Viiskulma

Toukokuussa 2013, piipahti Gumball 3000 -ralli Helsingin Narikkatorilla.

Heinäkuun viimeisenä päivänä, järjestettiin Helsingissä Gumball 3000 -Reunion. Bileissä oli paikalla mm. Rähinä Recordsin Elastinen ja Uniikki, sekä Duudsonit. Kuohuva virtasi juhlissa, jotka epäilemättä kestivät aamuun asti.

Bileissä juhlittiin myös Rähinän uutta musiikkivideota 'Puita uuniin', jota Rähinän poppoo on fiilistellyt kuin kuuta nousevaa. Ei ihme, video on huikea! Puita uuniin, on ensimmäinen single Uniikin syksyllä julkaistavalta albumilta. Video on kuvattu 14 eri maassa Gumball -rallin yhteydessä.

Kuvakoostetta Gumball 3000 -Reunionista:

Minä otan vapauden kertoa. Huonosta asiakaspalvelusta kyllä kerrotaan. Sosiaalinen media on täynnä näitä surullisen kuuluisia tapauksia joille nauretaan ja joita jaetaan. Miksei välillä pistetä hyvää kiertämään?

Ensinnäkin. Tämän kesän jälkeen olen expertti siinä, mitä festareille kannattaa ottaa mukaan ja mitä ei. Tästä vaikka myöhemmin lisää.

Itselläni on koko kesän ollut joko liian pieni, tai liian iso laukku festareilla mukana. Tänään palaverista kotiin mennessäni muistin ongelmani ( niin tai halusin vain shoppailemaan ) ja suuntasin Kampin ylimmässä kerroksessa sijaitsevaan Studio25:seen. Miksi juuri tänne? Pidän liikkeen rennosta valikoimasta, mutta ennen kaikkea olen tykästynyt hyvään palveluun.

Liikkeessä asioidessani olen törmännyt pariin eri myyjään, palvelun taso ei ole kuitenkaan muuttunut myyjän vaihtuessa. Sorrun aina ostamaan jotain, mitä en ole lähtenyt hakemaan ( okei, tämä on yleinen ongelma varmaan meillä naisilla ) ja yleensä syynä on ollut erinomainen ja ammattitaitoinen palvelu.

Joissain paikoissa palvelu on ärsyttävää ja tunkeilevaa. Tai palvelua ei saa lainkaan. Tässä liikkeessä en saa kumpaakaan näistä fiiliksistä, enemmänkin tuntuu, että myyjät ovat kavereita jotka ovat lähteneet mukaan shoppailemaan. Tänään kävi samoin, löysin juuri täydellisen kokoisen laukun, mutta en itsekään usko mitä muuta käveli mukanani ulos liikkeestä.

No lökäpöksyfarkut! Juuri viime postauksessa kerroin, että rap-festareille ei enää mennä lökäpöksyissä ja huomenna Pipefesteille lähteekin yksi sanansa syönyt festarireportteri. Mutta okei, nämä ovat tyylikkäät farkut, Jou! Kuvia sitten festareilta.

Takaisin asiaan, myös tänään palvelun taso oli alusta loppuun aivan erinomaista, vaikka oma fiilis olikin vähän väsyneempi. Tuntuu että vastasin kaikkiin myyjän ehdottamiin vaatteisiin ei, EI, ei todellakaan, ei missään nimessä. Silti ihana Laura ( ei, ei olla oikeasti kavereita, stalkkasin kuitista nimen ) jaksoi tehdä päivästäni himpun verran paremman iloisella palveluasenteellaan ja lähdin liikkeestä ulos ne lökäpöksyfarkut kassissa ja leveä hymy naamallani.

Pistä hyvä kiertämään. Kerro hyvästä palvelusta. OLE hyvä asiakaspalvelija, se varmasti muistetaan. Minä ainakin muistan ja lupaan kertoa eteenpäin. Te hyvät asiakaspalvelijat, kiitos, teette arvokasta työtä.

Ulla

Tein sen! Annoin itselleni luvan lomailla päivän verran.

Kaappasin rakkaat ystävät autoon ja suuntasimme Porvooseen. Porvoossa on käytävä ainakin kerran kesässä. On muuten sellainen kaupunki, että mieli oikeasti lepäsi.

Pientä hulluttelua, kävelyä ja lomailun huumaa mahtui päivään Porvoossa.

Vuonna 2010 avattiin Porvooseen, osoitteeseen Jokikatu 8, Ravintola Johans. Ravintola tuli mulle ensimmäisen kerran tutuksi muutama kesä takaperin City:n kesäjuhlassa. Rakkautta ensi silmäyksellä! Muitakin ravintoloita Porvoossa pitäisi kokeilla, mutta aina palaan reissuillani tähän symppikseen kesäravintolaan. Ravintolan omistajat, Riku ja Johanna Stenros, omistavat myös Jokikadulla sijaitsevan Hotelli Pariisin Villen, kovasti kehuttu tämäkin, vaan siellä en ole päässyt vielä vierailemaan.

Itse ravintola on rakennettu vanhaan aittaan ja tallirakennukseen. Pihapiirissä on aikoinaan asustellut myös J. L. Runeberg perheineen. Historian havinaa.
Aitassa ja tallirakennuksessa käyn aina esittelemässä tilat ensikertalaisille, mutta sään salliessa Johansin vetovoima on ehdottomasti sen terassi.

Terassilta on suora näkymä joelle ja Johansin terassilla onkin pieni laituri, johon on mahdollista tulla vaikka omalla veneellä.

Johansin menu sisältää paikallisia makuja, eikä ruoka ole koskaan pettänyt. Viikottain täällä ei kävisi, sen verran käynnit aina tuntuvat lompakossa, mutta sen kerran kun käy, on syötävä kunnolla.

Tällä kertaa omalta lautaseltani löytyi salaatti, jollaista ei ihan joka paikassa vastaan tulekaan. Salaatti sisälsi mm. jaloviinalla graavattua lohta, porsaan savukylkeä, perunaa, luomukanamunia.

Paljon kehuttu on Johansin burgeri, jota itse vaan katseellani himoitsin, gluteeniton kun olen. Burgerissa on 200g premium pihvi, revittyä BBQ-porsaanposkea, runsaasti cheddarjuustoa, napakymppi.

Aiempana kesänä palvelu ei saanut omalta puoleltani kiitosta, henkilökunta on tuntunut ammattitaidottomalta. Nyt yllätyin positiivisesti, tällä reissulla palvelukin saa pelkkää kiitosta.
Ystävällistä, ammattitaitoista ja paikkaan sopivaa.

Jälkiruoat jätimme ravintolassa ottamatta, jäätelökioskin kautta kotiin.

Tänne pitää palata uudestaan, viimeistään syksyllä järjestettäviin rapujuhliin...

Festareilla on kautta aikain saanut VIP-paketteja. Mitä saat maksamalla hieman extraa, vaihtelee festareista riippuen. Kokemukseni mukaan paras anti vippinä olemisessa on ollut ruoka joka yleensä kuuluu lipun hintaan. Unohtamatta tietenkään sitä oloa, hei, mä olen VIP. Eipä niissä sen kummempaa, koskaan et tiedä ennen festareita oliko satsaus rahan arvoinen.

Suomipop-festivaaleilla oli onnistunein VIP-alue aikoihin. Siitä pääsi nauttimaan moni tänä kesänä, VIP-liput oli jo ennen festareita loppuunmyyty perjantaille ja lauantaille, portilta menivät myös viimeiset torstain VIP-liput. Tämä on jopa yllättävää, sillä VIP-kulttuuri on kokenut pienen taantuman, muilla kesän festareilla lippujen myynti on ollut hitaampaa.
Suuri osa VIP-lipuista menee yrityksille jotka hemmottelevat asiakkaitaan ja yritysten ollessa säästöliekillä, saatetaan tänä kesänä tyytyä perinteisiin festarilippuihin.

Suomipopin VIP-alue oli lavan vieressä, esteetön näköala kaikilla keikoilla. Tästä mielellään maksaakin. Hyvä ruoka, oma baaritiski, omat saniteettialueet. Loistotunnelma. Myönnettäköön, perjantaina en edes poistunut alueelta.
Alue oli myös artistibäkkärin välittömässä läheisyydessä. VIPit saivat nauttia ainakin Suomipop-juontajien seurasta koko illan, uskaliaat saivat kaverikuvia idoleidensa kera.

VIP-liputkaan eivät olleet näillä festareilla ylihinnoiteltuja. Käytännössä hyvän ruoan hinnalla sait tuon extran maksettua, lippu maksoi nopeasti itsensä takaisin. Minä olisin maksanut tuon extran pelkästään siitä ilosta, että pääsisin katsomaan lempiartistejani lavan edessä ja voisin keikkojen välillä istua kaveriporukan kanssa lungisti pöytäseurueissa. Ilman ruuhkaa. Näilläkin festareilla suurin osa VIP-lipuista oli myyty yrityksille, mutta löytyi alueelta itselleenkin lipun ostaneita. Eikä kukaan jupissut hinnasta. Jonnekin se parikymppiä extraa kuitenkin menisi.
Eri festareilla eri kohtelu, koskaan et voi tietää mitä paketit oikeasti sisältävät, mutta ensi vuonna tiedät, mene nyt ainakin Suomipoppeihin vippinä.

Ja kerro ihmeessä kokemuksia muilta festeiltä, missä kalliimman lipun ostaminen kannattaa ja missä ei?

Jyväskylän Suomipop-festivaalien odotetuin esiintyjä oli perjantaina luonnollisesti PMMP. Yhtye kiertää festarilavoja ahkerasti tänä kesänä, viimeistä kertaa. Syksyllä on jäähyväiskiertueen aika, PMMP lopettaa.

- Huipulla on hyvä lopettaa, kommentoi Suomipopin Jaajo PMMP:n uraa.

Huipulla yhtye todella on. Ylistyssanat ovat loppua kesken, heidän keikkaansa katsellesssa.

Tällaista osaamista löytyy Suomesta. Huh.

Ulla

Siis mikä darrajooga? No niinpä.

Johtuneeko huomenna alkavista Suomipop-festivaaleista, että ajatuksissani huhuilee festaridarra ja loppuviikon liikuntavaje. Liikunta+darra-yhdistelmästä mieleeni tuli juttu, joka on aivan pakko jakaa kanssanne.

Lähdin parin puolitutun matkassa extempore-reissulle Tampereelle kuukausi takaperin. Kuulin jossain hämärän rajamailla sanan darrajooga ja syöksyin älypuhelimeni kimppuun. Facebook sen kertoi, sunnuntaisin Eiranrannassa järjestetään kaikille edellisestä illasta, tai koko viikonlopusta toipuville darrajoogaa!

Joogahan nyt on trendilaji, mutta saanen sanoa, että vielä trendikkäämpää on darrajoogata.

Kysäisin Darrajoogan vetäjältä Inkalta ( joka on ihan oikea joogaopettaja) miksi?
"Kesällä aurinko on ikuinen, alkoholi hyvää ja puistohengaus pakollista. Sunnuntaisin on aina vähän heikko olo, mutta yksinoleminen ahdistaa. Halusin siis kasaa kaikki kaverit, tutut, baarihengarit ja tulevat ystävät mukaan ja viettää mukavaa sunnuntaipäivää. Ajatuksena on helpottaa kaikkien oloa, jaettu kurjuus kun on vaan puolet kurjuudesta."

Darrajoogassa on ollut sunnuntaisin oloista riippuen vaihtelevasti naamoja, parikymmentä parhaimmillaan. Kuinka moni lähtee viikon päästä sunnuntaina mun mukaan?

Itsehän en ole vielä kertaakaan tuonne päässyt, kuten olette huomanneet niin meikeläisen kesäviikonloput menevät tiiviisti festareilla. Viikon päästä pidän ansaittua taukoa ja sit mäkin darrajoogaan! Tosin, tilanne vaatii darraa...

