet. Joukkue, jonka ei edes pitänyt selviytyä pudotuspeleihin, voittaakin koko Atlantic-divisioonan. Ja joukkueen arvokkain pelaaja on vasta 20-vuotias Barkov. Yhdestä Suomen kaikkien aikojen lahjakkaimmista senttereistä on kuoriutunut tällä kaudella johtava pelaaja, joka haluaa voittaa ja olla maailman paras jääkiekkoilija. Barkovin arvo joukkueelle on helppo lukea. Kun taikuri puuttui kokoonpanosta, joukkue oli molemmissa päissä astetta huonompi. Mies ei ole vielä edes lähelläkään parhaassa jääkiekkoilijan iässä ja on jo nyt yksi NHL-maailman tämän hetken parhaista senttereistä. Yksinkertaisesti tällä hetkellä Suomen paras. Kokenut Jussi Jokinenkin pelaa elämänsä kiekkoa tällä hetkellä. Mukava määrä pisteitä ja ennen kaikkea herran kokonaisvaltainen pelaaminen on jäätävää katsottavaa. Ei näy otsikoissa isona nimenä, mutta joukkueen sisällä yksi tärkeimmistä.

Kauden kovin yllättäjä löytyy Toronton väreistä. Leo Komarov, joka tunnettiin paremmin kolmos-nelosketjun taklaajana ja jäähyjen hankkijana, onkin tällä hetkellä NHL:n toiseksi paras suomalainen maalintekijä ja pelaa pienessä kaukalossa kärkiketjuissa. Kuinka moni olisi veikannut ennen kautta, että Leksa on ainut suomalainen tähdistöottelussa?

Minnesotan vaikea kausi sai onnellisen päätöksen ja joukkue asteli pudotuspeleihin viime metreillä. Mikko Koivu pelaa vuodesta toiseen tasollaan ja on edelleen joukkueen tärkein pelaaja. Koivun peli on illasta toiseen esimerkillistä ja viisasta kiekkoa. Tekee mukavan määrän pisteitä, vaikka pelaa illasta toiseen vastustajan parhaita vastaan.

Buffalo Sabresin turkulainen Rasmus Ristolainen pelasi vahvan läpimurtokauden ja voitti pisteiden valossa suomalaisten puolustajien pistepörssin komein lukemin (9+32). Johtanut läpi kauden vahvasti Sabresin puolustusta ja mikä tärkeintä, kehittynyt itse puolustamisessa. Lukee peliä hienosti ja sijoittuu kentällä entistä paremmin. Edessä pitkä ja menestykäs NHL-ura.

Vielä nostaisin yhden nimen onnistujiin. Joonas Donskoi teki harvinaisen tempun ja asteli suoraan Liiga-kentiltä San Josen pelaavaan kokoonpanoon. Sharks antoi nuorelle suomalaiselle alkukaudesta aikaa, mikä tuottaa nyt tulosta. Peli muistuttaa viime kauden Donskoita. Haluaa ratkaista ja on ennen kaikkea kiekkoahne pelaaja, joka pystyy luomaan itse maalintekopaikkoja.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille

KYSYMYS: Eikös Roberto Luongon pitänyt olla jo menneen talven lumia?

VASTAUS: Florida on ollut aina hyvä paikka Roberto Luongolle, joka pelaa elämänsä kautta Panthersin paidassa ja Luongo on suurin syy, miksi Florida pelaa hyvää kautta NHL:ssä.

Luongon ura lähti laskuun hyvien menestysvuosien jälkeen Vancouverissa 2012, kun Canucks kauppasi Luongon 2014 Floridaan, moni luuli kanukin surffaavan kohti makoisia eläkepäiviä. Mitä vielä, päinvastoin. Kulttiveskari halusi ja sai uuden alun uralleen vanhassa tutussa organisaatiossa. Juuri Floridasta alkoi Luongon nousu nuorena kohti NHL:n huippua. Nyt kun kautta on pelattu noin 50 matsia, on Luongo pystynyt nousemaan takavuosien tasolle ja samalla Florida taistelee neljän vuoden tauon jälkeen tosissaan pudotuspelipaikasta.

