Viiskulma

Edes tällainen hyvinvointiheebo ei voi olla heltymättä, kun Viiskulmaan avautuu karkkitaivas.

En itseasiassa oo koko elämäni aikana syönyt karkkia, mutta tuo parempi puoli minusta jotenkin opetti tuon (pahan) tavan mulle ja ugh, mäkin olen vain ihminen!

Kesän aikana oon sosiaalisen median kautta seurannut innolla, miten Viiskulmaan valmistellaan tätä karkkikauppaa. Roballa oli vuoteen -89 saakka Roobertin Herkku -niminen karkkikauppa ja nyt omistajien lapsenlapset ottivat kunnia-asiakseen perustaa nostalgiaa hehkuvan kaupan, täysin samaa nimeä kantaen.

Torstai oli muutenkin ihanista ihanin päivä, afterwork erään ravintolan (siitä huomenna!) avajaisissa kera maailman ihanin Juulia. Kotimatkalla en vaan voinut olla poikkeamatta tän eilen avatun karkkikaupan ohi....

En oo koskaan kävellyt yhtä suloiseen karkkikauppaan. Tummanpuhuva ja hämyinen salaluola täynnä karkkeja ihan sieltä lapsuudesta. Muistatteko Kiss Kiss:it??? Mä en oo muistanut isovanhempieni kotitaloa vuosiin, mulla ei oo minkäänlaista muistikuvaa paikasta. Mutta sillä hetkellä, kun tuon karkin laitoin suuhuni, hyppäsin aikakoneessa kurahousuissani Joensuun muistoihin.

Roobertin herkun myyjät, ne lapsenlapsetkin on niin ihania ja iloisia. Mä vannon kautta kiven ja kannon, että jos (ja kun) joskus vielä karkkia syön, ostan sen Roobertin Herkusta.

Roobertin Herkku, Fredrikinkatu 19, Helsinki.

Viiskulman tarinat jatkossa osoitteessa 5kulma.com

Kävipä eräänä päivänä niin, että kommentoin kuvaa Chofesta Instagramissa. Kävipä sitten niin, että kyseisen kuvan postaaja kysäisi, no mennäänkös sinne joku päivä. Mehän mentiin.

Kyseessä oli ihan Instagram-kontakti, näin helposti mua viedään. Vaan tapasin mä aikanaan Vaimomatskuu-murusenkin Instagramin kautta, ihmisiähän siellä kaikki on kännykän ruudun toisella puolen.

Jos intressit kohtaa, sitä voi oppia toisesta tai itsestään, voi syntyä pitkä ystävyyssuhde, saada ahaaelämyksen, no limits. Syksyllä vielä jaksaa tällaisia extempore- tapaamisia, talvella voi sitten kääriytyä sohvalle viltin ja villasukkien kera.

Vaan Chofe. Ranskalainen taidekahvila Lönkalla, ihan pari korttelia "ytimestä". Herkullinen, persoonallinen, houkutteleva. Paikan omistaja istuskeli chillisti poikansa (oletan, että oli oma poika) kanssa, fiilis ei eronnut olohuoneesta ei niin millään tapaa. Jonkinmoinen afrikkalainen musiikki soi taustalla ja syvensi paikan fiilistä entisestään. Palvelukin toimi englanniksi, tai mahdollisesti tämän lisäksi jopa ranskaksi, lisäsi kansainvälistä tunnelmaa vielä pari pykälää.

Seinillä oli mielenkiintoista taidetta, nurkkauksessa myynnissä kahvia jos jonkinlaista, uniikkeja koruja ja laukkuja.

Leivokset näyttivät suussasulavilta, mutta mitään gluteenitonta ei ollut tarjolla. Ensin naamani meni mutruun kunnes helpotuin, on nimittäin tämä herkkusuu herkutellut tällä viikolla muutaman viikon edestä.. Muille gluteenittomille herkkusuille tiedoksi, 7.9 lähtien kahvilasta saa myös gluteenittomia herkkuja.

Luomuespressoa, erikoiskahveja. Paikan omistaja ylipuhui mut nauttimaan Cafe Mielin soijamaidon, kanelin ja hunajan kera. Olin taas ylipuhuttavissa. Herkullisen näköinen ja makuinen, vaikka oonkin vahvan kahvin ystävä ilman sen kummempia erikoisuuksia.