Facebookista lisää, DARRAJOOGA-ryhmästä.
Viiskulman kohellukset taas löytyvät facebookissa täältä

Lisätty 1.10.2013: Darrajooga on siirtynyt syksyn tullen sisätiloihin, Kluuvin 3 kerroksessa sijaitsevaan Pranamaan.

Ultsi

Jysäri-festareilla juhli alusta loppuun myös Tuottaja Jääskeläinen NRJ:n perjantai-illasta. Jääskeläinen fanittaa ysäriä hiukset hulmuten ja hän juhli muun festarikansan seassa Pandoran, Dr. Albanin ja muiden starojen tahtiin. Ysärissä on kyse värikkäästä tyylistä ja eurodancesta. Tyylistä aiemmassa postauksessa, nyt on aika keskittyä musaan. Ei kunnon bileitä ilman ikimuistoista soittolistaa.

Tässä teille ystävät,
YSÄRIGURUN SOITTOLISTA YSÄRIBILEISIIN, ETKOILLE JA JATKOILLE:
Encore - Le Disc-Jockey
Culture Beat - Take Me Away
Da Hool - Meet Her At The Love Parade
Ann Bell Fell feat. Petrus from Basic Element - I Feel It Coming
Vengaboys - We Like To Party
DJ Bobo - I Know What I Want
La Cream - You
Solid Base - Come'n Get Me
Basic Element - Leave It Behind
JS16 - Stomping System
Phats & Small - Feel Good
X-Perience - Magic Fields
Ice MC - Take Away The Color
2 Unlimited - Jump For Joy
Cool James & Black Teacher - Dr. Feelgood
Loft - Hold On
Black Box - Strike It Up
Fun Factory - Pain
U96 - Love Religion
Leila K - Open Sesame
Brooklyn Bounce - The Music's Got Me
E-Type - This Is The Way
Sound Of R.E.L.S. - Ee-Lie-Loe-Lie
Antiloop - Nowhere To Hide
Melodie MC - Anyone Out There
666 - Paradoxx
Movetron - Ristinolla (Grunge Mix)
Reel 2 Real - Go On Move
Maxx - Heart Of Stone
Pandora - A Little Bit

Tuottaja Jääskeläisen perjantai Radio NRJ:llä perjantaisin klo 18-22
Joka kuun viimeinen perjantai ysäriperjantai

Vappu keskellä heinäkuun helteitä? Ei, vaan Jysäri.
Aiempi blogikirjoitukseni oli luettu huolella, tästä tapahtumasta ei väriä puuttunut! Turhaan kutsuvat suomalaisia hiirulaisiksi, Jysärin räikeä värishow oli näkemisen arvoinen. Ysäri saa ihmiset hyvälle tuulelle, festarialueella hymy oli herkässä ympärilläolevia asukokonaisuuksia seuratessa.

Viiskulman festariseikkailut myös facebookissa, www.facebook.com/viiskulmablogi

"Lauantaille lippu hakusessa".
"Olisko lippu vielä jollain".
"Kaksi lippua lauantaille ostetaan ja rahaa on".
Ylläolevat tekstit löytyivät Jysärin facebook-ryhmästä. Viime syksynä se ajatus lähti. Jospa pari tuhatta ihmistä saataisiin ysikytluvun musiikkiin keskittyneille festareille. Liput loppuunmyyty. Kansa metsästää lippuja sosiaalisessa mediassa. Festariteltta on täynnä ysärimuotiin pukeutunutta kansaa.

Tapahtuman promoottori Timo Isomäki kertoi, että festareita on markkinoitu lähialueilla. Viidakkorumpu lähti mylvimään, kansa ympäri Suomea lähti seuraamaan kansainvälisiä tähtiä.

Ysäri on in. Dazen Trinekin sen sanoi, Suomessa on mahtavinta esiintyä, porukka täällä fanittaa ysäriä ainutlaatuisella tavalla. Aika kultaa muistot, vyölaukut ja krepatut hiukset aiheuttavat taas ihastuksen tunteita.

Artistit suuntasivat haastattelujen jälkeen seuraamaan omien idoleidensa keikkoja. Pandora ruinasi jo pääsyä ensi vuoden Jysäreille, "otattehan mut ensi vuonnakin esiintymään".