Nuori pantteriryhmä on parantanut otteitaan viime vuodesta huomattavasti. Puolustusalueen pelaaminen on ottanut suuria askeleita eteenpäin. Vieläkään Floridan kiekollinen peli ei ole siinä kuosissa, jolla voisi päästä pudotuspeleissä pitkälle, mutta nuori ryhmä oppii kovaa vauhtia ja kauttakin on vielä jäljellä.

Luongon suuruutta kuvastaa parhaiten se, että Florida on monena iltana vastaanottavana osapuolena, mikä tarkoittaa, että vastustaja yleensä vie peliä ja peli pyörii enemmän Floridan päädyssä. Panthersia vastaan lauotaan keskimäärin peräti 30 laukausta matsissa, joten maalivahtipelin täytyy toimia, ja kyllä se on toiminutkin.

Roberto Luongon otteita on ollut hieno katsoa tällä kaudella. Huhtikuussa 37-vuotta täyttävä muuri on noussut väkevästi takaisin parrasvaloihin ja huomaa, miten Vancouverista muutto on tehnyt hyvää miehelle. Mies nauttii ja samalla nauttii Floridakin.

Aleksander Barkovin johtama ykkösketju on kantanut loistavasti alkukauden ja samalla Barkov on Floridan pelillinen johtaja, mutta jos pantterit haluavat mennä pitkälle keväällä, on Luongon venyttävän parhaimpaansa ja miksi ei venyisi. Luongo on nyt hyvässä paikassa ja alla joukkue joka voi tulevina vuosina saavuttaa jotain suurta.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille

KYSYMYS: Kris Letang varasti kaverilta mailan ja sai penaltia. Kai jotkut ovat onnistuneet vastaavassa tempussa?

VASTAUS: Hyvä oli yritys Kris Letangilla, mutta aivan ansaitusti tuomarit antoivat tilanteesta Pittsburghin puolustajalle jäähyn. Suomalaisiilta vastaava tilanne on nähty NHL:ssä parikin kertaa ja erikoisin lopputuloksin.

Pittsburgh Penguinsin ja Tampa Bay Lightningin välisessä ottelussa nähtiin todella harvinainen jäähy. Kaikki sai alkunsa kolmannen erän puolivälissä, kun kotijoukkue yritti saada kavennusta vieraiden verkkoon. 4-2-tilanteessa Pittsburghilla paine Tampa Bayn kenttäpuoliskolla, kunnes valkopaidat saivat kiekon haltuunsa ja lähtivät vastahyökkäykseen. Aiemmin mailansa menettänyt pingviini-pakki Kris Letang sitoi vastahyökkäykseen lähteneen Cedric Paquetten kunnolla laitaa vasten. Molemmat pelaajat lensivät jään pintaan ja Letang varasti väännön aikana Paquetten mailan itselleen. Puolustaja luisteli omalle maalille, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ottelun raitapaidat eivät kuitenkaan tykänneet Letangin tempusta, vaan antoivat mailarosvolle 2 + 2 minuuttia. Ensimmäinen kakkonen tuli väärästä mailasta ja toinen pikku-kakkonen epäurheilijamaisesta käytöksestä. Pingviinien valmentaja ei ilmeestä päätellen tykännyt Letangin tempusta.

Vuonna 2010 Anaheimin Bobby Ryan iski Minnesotan verkkoon yhden NHL-historian erikoislaatuisimmista osumista, jossa oli isossa roolissa myös Mikko Koivu. Toisen erän lopussa Anaheim pyöritti peliä Minnesotan puolustusalueella. Ankkojen Corey Perry iski Koivulta mailan kädestä. Peliväline lensi sen verran kauas Koivusta, että hän puolestaan nappasi itselleen mailan Bobby Ryanin kädestä maalinedustakahinassa. Ducksit pyöritti peliä ja Ryan haahuili kulmassa ilman mailaa. Minnesotan toinen suomalainen Antti Miettinen tökkäsi Koivun mailan pois keskialueelta kohti kulmaa, ettei kukaan pelaaja kompastuisi siihen, mutta kova maalintekijä Ryan näki mailan ja nappasi sen käteensä. Aivan samaan aikaan Ankkojen suomalaispakki Toni Lydman laukoi kentän toiselta puolelta mustan lätkän kohti Minnesotan maalia. Jottei tilanteesta suomalaiset loppuisi, oli Minnesotan maalissa Niklas Bäckström, joka torjui Lydmanin laukauksen, mutta kiekko pomppasi suoraan Ryanille, jolla oli helppo työ viimeistellä erikoinen maali. Erikoislaatuisuutta lisää tilanteessa se, että Koivu pelaa leftillä ja Ryan rightilla mailalla.

