Siinä vaiheessa, kun ystävät, kaverit ja kummin kaimat viettävät keskiviikon ja sunnuntain välisen yön Flow:ssa, ei allekirjoittaneella ole muuta vaihtoehtoa, kun pakata festarilaukku ja suunnata Suvilahteen. Tämä sosiaalinen eläin ei jaksa tuijotella seiniä puolta viikkoa.
Tunnustan. En tunne murto-osaakaan Flow:n artisteista. Silti minä kipitin ystävien perässä keikalta toiselle ja nautin sydämeni kyllyydestä.
Miksi Flow, jos ei artistien takia?
Ystävät. Flow:ssa on kaikki ja muutama siihen päälle. Päälle 60 000 vierasta kuulostaa pähkähullulta ja sitä se välillä olikin. Tästä hulluudesta olen jo monena vuonna ollut valmis maksamaan Flow:n ei-niin-halvan festarilipun (Tänä vuonna sain lipun). Tunnelma ystävien, niin uusien kun vanhojen kanssa oli timanttinen, keskiviikosta sunnuntaihin. Tai no, sunnuntaina tunnelma ja olotila alkoi olla siinä timanttisen ja vähemmän timanttisen rajamailla, maanantai enteili jo maailmanloppua.
Pingisottelut, yllättävät kohtaamiset samppanjabaarissa,pimenevä kesäyö Backyard Stagen tunnelmallisella nurmialueella. Keskiviikon rankkasadekin tuntui festarihuumassa romanttiselta (tiettyyn pisteeseen asti). Jossain vaiheessa lauantaita kadotin kaikki ystäväni ja heitä oli aivan turha yrittää tavoittaa puhelimitse, nämähän eivät alueella toimi. Eipäs panikoida, festarit ovat erinomainen paikka tutustua avoimin mielin uusiin ihmisiin ja niin olen minäkin montaa ystävää, tai ainakin kaveria rikkaampi nyt.
Tyyli. Näillä festareilla saatan ajoittain vaikuttaa hajamieliseltä ja sitä olinkin. En saanut tarpeekseni ihmisten tuijottamisesta. Miten te hipsterit sen teette? Ei tässä mitään muotilehtiä tarvita. Flow opettaa. Itse keskityin tällä kertaa enemmän siihen katselemiseen kun kuvaamiseen, mutta mm. Hel Looks -sivustolta löytyy makeita Flow-tyylejä.
Ruoka. Makkaraperunat ja Flow eivät voisi olla kauempana toisistaan. Flow on kulinaristin mekka. Yllätyin positiivisesti New York Ninjan pisteellä ujosti kysäistyäni, ’eihän teillä ole mitään gluteenitonta?’. Tämän jälkeen nautin ensimmäistä kertaa pariin vuoteen gluteenitonta sandwichia, joka oikeasti oli hyvää! Herkullista, sanoisinko. New York Ninjahan vaikuttaa mm. Sandrossa, joka on kokeilemisen arvoinen sekin.
Alicia Keys. Odotin paljon, sain enemmän. Alicia oli kesän kohokohtani. Ei siihen trampoliinia tarvittu. Minä tyttö pompin kun viimeistä päivää silmät sepposen selällään. Alicia oli vaikuttava esiintyjä. Flirttaileva, aikuinen nainen, jumalainen ääni ja karisma. Heräsin lauantaiaamuna Alicia-huumassa ja popitin Empire State of Mindia, kunnes oli taas aika mennä.
Taide. Flow on taidetta jo itsessään. Erilaisia alueita jossa pääset itse taiteilemaan, tai jossa ihailla erilaisia taideteoksia. Keskiviikkona olin Happy Joen kutsumana tutustumassa Instagram –kilpailun tuloksiin. Happy Joe haastoi kuvaamaan hyviä fiiliksiä, elämän iloisia ja nautinnollisia hetkiä. Näitä löytyi alueelta jos jonkinlaisia. Happy Joen alue oli muutenkin chilli, paikka jossa rauhoittua festarihumun käydessä liian villiksi.
Muutaman kerran ohitin myös The Hate Destroyer –installaation, joka oli tribuutti Irmela Mensah-Scrammin elämäntyölle rasismia vastaan. Mensah-Scrammi, on tuhonnut elämänsä aikana yli 130 000 rasistista, homofobista tai antisemitistä vihanilmaisua. Hän käyttää toimintaan kaiken liikenevän aikansa, voimansa ja rahansa.
Lapsiystävällinen Flow. No, tämähän ei itseäni henkilökohtaisesti kosketa, mutta törmäsin sunnuntaina festareilla pieneen festarineitsyeeseen, Kolmistaan-blogin Neiti F:ään. Sunnuntainahan myös lapset olivat tervetulleita festareille ja tämä pikkuneiti viihtyi mainiosti elämänsä ekoilla festareilla. Myös vanhemmat kiittelivät, lapsille oli järjestetty kaikkea kivaa askartelusta lähtien, volyymia oli säädetty pikkutyyppejä ajatellen ja festarilla kävijöidenkin asenne oli tosi positiivinen lapsia ja vaunuja kohtaan.
Sellainen Flöy, nyt lenkkipoluille mars!
Ulla
