On näkynyt meikän naamaa lähiaikoina totuttua enemmän.
En oo kasvattanut itserakkauskerrointa, vaan myöntynyt väistämättömään. Haluan esitellä hienoja, suomalaisia, mulle tärkeitä brändejä ja pelkät tuotekuvat on aika boring.
On siis ollut pakko astua epämukavuusalueelle kameran eteen. Katastrofiahan se on toisensa jälkeen, 99% kuvista päätyy roskakoriin. En hae niitä mallikuvia, sellaiseen muottiin en todellakaan mahdu ja kikattelu on muutenkin enemmän mun juttu, kuin upeat muotikuvat. Kuka tuolla muutenkaan poseeraamaan pystyy, kun sormet jäätyy pakkasessa?!
Nykyään sitä uskaltaakin enemmän heittää niitä epätäydellisiä kuvia kehiin. Iän myötä (kuulostaa kauheen keski-ikäiseltä!) sitä on tullut lempeämmäksi itseään kohtaan.
Tällä kertaa mut sai kameran eteen mulle ehkä tän hetken rakkain brändi, Nokian jalkineet. Instagram-seuraajat on varmaan huomanneet, että Nokian saappaita vilahtelee siellä sun täällä. Olen kävelevä jalkinemalli.
Mulla on läheinen tyyppi Nokian jalkineilla ja saappaita on kertynyt muutamat parit brändiin tutustuttuani. Muita saappaita en enää suostu käyttämään ja vaikka nämä virallisesti kumppareita ovatkin, käytän näitä säällä kuin säällä. Eikä näitä kumppareiksi aina tajuakaan, saan kommentteja saappaistani missä ikinä liikunkin. "Kääk miten ihanat kengät", no aijaa.
Kotimainen Nokian jalkineet on tehnyt muutaman vuoden yhteistyötä suomalaisen, Lontoossa vaikuttavan Julia Lundstenin kanssa ja nämäkin kenkulit on yhteistyömallistosta, Nokian by Julia Lundsten. Saappaissa on talvea varten lämmin karvavuori ja tuskin mä muita kenkiä talveksi tarvitsenkaan.
Uudet saappaat, uudet kuviot. Muista Viiskulman some-kanavat, viiskulma -nimellä löytyy FB:stä ja Instagramista. Siellä pian lisää.
Luin ensimmäisen kerran Villawoolista pari vuotta sitten, Cityn vanhasta kunnon Styleguidesta. Tällöin sain myös ensimmäisen Villawool -piponi ja toi pipo lämmittää tätä jääräpäätä pahimmillakin talvipakkasilla.
Mulla on lista suomalaisia suunnittelijoita joista oon kirjoittamassa, mutta ensimmäisenä mä lähestyin Rasmus Tikkasta, Mister Villawoolia. Mies pitää Empire Helsinki -nimistä puljuaan Viiskulmassa (kuinkas sattuikaan) ja tänään mä kevyessä darrassani astelin liikkeeseen sisään ja aloin haastattelemaan. (Sekä shoppailemaan).
Empire Helsinki
Villawool on suomalainen perheyritys. 40 vuotta hikeä, kyyneleitä, onnistumisia, epäonnistumisia, lunta, innovaatioita, kilpailua, perhettä.
Tarina alkoi vuonna -75, kun Matti ja Ranja suuntasivat laskemaan Sveitsiin. Tyypit rakastuivat pikku alppiputiikkeihin ja pipovalikoimiin ja siitähän se idea sitten lähti, syntyi oma brändi, Villawool.
Myynti lähti rullaamaan perinteisesti; ystäville, heidän ystävilleen. Pian pipoja myytiin maailmanlaajuisesti ja Eerikinkadulle avattiin ensimmäinen oma liike. Pipot rokkasi jo seitkytluvulla ja rokkaa muuten edelleen. Paljosta on selvitty, joskus asiat menivät päin ****ttä, mutta ei nämä heput muusta ymmärtäneet kun pipoista.
Hattuja siis tehdään, edelleen. Uusimman malliston voi vilkuilla täältä.