Historian paras “mailavaras” löytyy myös Suomesta. Nimittäin rakastettu ja vihattu Jarkko Ruutu näyttää mallia, miten maila otetaan vastustajalta. Ruudun kohteena tällä kertaa oli Foppa Forsberg. Pikku tönimisen jälkeen Jarkko hyppää vaihtoon Foppan maila haaroissaan ja tästäkös Ruotsin tähti ei tykkää. Forsberg tarjoaa hanskaa naamaan Ruutulle, joka ei välitä pätkääkään Foppan riehumisesta. Tilanteesta ruotsalainen saa jäähyn ja Ruutu saa muistoksi Coloradon tähden mailan. Täydellistä.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille

KYSYMYS: Leijonia on tarjolla moneen lähtöön, ketkä on lopullisessa World Cup -joukkueessa, jos tällä hetkellä pitäs lyödä lukkoon?

VASTAUS: World Cup – maailman parasta jääkiekkoa. Moni Leijona-fani miettii jo nyt tulevaa Suomen joukkuetta, joten tässä Tuomarin näkemys asiaan.

Käytännössä on ihan sama, kumpi Suomen ketjuista on ykkönen: Barkov sentterinä tai Koivu sentterinä. Käydään ketjut ykkösestä neloseen läpi – Tuomarin mielen mukaan, reilu puoli vuotta ennen kisoja.

Sovitaan, että ykkösketjun sentteriksi nousee Koivu. Tuttu ja turvallinen Mikko. Tampa Bayn ykkössentteri Filppula joutuu väistymään keskeltä Koivun laituriksi, mutta nauttii paikasta täysin rinnoin. Taikuri Teuvo Teräväinen isketään samaan ketjuun tuomaan hyökkäysvoimaa. Ykkönen kruunataan Jyväskylässä kotikasvatetulla pakkitaidolla Olli Määtän ja Sami Vatasen muodossa.. Kyse on pakeista, jotka osaavat luistella ja uskaltavat ratkaista.

Kakkosketjun Hidalgo on Barkov. Taitomies Mikael Granlund istutetaan Barkovin viereen ja jo viime olympialaisissa osaamisensa osoittanut parivaljakko iskee viimeistään tässä turnauksessa koko lätkämaailman tietoisuuteen. Nuorten taikureiden rinnalle istutetaan jo veteraanistatuksen saavuttanut, Barkovin kouluttanut Jussi Jokinen. Pakkina Buffalon Rasmus Ristolainen ja Esa Lindell, joka osoitti MM-kisoissa todella valmista peliä.

Kolmosen sentteri on turvallinen all-around-valinta Jori Lehterä. Mukana on tietysti NHL-ilmiö Leo Komarov, joka voisi tarvittaessa pelata ykkösvitjassa asti. Lauri Korpikoski monitoimimiehenä toisi peliin pienen kaukalon kokemusta. Dallasin toinen suomalainen Jyrki Jokipakka ottaisi kolmospakkiparin toisen tontin ja viereen asettuisi Dynamon Juuso Hietanen.

Neloskenttä koostuisi Kärppä-koulun käynnestä Joonaksista Donskoista & Kemppaisesta ja kovaa taklaavasta Miikka Salomäestä.

13. hyökkääjä olisi suonenjokelainen, kovaa laukova Iiro Pakarinen. Kisapaikkaa hyvin lähellä ovat myös Teemu Pulkkinen, Erik Haula ja mahdollisesti jopa Patrik Laine. Vai löytyisikö sinun joukkueesta kyseiset herrat?