Chofe järjestää Facebookin mukaan taideiltoja, konsertteja, varmasti omaan rentoon tapaansa.

Tää oli kaukana suomalaisesta kahvilasta, tää jos mikä on talvella ykköspaikka tuulen ja tuiskun keskellä nauttia kuumaa kaakaota ja haaveilla olevansa aurinkorannalla...

Chofe, Lönnrotinkatu 14, Helsinki

Syksy on saapunut sateineen ja kaiken maailman kissanristiäisineen. Jollekin sitä sanoo, ei, jollekin joo, kuten tän illan Laveran kosmetiikkalanseeraukselle. Joo, koska luonnonkosmetiikka ja houkuttelevan kuuloinen kahvila.

Kallion pubien keskellä on pikkuruinen Kahvila Villipuutarha, jonne astuessaan tuntuu vähän kun olisi saapunut salaiseen puutarhaan. Köynnöksiä, hämyisyyttä, herkullisia yksityiskohtia ja pelkkää söpöyttä, sitä oli Kahvila Villipuutarha. Enkä mä saanut tätä fiilistä yhtään kameralle vangittua, väenpaljouden ja itse tilaisuuden takia.

Mennään Laveraan toisen kerran, kun olen ehtinyt testailemaan meikkejä nassuuni, mutta tämä kahvila.

Palvelu oli älyvapaan sympaattista, porkkanakeitto syleili syksyyn laskeutunutta kaupunkilaista ja jälkkäri aiheutti varmaan paremman olotilan, kun mikään huume konsanaan. (En o koskaan kokeillu, vertauskuva, vertauskuva).

Ja te gluteenittomat lukijani, arvatkaas mikä oli parasta tässä kahvilassa? Omistaja Katja on itse keliaakikko (mikä siis itsessään tietenkään ei ole parasta) ja kaikki kahvilan herkut on gluteenittomia! Jälkkärinä oli niin taivaallinen sitruunainen kakku, että järki lähti. Homma paranee, vieressä koreileva jäätelö oli nimittäin itsetehtyä.

Olin niin innoissani tästä kahvilalöydöstä, että lähes unohdin miksi olin itse tilaisuudessa. No, testing testing ja palataan tähän kosmetiikkaosioon taas vahingosta viisastuneena.

Lepposaa viikonloppua!

Kahvila Villipuutarha, Kaarlenkatu 13. (sisäänkäynti sijaitsee tosin tietä hieman alemmas ja kulman takana).

Aloin nyt purkamaan vinkkaamianne paikkoja gluteenittomalle herkuttelijalle ja aloitin seikkailuni ensimmäisestä kommentista, Hakaniemen Keliapuodista.

Ekaksi muuten kippis ja kumarrus kaikista kommenteista joita tuli Gluteeniton Helsinki postaukseen sekä meiliini.

Vaikka paljon seikkailenkin niin osa vinkeistänne on tullut täysin puun takaa, saa siis vinkkailla jatkossakin.

Keliapuoti. Sijaitsee Hakaniemen Kauppahallin ensimmäisessä kerroksessa. Suurin osa valikoimasta on tuttua muistakin erikoisliikkeistä, Ruohonjuuri jne. Luomua löytyi paljon ja tästä kiitokset. Myös tuoretta leipää, pastoja monipuolisesti, gluteenitonta olutta. Erinomainen pikkupuoti.

Mikä sai suun loksahtamaan auki? Keliapuodin tuoretiski, jossa myytiin karjalanpiirakoita, korvapuusteja ja MUNKKEJA! No enhän mä ole tällaisia syönyt vuosiin. Sen päivän lounas koostuikin sitten karjalanpiirakasta ja munkista, gluteenittomia ja niiiin herkullisia. Onneks tuo paikka ei ole kodin lähellä, tässähän vois käydä huonosti.

Että semmonen detox-viikko.

Peeäs. Koska ei blogausta ilman kuvia, kuvat keliapuodista ostamistani kekseistä. En suosittele, eivät maistuneet erikoisilta. Parempia saa esim. Punnitse & Säästä -liikkeestä, heidän myymänsä suklaa-kookoskeksit ovat tajunnanräjäyttäviä!

Peepeeäs. Äiti on opettanut, ettei ruokaa saa heittää roskiin joten kyllä mä meinaan keksit syödä kahvin kanssa.