Villawool - uusinta mallistoaTässä muutama Ullan lompakon keventäjä.
Vuonna 2004 pariskunta muutti Viroon ja nykyään lämpimät sekä superlaadukkaat pipot valmistetaan sieltä käsin.
Tänä päivänä brändin "kasvot" ainakin meikeläiselle antaa Rasmus, eli perustajaparin poika. Poika, jonka kaverit saivat lapsena synttärilahjaksi aina Villawoolin pipoja, halusivat tai eivät.
Rasmus on yrittäjä; piposuunnittelija, kauppias, taiteilija, mies joka maahantuo uniikkeja brändejä maailmalta ja myy niitä Viiskulman liikkeessään. Liikkeessä on esillä Rasmuksen taidetta ja taidekauppiaskin miehestä tuli vähän niinkuin Cityn ansiosta.
Rasmus ja Empire Helsinki.Kollegg, yksi liikkeessä myytävistä brändeistä.
Styleguiden ilmestyttyä 2011, helsinkiläinen taidegalleristi luki jutun ja otti yhteyttä Tikkaseen. Pian miehellä oli näyttely kyseisessä taidegalleriassa ja loppu on historiaa. Nyt Rasmus myy taidetta "kaikenlaisille ihmisille".
Maailmanvalloitus olisi keveänä planina tulevaisuudensuunnitelmissa. Go for it, Rasmus.
Loppuun vielä näin yrittäjän päivänä, osa Rasmuksen päivän Facebook-statuksesta.
"En tiedä ketään muuta niin kovaa yrittäjää (tai suorittajaa) kun isäni Matti Tikkanen. Jo pikkupoikana faija oli menny ostamaan irtokarkkeja muutamalla pennillä, pystyttänyt kotikadun eteen pöydän ja myynyt lähinnä pikkusiskoilleen näitä irtokarkkeja kymmenellä pennillä.
Vielä tänäkin päivänä, tämä ensi vuonna 60 vuotta täyttävä ukko, ajaa noin 5000 kilometriä vuodessa myyntimatkoillaan. Jos nopeasti ja yksinkertaisesti laskee se tekee 200 000 kilometriä 40 vuodessa! Se on viisi kertaa maailman ympäri!
Tämä yrittäjyys on väkisinkin tarttunut meikäläiseen, vaikka luonteeltani olen aika vastakohta. Sanotaan että monet syntyy yrittäjäksi tai myyntimieheksi, mutta uskon että sen voi myös oppia. Harjoittelee vain riittävästi ja tekee sitä mitä osaa ja rakastaa niin hyvin kuin pystyy niin kaikki muu yrittäjyyteen liittyvä tulee siinä sivussa. Vaikka olen ollut perheyrityksessä koko elämäni mukana, perustin vasta viime vuonna ensimmäisen yritykseni, ja täytyy sanoa että se oli kuin heinäntekoa! Nykyajan internet palveluilla se tapahtu puolessa tunnissa ja parilla pankki- ja virastokäynnillä. Soitto kirjanpitäjälle joka selitti loput ja avot!
Ei sen kummempaa.
Tänä yrittäjän päivänä 5.9. suosittelen siis kaikkia joilla kytee takaraivossa joku idea tai unelma, toteuttakaa ne! YRITTÄNYTTÄ EI LAITETA! (joka on sinänsä aika hupaisa sananlasku, kun nimenomaan ”epäonnistunutta” yrittäjää usein laitetaan=moititaan, mutta jos ylpeänä seisoo tekojensa takana ja sanoo että jumalauta mä yritin, ei tällä kertaa riittäny, fuck it, eteenpäin!!!)"
Erinomaista yrittäjän päivää Rasmus, sä ja sun vanhemmat. Kaikki muut yrittäjät, hatunnosto myös teille.
Ps. Koko Villawoolin historiikin voi lukaista tästä. Kannattaa lukea!
Pps. Se alkuperäinen parinvuoden takainen haastis Rasmus Tikkasesta tästä. Toimittajana ihana, superlahjakas "naapurinpoikani" Antti Pikkanen.