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille

KYSYMYS: Leijonat jäädytti Saku Koivun, Jere Lehtisen ja Ville Peltosen eli Tupun, Hupun ja Lupun numerot hallin kattoon. Eikös maajoukkueessa ollut joskus myös Teletappi-ketju?

VASTAUS: Nuorten jääkiekon MM-kisat mahtavan alun, kun Leijonien kaikkien aikojen hyökkäys-ketjun paidat nostettiin Hartwall-areenan kattoon Helsingissä. Saku Koivu, Ville Peltonen ja Jere Lehtinen, jotka tunnetaan paremmin Tupu, Hupu ja Lupu -ketjuna saivat ansaitun ja hienon paidannostotilaisuuden ennen Suomi-Valko-Venäjä-ottelua.

Ketju toi Suomelle arvokisoista monta mitalia, joista suurin lienee “95 Nevö föget”. Tupu, Hupu ja Lupu oli uskomaton kentällä. Ketjun ei tarvinnut käytännössä koskaan puolustaa omalla alueella, väkkärä ketju dominoi kiekkoa aina ja vaihto päättyi yleensä aina laukaukseen, ja parhaimmassa tapauksessa kiekkoa saatiin kaivaa vastustajan maalin perukoilta asti.

Hexi Riihiranta keksi hurrikaaniketjulle oivan nimen, mutta kuka on kuka? Saku Koivun sanojen mukaan järjestys menee seuraavasti. Ville on Tupu, Saku on Hupu ja Jere on Lupu eli ketju vasemmalta oikealle. Suurin ja kaunein hyökkäystrio mitä maajoukkueessa on ollut, joka antoi Leijonille aina mahdollisuuden voittaa, oli vastassa Kanadan tai Venäjän miljoonaniput.

Disneyn ihmeketjun innoittamana Suomessa on nähty hyviä ketjuja, mille on yritetty keksiä hauskoja nimiä. Yksi viihdyttävä ketju nähtiin Leijona-paidassa 2000-luvun vaihteessa. Se oli nimeltään Teletappi-ketju johon kuuluivat Niko Kapanen, Timo Pärssinen ja Jukka Hentunen. Nimitys syntyi kolmikon päästyä ensi kerran pelaamaan maajoukkueessa. Teletapit eivät olleet enää pelkästään lasten suosikkeja, vaan koko kansan suosikkeja Leijona-paidassa.

Ennen maajoukkuepelejään Hentunen, Kapanen ja Pärssinen olivat pelanneet keskenään samassa ketjussa jo HPK:ssa. Hentunen ja Pärssinen pelasivat ennen kerhoon tuloaan 1.divisioonassa Kokkolan Hermeksen riveissä. Kerho nappasi kaksikon ja asetti keskelle oman kasvatin Kapasen. Peli toimi heti ja jälki oli hurjaa, mikä sai Leijonien johtoportaan ottamaan koko hyökkäysketjun riveihinsä. Se kannatti, hyökkääjät pelasivat samassa ketjussa jääkiekon MM-kisoissa 2001, 2002, 2004, 2005 ja 2007. Kolmikko oli Leijonien ylivoimaisesti paras kentällinen 14 tehopisteellä vuoden 2005 Itävallan MM-kisoissa.

Teletapeilta saatu lempinimi tuli lähinnä pelaajien nuoresta iästä ja värikkäästä pelityylistä, mitä uskomattoman nopea ketju tarjosi pelikentillä.

Suomessa on myös ollut historian saatossa toinen Teletappi-ketju. Samalla lempinimellä pelasi vuonna 2000-2001 myös Suomen naisten salibandymaajoukkueen hyökkäysketju Jenni Morottaja - Anne-Mari Lyhykäinen - Sini Vartiainen.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille

KYSYMYS: Kuka on tämä Puljujärvi? Näyttää pelimieheltä.

VASTAUS: Jesse Puljujärvi on Kärppien laituri, syntynyt Ruotsin puolella Älvkarlebyssä, noin 150 kilometriä Tukholmasta pohjoiseen, Gävlen lähistöllä. Tornioon “Puljun” perhe muutti kun tämä oli nelivuotias. 13-vuotiaana nuorukainen joutui kovan valinnan eteen, kun Skellefteå tarjosi jo tuolloin Puljujärvelle kuuden vuoden sopimusta. Tie vei kuitenkin Torniosta Ouluun ja suosikkijoukkue Kärppien kirjoille.

