Kuopion alue on pitänyt pop up - kahvilaa Helsingin Lasipalatsilla nyt parin viikon verran. Hitaasti heräävänä, käväisin pikaisesti siellä vasta tänään, päivän teemana kun oli lähiruoka ja villiyrttien lumo. Sana lähiruoka saa tämän naikkosen aina liikenteeseen.
Lasipalatsin pop up - kahvila. Rento meininki ja lompakkoystävälliset hinnat.
Pop up - kahvilassa on tapahtunut joka päivä, erilaista ohjelmaa niin opiskelijoille, teatterin ystäville, kun meille kulinaristeille.
Tänään klo 12-17 Villiyrttispesialisti (mielenkiintoinen titteli) Sami Tallberg kokkailee lähiruoasta ja villiyrteistä, klo 18-19 paikalla Hanna Partanen. Piipahtakaa ihmeessä jos ehditte. Samille hatunnosto, keitto pakurilla höystettynä oli erinomaista ja vähän päälle.
Kotiin lähti mukaan yrttipokkari, ohjeita ja nokkosrouhetta.
Pop up - kahvila haluaa toki tuoda esille Kuopion alueen mahdollisuuksia. Suunnittelen tänä vuonna ruokamatkailua Suomen ympäri, joten tällä kertaa mukaan ottamani esitteet eivät lentäneet suoraan roskiin, vaan päätyvät ihan oikeaan syyniin. Suomi on täynnä seikkailuita, herkullista ruokaa, ei muuta kun avoin mielin tutkimaan!
Edellisessä kirjoituksessä pysyttiin Linnan pihamaalla, nyt on aika avata linnan jykevä ovi ja hypätä Vanajanlinnan syleilyyn. Linnan oven muuten kun avaa ja kirjautuu sinne yöpymään, on tarjolla kaikille vieraille tervetuliais skumppalasi. Vai olikohan näin aina? Ainakin jokaisella kerralla mun ollessa paikassa vieraana. Näin jokaisen miniloman pitäisi alkaa!
Linna valmistui 90 vuotta sitten Carl Wilhelm Rosenlewin metsästyslinnaksi. Linnaan kutsuttiin vieraaksi merkkihenkilöitä, vaan eivät nykypäivän vieraatkaan tässä joukossa kalpene. Täällä on mennyt naimisiin niin Räikkösen Kimi, Sarasvuon Jartsa kun Duudsoneiden Jukkakin. Mä en ole linnassa mennyt naimisiin (tai missään muuallakaan) , mutta kuten aiemmin mainitsin, monta kertaa täällä viettänyt minirentoutumisloman, aina yhtä tyytyväisenä. Tämänkin reissun jälkeen euphoria kesti monta päivää. Nyt se on jo kaikonnut, pitäisi vissiin palata takaisin...
Mikäs täällä syöpötellessä.
Ruokafriikkinä mua kiinnosti luonnollisesti linnan keittiö. Kiitos ihanan Vanajanlinnan henkilökunnan, meitä hemmoteltiin itse pääjehun Mika Jokelan yllätysmenulla. Blogin puolesta saatujen ruokien johdosta, merkittäköön tämä yhteistyökirjoitukseksi.
Illallisemme alkoi asenteella, skumppalasin kera ja itse keittiömestari Jokelan kanssa turistessa. Mika päätyi Linnaan 10 vuotta sitten, ollessaan keikalla Räikkösen häissä. Sille tielle jäi. Monta lientä keittänyt Jokela on tuttu nassu mm. Top Chefistä, kuulemma muutamasta muustakin TV-ohjelmasta, mun televisio avautuu liian harvoin pysyäkseni perässä.. Jollain ajalla hän on ehtinyt kirjankin tekemään, komia Vanajanlinnan Chef Mika Jokela-kirja löytyikin linnan aulasta. Ruokahifistelijät, tää on teille.
Linnan skandinaavinen keittiö napsii parhaita paloja Italian ja Ranskan ruokakulttuurista. 75% raaka-aineista on 100 kilometrin säteeltä hankittuja, lähiruokaa siis pyritään suosimaan.
Illallinen linnassa, on pienten yksityiskohtien fine diningia. Ruokalajeihin ja niiden esillepanoon on käytetty aikaa. Ollaan sentään linnassa, eipä tuolla vähempää voisi odottaakaan.
Annetaanko kuvien puhua puolestaan? Taiteellinenkin illallinen, oli täynnä erilaisia makuelämyksiä. Herkullisen dinnerin loppupuolella olin jo hintsun jännittynyt, jälkkäri kun kertoo sen kaiken tarpeellisen keittiöstä. Mintun ja suklaan yhdistelmä, oli sanoinkuvaamattoman herkullinen ja ehdottomasti tämän menun kruunu. Harmi, ettei linnassa kehtaa nuolla lautasta puhtaaksi....
Illallinen alkoi lupaavasti.Pienten yksityiskohtien juhlaa.Pääruoaksi nautittiin haukea.Olisin tanssinut pöydillä jos olisin kehdannut, sen verran hyvä oli tämä jälkkäri.Taidetta.
Linnan juhlavuoden kunniaksi Vanajanlinnan viikonloppuaamiaisiin kuuluu lasillinen skumppaa. No onhan siinä nyt oma juttunsa, skumppa-aamiaisessa, sanot mitä sanot.
Linnan viikonloppuaamiainen on suht perinteinen. Munat, pekonit, jogurtti, hedelmiä, kalaa, leikkeleitä, leipää, mysliä, jälkiruokapiirasta jne. Vaikkakin perinteinen, aamiainen on hyvä ja runsas. Siinä kun katselee skumppalasi kourassa linnan pihamaalle auringon noustessa, life's good.
Kirjoitus on toteutettu yhteistyössä Vanajanlinnan kanssa.