Maanantaina 8.7.2013 klo 8 Himoslomat aloittaa majoitusmyynnin ensi vuoden Jysäreille. Käyköhän tässä Juhannuksen ja Iskelmäfestareiden tavoin, mökit myydään aamupäivän aikana loppuun?

Yksi asia on varma. Me olemme ensi kesänä Jysäreillä.
Tämä on kesän ykköstapahtuma!

Ulla

Nettisivu, blogi, Facebook, Instagram, Twitter, Youtube.
Ruksitko vähintään 4 näistä? Oletko sitä kuuluisaa Y–sukupolvea?

Jannika B on. Hän on kaikissa edellä mainituissa.

Y–sukupolvi on kasvanut uuden viestintätekniikan mukana. On ihan ok olla satojen, jopa tuhansien ihmisten seuraama Facebookissa ja Twitterissä.

Aamukahvia juodessa on must tsekata Instagramista mitä tutut syövät aamupalaksi, tosin vastaan tulee luultavasti se ’oon just herännyt ’ -look suoraan sängystä. Eilen todistin viikon some-kohokohdan, pääsin seuraamaan tutun parisuhderiitaa suoraan hänen omalta facebook-seinältään. Popcorn–kulho vaan puuttui.

Jotkut hallitsevat homman huonommin, jotkut vähän paremmin.
Jannika B kuuluu jälkimmäiseen kastiin joten vaihdetaas muutama sana, näin Y-sukupolvelaisten kesken.

Vuonna 2011 tuli ensimmäinen blogipäivitys.

- Silloin blogit olivat kovassa huudossa ja kävin itsekin joitain blogeja lukemassa. Siitä se ajatus pikkuhiljaa lähti, aiemmin päiväkirjaan ajatuksiaan päivittänyt Jannika kertoo blogin synnystä.

- Ajattelin että jotain saattaisi kiinnostaa lukea, miten nollapisteestä joku lähtee kohoamaan kohti unelma-ammattiaan muusikoksi ja artistiksi.

Alussa tahti oli kova, parhaimmillaan kaksi päivitystä päivässä. Matkalla unelmiin, tiellä tähtiin.
Blogi toimi välillä myös motivaattorina Jannikalle, huonoimpina päivinäkin oli pakko tsempata. Lukijat odottivat seuraavaa askelta Jannikan matkalta menestykseen.

Fiilistelyäkin, josko mä joku päivä aiheuttaisin samanlaisia tunnekuohuja yleisössä kuin Apulanta. Vuonna 2013 Jannika voi katsoa peiliin ja hymyillä, checked.

Ensimmäisen sinkun jännittämistä, askel askeleelta kohti levyn julkaisua. Alussa seikkailua seurasi ystävät ja tuttavat, nyt Facebook-fanit ovat reilusti päälle kuuden tuhannen ja Instagram–otoksia seuraa lähemmäs 900 uteliasta silmäparia. Blogi on muuttanut muotoaan, tähdet on valloitettu ja nyt blogi kertoo alaan liittyvistä asioista, musiikkialan epäkohdista, herättää keskustelua kollegoiden välillä.

Some–ähky, sen Jannikakin on monesti kokenut. Instagramia on kuitenkin päivitettävä lähes joka päivä. Parisuhderiitoja tai kuvia ei artistin some–kanavista löydä, lähemmäksi Jannikan yksityiselämää taitaa päästä hänen levyään kuuntelemalla. Jannika kiittää sosiaalista mediaa, ilman sitä hänkään ei olisi saanut ajatuksiaan ja biisejään kuulluksi. Tuo tämä haasteensakin. Kuka tahansa voi tänä päivänä viedä biisinsä nettiin ja kilpailu on eläimellistä.
Pisteet Jannikalle, hienosti on nainen some–uransa hoitanut. Moni voisi ottaa oppia.

Keskustelun jälkeen päivitin ihanan Jannikan kuvan Facebookiin ja Instagramiin, saadakseni satojen some-kavereideni tietoisuuteen välittömästi viestin; mä tapasin Jannikan. Hän oli upea!

Y–sukupolven Ulla