Puljujärvi on voittanut C-junnujen Suomen mestaruuden ja hopeaa B-junnuissa. Toissa kaudella 190-senttinen jässikkä pelasi jo lähinnä Kärppien A-junnuissa. Reisiluun murtumalla alkanut kausi päättyi lopulta A-junnujen SM-hopeaan. Toukokuussa 2014 Puljujärvi teki kolmivuotisen liigasopimuksen Kärppien kanssa.

Puljujärvi varataan NHL:ään vasta kesällä 2016, mutta nuorukaisesta kohistaan jo kovasti. Pulju johdatti Suomen U20-maajoukkueen turnausvoittoon elokuussa 2014 Ruotsissa pelatussa neljän maan turnauksessa ja voitti siinä samalla pistepörssinkin. Pulju saalisti ensimmäisessä liigapelissään heti syötön, vaikka sai vasta pelipäivän aamuna kuulla olevansa kokoonpanossa, aamujäillä sattuneen loukkaantumisen vuoksi. Ensimmäinen liigamaali syntyi Hämeenlinnassa 17. syyskuuta: omat karat rystyltä maalin kattoon.

Puljujärvi oli jo Toronton U20-kisoissa joukkueen pirteimpiä pelaajia. Oikealta ampuva Pulju on isoksi pelaajaksi hämmästyttävän hyvin liikkuva. Syy tähän saattaa löytyä jääpallokentiltä, joita Pulju dominoi juniorina. Tornion Palloveikkojen verkkosivuilta löytyy kertomus ToPV:n E-junnujen matkasta Suomen mestareiksi. Puljujärvi teki sekä välierässä että finaalissa torniolaisten kaikki kahdeksan maalia. Siis kahdeksan maalia kummassakin matsissa.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille

KYSYMYS: World Cup lähestyy. Suomella on tällä hetkellä NHL:ssä kahdeksan kovaa keskushyökkääjää ja kaikki ei mahdu joukkueeseen, ketkä tippuvat ryhmästä?

VASTAUS: Tällä hetkellä Suomella on sentteriasiat todella hyvin. Kuten totesit kysymyksessäsi, tällä kaudella NHL:ssä pelaa kahdeksan suomalaista keskushyökkääjää ja hyvissä rooleissa. Euroopastakin löytyy vielä muutama kovan luokan sentteri, mutta uskon World Cupin joukkueen keskushyökkääjäosaston tulevan kokonaan NHL:stä.

Vaikka tässä on vielä pitkä aika kisojen alkuun ja näyttöjä pystyy antamaan valmennusportaalle vielä lähes kymmenen kuukautta, jotenkin tuntuu Leijonien sentteriosasto harvinaisen selvältä jo nyt. Kevätkaudella NHL:n kahdeksasta suomalaiskeskushyökkääjästä seitsemän on pelannut keskellä vakituiseen. Minnesotan Mikael Granlund, Mikko Koivu ja Erik Haula, Floridan Aleksander Barkov, St.Louisin Jori Lehterä, Bostonin Joonas Kemppainen, Tampan Valtteri Filppula ja Chicagon Teuvo Teräväinen on pelannut myös keskellä, mutta valtaosan kaudesta laidassa.

Itse en lähtisi joukkueesta ketään keskushyökkääjää pudottamaan, vaan sijoittaisin osan senttereistä laitamiehen tontille. Leijonien sentterinelikko olisi seuraava: Barkov, Koivu, Lehterä ja Kemppainen. Granlundin asettaisin Barkovin rinnalle, joka toimi jo viime olympialaisissa, ennen kuin Barkov loukkaantui. Filppula Koivun viereen ja Teräväisellekin löytyy hyökkäävä rooli, joko Lehterän vierestä tai jopa ykkös- tai kakkoskentästä. Ylivoimalla todella käyttövalmis mies. Haulan luisteluvoima tuo nelosen laidalle riittävää kovuutta.