Peepeepeeäs. Noihin Pentikistä ostettuihin servietteihin oon kyllä aikas rakastunut.

Nyt pureudutaan aiheeseen, josta olen halunnut kirjoittaa jo kuukauden verran. Nimittäin yhtä kauan, kun olen nykyisessä kodissani asunut.

14-tuntisen muuttopäivän tuskanhiki on vielä tuoreena mielessä, aika ei oo kullannut muistoja.

Uuteen kotiin muuttaessa sitä haluaa aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä, kirjaimellisesti. Rivissä oli arviolta 8 eri puhdistusainetta ja koti kuurattiin lattiasta kattoon, keittiöstä kylppärin suihkukaappiin.

Rivissä oli puhdistusaineita vanhoista Toluista uudempiin Methodin puhdistusaineisiin. Jossain vaiheessa nappasin Tolun käsiini ja lähdin kylppäriä pesemään. Virhe. Siihen hajuun lähes pyörtyi.

Mietin hetken, että jos syön puhtaasti (useimmiten) ja käytän luonnonkosmetiikkaa, niin miksi suihkuttaisin kotini täyteen myrkkyjä?

Vaihdoin aineen puolisen vuotta sitten PR-toimistolta saamaani* Methodin yleispuhdistusaineeseen ja jo helpotti. 100%:sti luonnonmukaisista ja eettisesti kasvatetuista raaka-aineista valmistettu aine toimii täysin yhtä hyvin, ei aiheuta minkäänlaista huimausta tai tuoksu pahalta. Lisäksi pakkaukset näyttävät moninverroin kauniimmilta.

Edellämainittujen lisäksi pakkaukset ovat kierrätettyjä, sekä kierrätettäviä. Näihin pistää mielellään sen muutaman euron enemmän.

Methodia on allekirjoittaneen kodissa tällä hetkellä käsitiskiaineena, yleispuhdistussuihkeena, kylppärinpuhdistussuihkeena ja käsisaippuana. Viime viikolla kävin taas täyttämässä varastoja Punavuoren Mokossa, jossa herkulliset pakkaukset pyykinpesuaineista lattianpesuaineisiin odottelevat ostajaansa.

Normaaleissa puhdistusaineissa on kemikaaleja joita ei saisi hengittää ja niitä pitäisi (vahvimpia) käyttää varoen raskausaikana. Miksi ihmeessä niitä ylipäänsä pitää tuoda kotiin ja hengittää muulloin? Ei mene kaaliin.

*Method Yleispuhdistusaine ja käsienpesuaine saatu pr-toimistolta, muut Methodit ostettu itse.

Tiistai oli kuulkaa sellainen päivä, että tämä tyttö lähti retkelle. Kävipä myös niin, että lounasaikaan tuli nälkä. Detox-viikkoa viettävä Ulla ajatteli ensimmäisenä suunnata salaatille, mutta puhtaasti journalistisista syistä päätyi testaamaan Classic Pizzan gluteenittomat pizzat. Puhtaasti siitä syystä, että sais vinkattua tai haukuttua uuden mestan teille. Yhtään ei tehnyt pizzaa mieli. (Jepjep).

Classic Pizza on vähän niinkuin jo ketjupaikka ja sijaitsee aika pitkälti ostoskeskuksissa. Ei ihan mun ykkösvalinta ruokailemaan, mutta journalistiset syyt, tiedättehän. Kauppakeskusraflaksi Classic on superviihtyisä. Tiskin alta näet mitä raaka-aineita pizzaasi laitetaan, tonnikala oli esim. eettistä John Westiä.

Listalla huomion herätti Jyrki Sukulan ideoima Truffo, sisältäen mozzarellaa, rucolaa, tuoreita herkkusieniä, tuoreita siitakesieniä, punasipulia ja tryffeliöljyä. Yksi sellainen, kiitos.

Vastapäätä istuva avokki (aika tulla kaapista ulos, Viiskulman entinen sinkku-festarieläin on nyt viety!) sai eteensä Pollo Barbequen, mm. Grillikanaa, pekonia ja BBQ-kastiketta.

Pizzat oli superhyvät. Pollo Barbeque oli suussasulavaa, tällaisia viis darrassa, kiitos! Pizza oli suht perinteinen, kuitenkin sieltä herkullisimmasta päästä.
Truffo taas oli Jyrki Sukulamaiseen tyyliin hienostuneempi, sopisi tuonne hienostorafloihin milloin vain.

Pizzapohjat? Mun kahvakuulailutkaan eivät riittäneet, hiki tuli pizzaa viipaloidessa, sen verran sitkeä tuo pohja oli. Ei se pahalta maistunut, mutta työtä se teetti.

Kyllä tämä mesta kehuja saa, sinne vaan itse testailemaan, kaksi tyytyväistä asiakasta käveli ravintolasta ulos.

Classic Pizza,
Helsinki, Stockmann
Helsinki, Itäkeskus
Vantaa, Jumbo
Espoo, Iso Omena,
Espoo, Sello
JNE!

Koin taas syttymisen lukiessani glu.fi sivustolta, että Kamppiin avataan gluteeniton rafla elokuun puolessa välissä, spesialiteettinaan tuorepasta. NAM! Tätä on kaivattu.

Tästä innostuneena aloin pohtimaan Helsingin parhaita löytöjä, gluteenittoman ruokailijan kannalta.

PARAS GLUTEENITON LEIPÄ:
- Ravintola Savotta
- Gastrobar Emo, tässä kategoriassa on pakko mainita kolme, koska kaikki niin hyviä!
- Anton & Anton, jos miettii kotiin kannettavia leipiä. Antoniin on juuri tullut aivan ihana porkkana-yrttileipä, jota hamstraan keskiviikkoisin lähetyksen saapuessa kauppaan.

PARAS GLUTEENITON PIZZA:
- Putte's, mikä muukaan?

PARAS GLUTEENITON BURGERI:
- ??? Still looking. Monessa mestassa on kyllä tullut hyviä vastaan, mutta täydellistä etsin vielä! Kerro sä? Lungberg on so far paras, mitä mieleen juolahtaa.

PARAS PALVELU RUOKARAJOITTEISELLE:
- Passio, ehdottomasti. Sua ei katsota, kuin halpaa makkaraa kertoessasi ruokavaliosi, eikä annoksesi ole puolet köyhempi kuin muiden.

PARAS VALIKOIMA GLUTEENITTOMIA OLUITA:
- Woolshed Bar & Kitchen, valikoima sen kun kasvaa ja kasvaa.

PARAS GLUTEENITON JÄLKKÄRI:
- Hymy Raw Food Cafe, eihän Maria Lönnqvistin raakakakkutaivasta voi ohittaa tässä ratingissa!
- Cafe Kuppi ja Muffini ansaitsee myös paljon pisteitä ja papukaijamerkin taivaallisella porkkanakakullaan!

Lista pohjautuu vain ja ainoastaan omiin kokemuksiini, joten vinkkejä otetaan vastaan, minne gluteenittoman kannattaa suunnata ruokailemaan. Lista on myöskin aika tynkä, tästä puuttuu esmes paras aamiainen / brunssi, tällaisiakaan ei ole pahemmin kävellyt vastaan, jotka ansaitsivat "erinomainen" arvosanan.

Ruokakaupat kasvattavat pikkuhiljaa gluteenitonta valikoimaansa, mutta toistaiseksi parhaat löydöt tekee erikoisliikkeistä, kuten Punnitse & Säästä, Ruohonjuuri, Anton & Anton.

Muista jatkossa Viiskulman uusi osoite 5kulma.com

Koska ryyppääminen on so last season, Viiskulmassa sisustetaan loma vol 2:sen ekana iltana. Oon seikkaillut monesti hu2.com:in saitilla ja nyt lähti tilausta kuulkaa Suomeen päin, monin kappalein.

Check it out, päheitä seinätarroja joissa on attitudea! Ei ruusunlehtiä tai runoutta vaan attitudea isolla A:lla.

Kuva: Hu2.com

Ps. Kuvassa on tosin kyllä juliste, ainoa kuva jonka sain saitilta vähän isommalla resoluutiolla. Mut käykääs tsekkaa ne tarrat. Tai julisteet. Tai molemmat.

Pps. Ruusut on mageita tuoreina olkkarinpöydällä, runot yhtälailla jonkun hurmaavan runoilijan esittäminä. Mut seinätarrat on seinätarroja.