Viiskulma

Lauantaina oltiin tuon tyypin kanssa vielä reissun päällä ja startattiin auto kohti Helsinkiä sekä SYÖ-viikkoja.

Ensimmäiseksi SYÖ-raflaksi valikoitui Hiisi. Tai, Hiiden setämiehet ovat tässä vähän revitelleet ja rempanneet puolet raflasta meitä "enkeleitä" varten. Voihan setämiehet.

Täysin vitivalkoinen ravintola kantaa nimeä Päivänsäde. Päivänsäde sai vieraakseen myös Tuulian jonka kanssa ei jätetty iltaa pelkkään dinneriin..

Keittiö on Hiidessä ja Päivänsäteessä yks ja sama eikä listaa tarvinnut katsoa kahdesti, majavaa. Sitä on tuotu Virosta taas 200 kiloa SYÖjiä varten joten oma osuus oli tästä urakasta hoidettava. Rankka homma, mutta minkäs teet.

Majava oli jälleen kerran rehellistä ja maukasta, pekonimuusista puhumattakaan. Äijäruokaa asennemimmeille. Lähiruokaa ja luomua.

Mutta mikä morkkis? Viinit, irkkukahvit ja illan jatkuminen Greenstreetin kekkereissä, tänään joudun päästämään juoksutiimin temmeltämään ilman mua! Ei uskalla juosta, kun muutamia laseja tuli kuitenkin sitä viiniä kumottua. Ottaa hintsusti päähän, kun toiset lähtevät tosta viideltä kirmaamaan. Ei kai se pahaa tekis jos löntystelis raitista ilmaa vaan ottamaan.

Morkkiksesta huolimatta,ilta oli ihana. Greenstreetistä on tullut eräänlainen kohtaamispaikka. Ruoka ja varsinkin terveellinen ruoka yhdistää ja sen äärellä on tutustunut helmityyppeihin lähiaikoina.

Food matters.

Ravintola Hiisi & Päivänsäde, Kaisaniemenkatu 4

Mielipidehän tämä vain on - mutta jos Ullalta kysytään, Helsingin parasta sushia tarjoilee Sushi'N'Roll Pohjoisella Rautatiekadulla. Jostain syystä en ole viehtynyt muun kansan hehkuttamaan Sushibar + Wineen.

Ystäväni vei minut lounaalle Sushi'N'Rolliin vajaa pari kuukautta sitten ja se oli menoa se. Aiemmin kirkkainta kruunua sushivaltakunnassa on kantanut Töölön Tokyo 55, mutta kilpailu on kovaa ja Ullan sydämenvalittu on nyt vaihtunut.

Tokyo 55 on kyllä fiinimpi ja tyylikkäämpi, Sushi'N'Roll edustaa rennompaa koulukuntaa. Makukysymyksiä. Olen muutenkin vaihtanut korkkarit toistaiseksi tennareihin, joten ehkä tämä sushipaikan vaihtuminen kulki samaa polkua. Ensimmäisen kerran astuessani sisään paikkaan, en ollut kovin vakuuttunut, ulkoapäin ravintola näytti halvahkolta, mutta tällä kertaa ensivaikutelma petti.

Toistaiseksi olen käynyt "Rollissa" vain lounailla, monesti. Illat on vielä testaamatta, on my list! Lounasbuffetista saa pulittaa 15 euroa ja saat mättää sushia naamariin mielin määrin. Ähkyhän siitä tulee. Kevyesti grillattu loginigiri majoneesilla. Aiaiai. Menee buffan kärkipäähän heittämällä.
Lounasaikaan ravintolasta saa myös ihan perinteistä lounasta vaihtuvan lounaslistan kera, tätä en ole kuitenkaan koskaan testannut.

Palvelu: Oikein bueno. Suht neutraali, hymyileväinen palvelu.
Ruoka: kymppi
Kaffet: sisältyvät lounaan hintaan
Miljöö: Rento, vallan kiva. asiakaspaikkoja hyvin, tosin ruuhkaiseen lounasaikaan joutuu hetken etsimään paikkaansa.
Mutistavaa: Äsh, en keksi mitään. Lounaasta kirpaisee maksaa 15 euroa, mutta se kun on niin hyvää ja laadukasta sushia.
Spessuu: Kuljettavat lounaat toimistoillekin, laiskimukset tilailemaan vaan.

Älkää nyt sitten koko "Rollia" täyttäkö lounasaikaan, että minäkin mahdun. Ja hei, upeinta vuodenvaihdetta kaikille!

Sushi'N'Roll Töölö, Pohjoinen rautatiekatu 21, Helsinki.

Reilu viikko takaperin, kasvisravintola Silvoplee avasi uudessa osoitteessa, Toinen linja 7. Olen hinkunut testaamaan uutta Silvopleeta siitä asti, tänään aikataulut vihdoin antoivat myöten. Ravintolahan on Helsingin ravintoloista lähinnä omaa ideologiaani, luomua ja raakaruokaa. Ennenkin Silvoplee on ollut lempiravintoloitani, mutta nyt me löysimme lopullisesti toisemme.

Uudessa ravintolassa on sympaattinen pieni smoothiebaari, minikokoinen kauppanurkkaus superfoodeille ja muille ihanuuksille, sekä ihanan tilava, mutta silti äärimmäisen kotoisa ravintolapuoli. Alakerrassa on myös Pop Up-kellari, jossa tällä kertaa myytiin ILO by Dakini-tuotteita.

Uuden Silvopleen hieman hämyisempi valaistus, tekee ravintolasta paikan, josta ei oikeastaan tahdo poistua, tuleeko tästä toinen kotini?
Uudet aukioloajat otetaan myös innolla vastaan, ravintola on nyt arkisin auki klo 20.00 saakka ja lauantaisin kuuteen. Kasvisaterian kylkeen voi myös ottaa lasillisen Ekowinen luomuviiniä.

Itse noutopöytä on sitä totuttua Silvopleeta, ihania kasvisherkkuja, tahnoja, salaatteja. Torstaina ruokalistassa oli mm. herkullista punajuurimureketta, parmesansalaattia ja quinoapestoa.

Noutopöydän ideahan Silvopleessä on se, että voit laajasta valikoimasta valita ihan mitä vaan, miten paljon vaan. Vaaka punnitsee ateriallesi hinnan. Ravintola on erittäin kohtuuhintainen ja hinta-laatusuhteeltaan täys kymppi. Voit hakea ruokaa myös kotiin.

Kassalla myydään erikseen vielä raakakakkuja, ah, en tietenkään voinut vastustaa. Saako antaa täyden kympin koko setille?

Sitten asunto vielä hakuun Kalliosta, ettei tarvitse täältä kauempaa talvella tarpoa kakkoskotiin.

Mistä aloittaa ja mihin lopettaa, kääk. Lauantai oli superpäivä. Viiden mimmin voimin käytiin testaamassa Ravintola Hiisi ja suitsutukselle ei näy loppua. Ensinnäkin näiden mimmien kanssa tunnelma on takuuvarma, hauskaa oli! Ja Hiisi itsessään, neitsytmatkalainen vakuuttui ja tahtoisi palata takaisin saman tien. Hiiden SYÖ! Tarjouksenahan on Majavapata ja Talon hirvipullat, me tietenkin otettiin matkaan mukaan oma majava! Käännettiin kyllä hänen katseensa muualle siinä vaiheessa, kun majavapataa alettiin popsimaan.

Hiisi oli mulle uusi tuttavuus, osasin kuitenkin odottaa paljon muiden kommenttien perusteella. En pettynyt. Hiisi tukee lähituotantoa ja raaka-aineet pääasiassa luomua. Ehdotonta plussaa.

Lauantain kunniaksi kilisteltiin valkkarin kera, taisi pöydässä jossain vaiheessa jotain shottejakin vilahtaa. Hups!

Nälkäisten naisten odotus palkittiin, kun pöytään kannettiin majavapataa ja hirvipullia. Majavapata houkutti, mutta keittiö oli varautunut myös gluteenittomia SYÖjiä varten ja tehnyt satsin gluteenittomia hirvipullia. Niitä siis mulle, kiitos.

Kaikki annokset näyttivät syötävän hyviltä. Kävin totta kai vieraissa ja napsin muiden lautasilta maistiaisia. Majavapata räjäytti tämän potin, ehtisinköhän sitä vielä napsimaan SYÖ-viikkojen aikana. Argh tätä rajallista aikaa, onneksi majava on listalla vakiona. Omat hirvipullat, perunamuusi ja jekulla höystetty riistakastike. No hei haloo, kyllä toimi! Kymppiplus.

Vatsa pömpöttää edelleen, Hiiden annokset ovat tuhteja ja nälkäisenä ei tuolta ulos pääse. Koska paikalla oli ’ei osata sanoa ei’ –kerhon jäseniä kerhon kuuman sihteerikön kera, emme osanneet myöskään sanoa ei jallukahvin kutsuun ruoan jälkeen. Sihteerimme tehtävä on sanoa puolestamme ei, mutta luonteen lujuus oli hänelläkin hakusessa, 4 jallukahvia ja yks jallu, kiitos.

Voihan Hiisi, rakkautta ensi puraisulla.

Pysy mukana ravintolaseikkailuissa Viiskulman facebookissa

Perjantaina se alkoi virallisesti, SYÖminen. Rakas Vaimomatskuu -ystäväni oli kutsuttu maistelemaan Mempparin Real Burgereita, joten kaks kärpästä yhdellä iskulla, allekirjoittaneen SYÖpöttely alkoi Hesarin Memphisistä.
Memppari on vanha tuttu, nuorempana siellä tuli käytyä paljonkin. Hyvä verestää vähän muistoja!

Memppari on paikkana rento, nuorekas. Harvoin kiinnitän ravintoloissa taustamusiikkiin huomiota, mutta nyt tuli jammailtua Alicia Keysin tahtiin. Sekä uudemmat, että vanhemmat hitit saivat viikonlopputunnelman valloilleen, tästä se lähtee!

Mempparin SYÖ!-annoksista , hampparista ja lohesta oli helppo valita omansa, lohi tietenkin, annoksen gluteenittomuuden takia. Poppareilla hillittiin kiljuvaa nälkää ja tällä kertaa ei harrastettu popcorn-sotaa, tämäkin on nähty.

Ruoan saapuessa pöytään, keskityttiin ensiksi visuaalisuuteen, pisteet siitä kotiin. Annos sai esteetikolta pelkästään kehuja. SYÖminen tässä taisi kuitenkin se pääasia olla joten ruoan kimppuun, mars.

Ensimmäinen SYÖ-kokemus ei pettänyt. Lohi olisi saanut olla omaan makuun hieman suolaisempi, vaan anteeksi annoin, talon omat lohkoperunat olivat nimittäin tajunnanräjäyttävän hyviä. En ole perunafriikki, mutta nämä perunat olivat niin hyviä, että pelkästään niiden takia voisin Memppariin palata. Kasvikset, piparjuurikastike, kaikki hyviä, mutta perunat jäivät kummittelemaan uniin. Näitä lisää. Jos Memppari olisi auki 24/7, kävisin ruikuttamassa baari-iltojen jälkeen perunoita yöruoaksi. Vaikka enhän mä missään baareissa siis käy. Tietenkään. Tai ainakaan tunnusta käyväni.

Tästä se lähtee, kahden viikon ruokaseikkailu. Mempparia kannattaa testata esim. kaveriporukalla, ilmapiiri on just sopiva kaveriporukoiden kokoontumispaikaksi.

SYÖ- ja muut ravintolaseikkailut Facebookissa

Viikko takaperin tutustumisvuoroon pääsi uusi espanjalainen, Un Cerdo Ciego – tuttavallisemmin, Sokea Possu. Pop Up -ravintola avattiin hetki sitten Kluuvin kauppakeskuksen ylimpään kerrokseen ja Kluuvissa Possu vaikuttaa alustavasti tammikuun loppuun saakka. Possun takana hääräilee Catering Ceidas omistajiensa Kristian Vuojärven ja Juha-Matti Sainion kera.

En ole järin innostunut kauppakeskuksiin sijoitetuista ravintoloista, mutta nyt toimii. Possussa unohtaa saman tien olevansa kauppakeskuksessa ja espanjalainen tunnelma vie mennessään. Sisustus on leikkisä ja hulvaton, pelkästään yksityiskohtien tutkiminen on elämys sinänsä. Katossa roikkuvat pyykit, pöydäksi muuntunut pyykkikone, ikkunalaudalla hengaileva polkupyörä, fiilis yksinkertaisesti vie mukanaan. Koko sisustus on lainattu ja saatu, mitään ei ole ravintolaan ostettu.

Leikkisyys jatkuu menussa, joka on kaukana perinteisestä. Voit valita 30 minuutin pikapesun, normipesun, tai kahden tunnin pitkäpesun. Et tiedä etukäteen mitä tuleman pitää, toki henksu huomioi allergiat ja erityisruokavaliot. Menun lisäksi Possusta saa tapaksia ja tällä linjalla meidänkin seurueemme oli. Sangriaa ja tapaksia, muuttuihan se meno näillä eväillä espanjalaiseen tapaan riehakkaaksi….Hei, maassa maan tavalla!

Jos fiilis vei mukanaan, niin teki ruokakin. Tapakset hävisivät pöydästä vauhdilla ihastelevien kommenttien säestämänä ja ruoasta käytiin melkein härkätaistelua.

Pönötys on tämän ravintolan fiiliksestä kaukana. Pöydän on tarkoitus näyttää sekamelskaiselta ja kotoisassa fiiliksessä on onnistuttu.
Espanjalaiseen menoon kuuluu toki sangria ja Son of a Punchin taiteilemat Sangriakannut olivat menestys.

Suosittelen testailemaan, jotain ihan uutta Helsingin ravintolaskenessä. Kaveriporukka kasaan ja possuilemaan. Heitä kerrankin aikataulut nurkkaan ja nauti.

Pysy mukana ravintolaseikkailuissa Viiskulmablogin facebookissa