Sentterit ovat luonnostaan myös hyviä aloittajia, joita tarvitaan lyhyessä turnauksessa, missä yksi kohtalokas b-pistealoitus voi tulla kalliiksi jengille, varsinkin kun pelataan pudotuspelejä.

Suomen sentteriosastosta löytyy hyvin niin kokemusta kuin myös nuoruuden intoa, joka haluaa voittaa Suomelle kirkkaimman mitalin tulevassa uudistetussa World Cupissa, jossa kohtaavat maailman parhaat pelaajat.

Vaikka Leijonien sentteriosasto näyttää paremmalta kuin vuosiin, ei Suomen kokoonpano edelleenkään kestä paperilla vertailua turnauksen kärkimaihin, mutta jo vuosia vahvana ollut maalivahtiosasto ja joukkuepelaaminen vievät jälleen kerran Leijonat pitkälle.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille

KYSYMYS: Nuorten jääkiekon MM-kisat alkavat. Mikä on ollut historian värikkäin ottelu?

VASTAUS: Yksi mielenkiintoisimmista otteluista nuorten MM-jäillä nähtiin vuonna 1987, jossa kohtasivat Kanada ja Neuvostoliitto. Mahtikiekkomaiden välinen matsi päättyi värikkäiden vaiheiden jälkeen joukkomyllyyn, johon ei auttanut edes valojen poisto hallista.

Suomi oli ennen kyseistä ottelua varmistanut itselleen historian ensimmäisen MM-mitalin nuorten lätkässä voittamalla päätösottelussaan Tsekkoslovakian maalein 5-3. Kanada ja Neuvostoliitto ratkaisivat illan matsissa myös Suomen mitalin värin. Ennen ottelua Pikku-Leijonien piti saada joko hopeinen tai pronssinen mitali, mutta kaikkien yllätykseksi Suomi saikin kultaisen-mitalin mukaansa, kun päätösottelu päättyi joukkomyllyyn ja oikeutetusti Neuvostoliitto ja Kanada diskattiin ja pelkona oli myös molempien pudottaminen B-divisioonaan.

Kanada johti peliä 4-2, kunnes tivoli pistettiin jäälle pystyyn. Kaikki alkoi NL:n maalin tuntumassa. Kanadan Sanipass teloi NL:n Kostitshkinia ja norjalaistuomari Rönning tarjosi siitä kanukille kaksiminuuttista. Tämä ei kuitenkaan riittänyt kuumakallelle ja niinpä nikkari varmuuden vuoksi teloi Kostitshkinia vielä kerran. Apurina paikalla oli myös Theoren Fleury, jonka Kostitshkin torppasi maahan. Selvä tilanne ja myllyt pystyyn. Mike Keane ja Chris Joseph valitsivat omat tanssiparit ja niin nyrkit alkoivat heilua urakalla. Maalivahtien lisäksi kentällä oli sillä hetkellä kummallakin jengillä neljä pelaajaa. Tilanne oli ollut hektinen jo pidemmän aikaa.

Kentällisen tappelu vaihtui joukkotappeluksi siinä vaiheessa kun Neuvostoliiton valmentaja lähetti muutaman miehen apuun jäälle. Kanadalaisessa kiekkokulttuurissa tämä tarkoittaa joukkotappeluun haastamista. Kanadalla sattui olemaan valmentaja oikea gooncoachina tunnettu Bert Templeton, joka ei näissä tilanteissa paljoa ujostellut vaan lähetti koko vaahteralehtiryhmän kentälle. Tuomaristo oli tilanteesta aivan pihalla ja katsoivat parhaaksi poistua paikalta.

Hallista sammutettiin valot ja toivottiin tappelun loppuvan, mutta kun valot sytytettiin uudelleen jatkui kahina entiseen malliin. Bileet saatiin loppumaan vasta kun paikallinen miliisi tuli paikalle ja ampui pari kovaa hallin kattoon.

Värikäs peli, jossa kohtasi kaksi eri kiekkokulttuurista joukkuetta. Taito vaihtui nyrkkeilyyn.

Onneksi kiekko on nykyään kansainvälistynyt ja Suomen Leijonatkin voittavat tulevissa kotikisoissa MM-kultaa ilman muiden maiden jelppiä.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille

KYSYMYS: Connor McDavid vai Jack Eichel vuoden tulokas NHL:ssä? Vai joku muu?

VASTAUS: Ei tällä menolla kumpainenkaan. Panarin ja Domi ovat listan kärjessä tällä hetkellä ja ansaitusti.

NHL:n vuosittainen draft-tilaisuus oli viime kesänä jännittävä tapahtuma, kun kaksi valovoimaista tähteä kilpaili ykkösdraftin paikasta. Kaikki puhuivat vain ja ainoastaan kahdesta pohjois-amerikkalaistähdestä kanadalaisesta Connor McDavidista ja yhdysvaltalaisesta Jack Eichelistä. McDavid varattiin ensimmäisenä Edmontonin riveihin ja Buffalo nappasi toisena Eichelin. Suurimman osan mielestä tämä kaksikko pystyisi ainoana tappelemaan vuoden tulokkaan tittelistä. Toisin on käynyt.

McDavid ehti pelata NHL:ssä 13 ottelua ennen loukkaantumistaan. Piste per matsi tahdilla pelannut ykkösdrafti ehti osoittaa kuuluvansa jo ensimmäisenä vuotena olevansa valmis maailman kovimpaan kiekkosarjaan. Vaikka vuoden tulokas titteli menisi tänä vuonna sivu suun, kuullaan miehestä tulevaisuudessa vielä paljon. Otteet olivat jo sitä luokkaa, että voimme tulevaisuudessa lukea miehen nimeä jatkuvaan pistepörssien kärkipäästä. Tämä mies tulee dominoimaan tulevaisuudessa NHL:ää.

Jack Eichel on ehkä Yhdysvaltain lahjakkain pelaaja vuosikausiin. Ylivoimainen yliopistopelaaja draftattiin toisena perinteiseen kiekkokaupunkiin Buffaloon. Eichel ei ole vielä pisteillä mässäillyt, mutta miehestä näkee jo nyt, että tulevaisuudessa Ristolainen ei tule saamaan yhtä paljon otsikkoaikaa, kunhan yhdysvaltalainen saa ikää ja pelejä alle.

Vielä on pelejä jäljellä ja kevääseen on pitkä matka, mutta tällä menolla kumpaistakaan ei tulla valitsemaan vuoden Rookie-palkinnolla ja kovasti saa töitä tehdä, jos meinaa saada kiinni kaksikon Panarin & Domi.

Taitava venäläinen Artemi Panarin johtaa tällä hetkellä tulokkaiden pistepörssiä ja ansaitusti. Chicagossa Patrick Kanen ketjussa viilettävä nuorukainen on ollut loistava tällä kaudella ja on vahvimmin kiinni tulokas-pokaalissa. NHL:n tehokkain ja viihdyttävin ketju tekee tuhojaan joka ilta ja on ihme, jos joukkue ei tappele keväällä kannusta. Panarin arvoa nostaa vielä se, että viime kaudella mies pelasi hurjin tehoin SKA Pietarin riveissä ja samalla seura otti KHL:n mestaruuden. Miehen lähdettyä mestariryhmästä, SKA rämpii syvällä ja hakee peliään edelleen. Tämän hetkisin ottein Panarin on vahvin ehdokas vuoden tulokkaaksi.

Toinen kova tulokas pelaa tällä hetkellä Arizona Coyotesissa ja pelaa pienestä koostaan huolimatta kokonaisvaltaista jääkiekkoa. Entisen NHL-poliisin Tie Domin poika Max Domi pelaa peliä, mitä on hieno katsoa. Taitava Domi oppii joka päivä lisää NHL:stä ja sen huomaa. Aina kaikkensa jäällä antava kaveri on tällä hetkellä tulokkaitten pistepörssin kakkonen ja halu kehittyä kiekkoilijana on valtava.

Rookie-palkinto saattaa mennä tällä kaudella Panarille ja tulee varmasti pelaamaan pitkän ja hienon NHL uran, mutta isompia pokaaleita tulevaisuudessa nappaavat McDavid ja Eichel, aivan varmasti.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille