Viiskulma

Yhteistyössä Vapianon kanssa

Pitkästä aikaa ravintolajuttu! Se ei suinkaan johdu siitä, että olisin lopettanut ravintoloissa herkuttelun vaan siitä, että olen tuon toisen tyypin kanssa käynyt ihan treffeillä, kieltänyt itseltäni kameran mukaanoton. Koska treffit.

SYÖ-viikkojen lähestyessä Vapiano kutsui minut ja minun avustuksellani muutamat muutkin suloiset blogityttöset (-naiset) maistelemaan niin Syö-viikkojen herkkuja, kuin ruokalistan uutuuksia.

Törmäsin heti kysymykseen, "Käytkö täällä usein".

No en. Olen mukavuudenhaluinen, haluan, että ruoka tuodaan minulle pöytään ja lisäksi teillä ei ole kovinkaan paljon gluteenittomia vaihtoehtoja.

Mukavuudenhaluinen olen edelleen, mutta nyt Vapianolla on myös gluteenittomia vaihtoehtoja.

Yrtit, tuoreet yrtit. Ne ihastuttivat. Basilikan tuoksu ja ihan vaan sen vihreyden katselu huumasi. Tuoreus, se yllätti ehkä meidät kaikki. Se miten alusta asti kaikki valmistetaan Vapianossa, salaatinkastikkeita myöten. Mukavuudenhaluinen tai et, kokki valmistaa ruoan juuri sun valvovan katseesi alla.

Ne ruoat, odotatte kuitenkin siellä kieli pitkällä, mitä tämä tyttö oli mieltä?

Pastoista ja pizzoistahan en osaa sanoa tuon taivaallista, niitä ei gluteenittomana Vapianosta saa. Lukemattomien maisteluiden jälkeen nostaisin esiin seuraavat annokset.

Deliziosa -salaatti uunissa paahdetun punajuuren ja vuohenjuuston kera, täydellinen syyssalaatti. Punajuuren ja vuohenjuuston yhdistelmä on aina hymyilyttänyt, vaikka tepastelenkin viha-rakkaussuhteessa punajuuren kanssa.

Reef'N'Beef -salaatti. Aikamoinen sekamelska, mutta tässä jos jossain oli jytyä. Salaateista jää usein nälkäiseksi, ei tästä tuttavuudesta. Mureaa naudanfilettä, jättikatkaravunpyrstöjä, grillattuja kasviksia. Perinteisestä salaatista kaukana ja se tässä ehkä sykähdyttikin.

Risottonatsi odotti suurimmalla jännityksellä risottoja, jotka seuraavana päivänä päätyisivät yleiseen myyntiin kaikille ruokailijoille. Yllätyin positiivisemmin, kuin eräässä fine dining -ravintolassa. Sienirisotto oli yksinkertaisesti herkullista ja hinta-laatusuhde oli kunnossa. Risotosta saa pahimmillaan maksaa kolmekymppiä, mutta Vapianossa selviät alle 13 euron. Risottonatsi hyväksyi ja huokaisi helpotuksesta.

Jälkkäribuffet meni kimuleilla sinne jälkkärivatsaan. Vapianon jälkkärit on mulle ehkä se ensimmäinen muisto tästä kansainvälisestä ketjusta, näitä ihastelin Tallinnan Babor-spassa aikoinaan, siellä hemmotellaan hoidon välissä näillä kermaisilla herkuilla. Hyvältä ne edelleen maistuvat, vaikka maitotuotteita välttelevänä taisinkin saada yliannoksen maitotuotteista.

Intiimeille treffeille valkkaisin edelleen sen perinteisen ravintolan, mutta tyttöporukat ( poikaporukatkin tietty) ja itseasiassa etätyötä tekevät, go for it. Valoisa, avara ja basilikan tuoksuinen yläkerta sopii ihan yksinäisellekin työläiselle joka läppärinsä kanssa etsii rauhallista työskentelytilaa.

Niin ja koska tyttöjen ilta niin tyttöjen jutut. Illan avartavimmat keskustelut kävin Ainon kanssa jota tekee aina mieli rutistaa pitkään ja hartaasti. Elämäniloinen hyvinvointia ympärilleen ripotteleva tyttö joka on päässyt kuoreni alle. Niin se vaan on, että mitä enemmän ympäröi itsensä positiivisilla ihmisillä, sitä paremmin itsekin voi.

Myönnetään, että näissä blogiympyröissä törmää välillä pinnallisuuteen. Lähiaikoina on äkkiarvaamatta kävellyt kuitenkin vastaan pari niin timanttisen aitoa ihmistä, että sitä luopuu itsekin suojamuureistaan ja tiputtaa haarniskat harteiltaan. Yllätä jatkossakin, elämä.

Vapiano, Mikonkatu 15, Helsinki

Aloin nyt purkamaan vinkkaamianne paikkoja gluteenittomalle herkuttelijalle ja aloitin seikkailuni ensimmäisestä kommentista, Hakaniemen Keliapuodista.

Ekaksi muuten kippis ja kumarrus kaikista kommenteista joita tuli Gluteeniton Helsinki postaukseen sekä meiliini.

Vaikka paljon seikkailenkin niin osa vinkeistänne on tullut täysin puun takaa, saa siis vinkkailla jatkossakin.

Keliapuoti. Sijaitsee Hakaniemen Kauppahallin ensimmäisessä kerroksessa. Suurin osa valikoimasta on tuttua muistakin erikoisliikkeistä, Ruohonjuuri jne. Luomua löytyi paljon ja tästä kiitokset. Myös tuoretta leipää, pastoja monipuolisesti, gluteenitonta olutta. Erinomainen pikkupuoti.

Mikä sai suun loksahtamaan auki? Keliapuodin tuoretiski, jossa myytiin karjalanpiirakoita, korvapuusteja ja MUNKKEJA! No enhän mä ole tällaisia syönyt vuosiin. Sen päivän lounas koostuikin sitten karjalanpiirakasta ja munkista, gluteenittomia ja niiiin herkullisia. Onneks tuo paikka ei ole kodin lähellä, tässähän vois käydä huonosti.

Että semmonen detox-viikko.

Peeäs. Koska ei blogausta ilman kuvia, kuvat keliapuodista ostamistani kekseistä. En suosittele, eivät maistuneet erikoisilta. Parempia saa esim. Punnitse & Säästä -liikkeestä, heidän myymänsä suklaa-kookoskeksit ovat tajunnanräjäyttäviä!

Peepeeäs. Äiti on opettanut, ettei ruokaa saa heittää roskiin joten kyllä mä meinaan keksit syödä kahvin kanssa.

Peepeepeeäs. Noihin Pentikistä ostettuihin servietteihin oon kyllä aikas rakastunut.

Tiistai oli kuulkaa sellainen päivä, että tämä tyttö lähti retkelle. Kävipä myös niin, että lounasaikaan tuli nälkä. Detox-viikkoa viettävä Ulla ajatteli ensimmäisenä suunnata salaatille, mutta puhtaasti journalistisista syistä päätyi testaamaan Classic Pizzan gluteenittomat pizzat. Puhtaasti siitä syystä, että sais vinkattua tai haukuttua uuden mestan teille. Yhtään ei tehnyt pizzaa mieli. (Jepjep).

Classic Pizza on vähän niinkuin jo ketjupaikka ja sijaitsee aika pitkälti ostoskeskuksissa. Ei ihan mun ykkösvalinta ruokailemaan, mutta journalistiset syyt, tiedättehän. Kauppakeskusraflaksi Classic on superviihtyisä. Tiskin alta näet mitä raaka-aineita pizzaasi laitetaan, tonnikala oli esim. eettistä John Westiä.

Listalla huomion herätti Jyrki Sukulan ideoima Truffo, sisältäen mozzarellaa, rucolaa, tuoreita herkkusieniä, tuoreita siitakesieniä, punasipulia ja tryffeliöljyä. Yksi sellainen, kiitos.

Vastapäätä istuva avokki (aika tulla kaapista ulos, Viiskulman entinen sinkku-festarieläin on nyt viety!) sai eteensä Pollo Barbequen, mm. Grillikanaa, pekonia ja BBQ-kastiketta.

Pizzat oli superhyvät. Pollo Barbeque oli suussasulavaa, tällaisia viis darrassa, kiitos! Pizza oli suht perinteinen, kuitenkin sieltä herkullisimmasta päästä.
Truffo taas oli Jyrki Sukulamaiseen tyyliin hienostuneempi, sopisi tuonne hienostorafloihin milloin vain.

Pizzapohjat? Mun kahvakuulailutkaan eivät riittäneet, hiki tuli pizzaa viipaloidessa, sen verran sitkeä tuo pohja oli. Ei se pahalta maistunut, mutta työtä se teetti.

Kyllä tämä mesta kehuja saa, sinne vaan itse testailemaan, kaksi tyytyväistä asiakasta käveli ravintolasta ulos.

Classic Pizza,
Helsinki, Stockmann
Helsinki, Itäkeskus
Vantaa, Jumbo
Espoo, Iso Omena,
Espoo, Sello
JNE!

Koin taas syttymisen lukiessani glu.fi sivustolta, että Kamppiin avataan gluteeniton rafla elokuun puolessa välissä, spesialiteettinaan tuorepasta. NAM! Tätä on kaivattu.

Tästä innostuneena aloin pohtimaan Helsingin parhaita löytöjä, gluteenittoman ruokailijan kannalta.

PARAS GLUTEENITON LEIPÄ:
- Ravintola Savotta
- Gastrobar Emo, tässä kategoriassa on pakko mainita kolme, koska kaikki niin hyviä!
- Anton & Anton, jos miettii kotiin kannettavia leipiä. Antoniin on juuri tullut aivan ihana porkkana-yrttileipä, jota hamstraan keskiviikkoisin lähetyksen saapuessa kauppaan.

PARAS GLUTEENITON PIZZA:
- Putte's, mikä muukaan?

PARAS GLUTEENITON BURGERI:
- ??? Still looking. Monessa mestassa on kyllä tullut hyviä vastaan, mutta täydellistä etsin vielä! Kerro sä? Lungberg on so far paras, mitä mieleen juolahtaa.

PARAS PALVELU RUOKARAJOITTEISELLE:
- Passio, ehdottomasti. Sua ei katsota, kuin halpaa makkaraa kertoessasi ruokavaliosi, eikä annoksesi ole puolet köyhempi kuin muiden.

PARAS VALIKOIMA GLUTEENITTOMIA OLUITA:
- Woolshed Bar & Kitchen, valikoima sen kun kasvaa ja kasvaa.

PARAS GLUTEENITON JÄLKKÄRI:
- Hymy Raw Food Cafe, eihän Maria Lönnqvistin raakakakkutaivasta voi ohittaa tässä ratingissa!
- Cafe Kuppi ja Muffini ansaitsee myös paljon pisteitä ja papukaijamerkin taivaallisella porkkanakakullaan!

Lista pohjautuu vain ja ainoastaan omiin kokemuksiini, joten vinkkejä otetaan vastaan, minne gluteenittoman kannattaa suunnata ruokailemaan. Lista on myöskin aika tynkä, tästä puuttuu esmes paras aamiainen / brunssi, tällaisiakaan ei ole pahemmin kävellyt vastaan, jotka ansaitsivat "erinomainen" arvosanan.

Ruokakaupat kasvattavat pikkuhiljaa gluteenitonta valikoimaansa, mutta toistaiseksi parhaat löydöt tekee erikoisliikkeistä, kuten Punnitse & Säästä, Ruohonjuuri, Anton & Anton.

Muista jatkossa Viiskulman uusi osoite 5kulma.com

Olen ehkä avannut, että hyvinvointi merkitsee päivä päivältä mulle enemmän ja enemmän. Onko se ikä, juhannusdarratkin kestävät pitkälle seuraavaan viikkoon, vai ihan vaan se, että kropan kanssa on vaikeuksia jos jonkinmoisia. Luultavammin molemmat.

Saan pressitilaisuuksissa teetä matkaani silloin tällöin ja sitä löytyykin (liian) monta pakettia kaapista, kaikki luomua ja hyvää sellaista, yhtään enempää ei kaappiin mahtuisi. Paitsi. Tulin siihen tulokseen, että tästä teestä on kirjoitettava, koska ostin sitä juuri uuden paketin siitä huolimatta, että keittiön kaapin ovet eivät mene kiinni. Silloin se on jo maininnan arvoinen, eikö?

Kyseessä on Yogi Tea:n Stomach Ease -tee. Massukipu tee. Sisältää kardemummaa, inkivääriä ja fenkolia, lakritsanjuurta ja piparminttua. Luomua, tietenkin. Edellisistä mm. inkivääri auttaa vatsavaivoihin, tosin sitä on tässä teessä vain 6%. Googlaamalla selvisi, että myös fenkoli tekee vatsalle hyvää ja sitä tässä teessä onkin 17%. Alkaa homma aueta.

Mulla tuo vatsa oireilee ja kipuilee ja lääkärikammoisena en suostu menemään, kun Meedockin vastaanotolle. Ruokavalio on maidoton, gluteeniton, syön kivuliaan kalliita probiootteja ja silti.

Kaikki oireilua parantavat konstit aiheuttavat siis hurraahuutoja, tämä tee on yksi niistä. Vähänkin, kun vatsa alkaa kipuilemaan otan kupin tai kaksi tätä teetä ja simsalabim, olo on parempi.

Muutkin herkkävatsaiset siis, suosittelen testaamaan tätä "ihmeteetä", jos ei sun kipuja poista niin kokeilusta ei onneksi köyhdy about neljää euroa enempää ja saat hyvänmakuista teetä kaappiisi.

Amen.

Ystäväporukkamme WhatsAppaili viikonloppuna noin vuorokauden verran. Minne kokoontuisimme syömään Loppiaisena?

Vaihtoehtoja oli yhtä paljon, kun kiinni olevia ravintoloitakin. Ne muutamat jotka löysimme olivat täynnä.

Lopulta otin esiin villin kortin, turkkilaisen Ravintola Halikarnasin, jonne piti suunnata jo viime SYÖ-viikoilla, vaan en ehtinyt.

Halikarnas on höhlässä paikassa, Kampin ja Ruoholahden välimaastossa. Ehkä yksi syy, miksi paikassa en ole aiemmin vieraillut. Päädyimme lopulta paikkaan ilman sen kummempia odotuksia.

Halikarnasissa oli ja on ilmeisesti päivittäin klo 17.00 saakka buffa, joka kustantaa vain 9,2 eur (viikonloppuisin 9,9 eur) . Kävimme suurennuslasin kanssa listaa läpi, bongailimme runsasta buffaa ja lopulta koko konkkaronkka päätyi buffan pauloihin.

Alhaisen hinnan takia, en uskaltanut toivoa suuria. Yllätyimme kuitenkin koko pöytäseurue erittäin positiivisesti. Arvosanat vaihtelivat kasin ja ysin välimaastossa, joka on tuon hintaiselle buffalle aikamoinen saavutus.

Lähes kaikki koimme "ilmaisen viinan", tai tässä tapauksessa edullisen buffan kirouksen, itsekin kävin buffasta santsaamassa kahdesti. Kolme lautasellista, öh. Mutta niin hyvää oli, mezet, lämpimät ruoat, ei moitteen sanaa. Falafelit, lihapullat, hummus, ah ja lähes kaikki gluteenitonta eli sain mättää mielin määrin. Mausteita oli mukavasti, kasviksia, sanoinhan jo hummus. Hummus.

Tähän päälle vielä buffaan kuuluvat kaffet. Pitäisi varmaan suunnata sinne kuntosalille kaikkien muiden uudenvuodenlupauksen tekijöiden kanssa...

Viihdyimme ravintolan nurkkapöydässä yli pari tuntia, tunnelma kun oli sen verran rento, ettei sieltä ihan heti pois tahtonut lähteä. Miljööstä suitsutusta. Myöhemmin illalla kuulin Halikarnasin naapurustossa ennen asuneelta, että paikka on ilmeisesti kokenut aikamoisen remontin lähivuosina. Kannatti. Ravintola on tunnelmallinen, intiimi ja tyylikäskin pienine yksityiskohtineen.

Vähän hölmistyneenä lähdin ravintolasta ulos siellä reilut kaksi tuntia istuskelleena, 9,2 eur köyhempänä ja tyytyväisenä. Berliinissä tämä varmaan olisi arkipäivää, mutta Suomessa. Ei tämä Helsingin paras ravintola ole, mutta hinta-laatusuhteeltaan varmasti ylivoimainen.

Seuraavan kerran menua testaamaan. (Niin niin, buffetin ja kolmen lautasen ähkyn vedän kuitenkin, aika kultaa muistot.)

Taisin mainita rakastuneeni SIlvopleehen ja mullehan kävi niinkuin vastarakastuneelle, olen käynyt ravintolassa tällä viikolla kolmena päivänä peräkkäin. Aina poistunut hymy huulilla. Josko tänään pitäisin tauon ja ens viikolla sitten taas?

Mullahan on muitakin rakkauksia, ravintoloiden suhteen taidan olla polyamoristi. No, lauantaina koin huonoa omaatuntoa, kun en ole visitoinut Viiskulmablogin synnyinkodissa Lungbergissa aikoihin.

Lungberg sopi hyvin matkan varrelle, suuntana kun oli myös Bubblin' Movesin joulunäytös, dancehallia, twerkkausta. Rakas Vaimomatskuu siellä sheikkasi bootyaan, on tuo aikamoinen laji! Respectiä.

Lungbergin ihana tunnelma oli entisellään, sama juttu kun Silvopleessä, kun olisi kotiin tullut. Aika pitkälti samat naamat siellä aina näkyy, ne punavuorelaiset hipsterit. Itsehän en blogin nimestä huolimatta ole punavuorelainen enkä hipsterikään, mutta joku tuossa paikassa kolahtaa ja kovaa.

Mutta hei, asiaan. Muistanette, että metsästän sitä täydellistä gluteenitonta burgeria? Nyt sattui Lungbergissa olemaan gluteenittomia hampparisämpylöitä ja soin hampparihetken itselleni terveellisen viikon jälkeen.

Vihdoin löytyi tähän hetkeen paras gluteeniton hampurilaissämpylä. Hyväksyin ja söin jopa enemmän antaumuksella, kun vuosia takaperin vehnäsämpylöitä. Avasin tottakai suuni ja sain kuulla sämpylöiden olevan Rollfoodsin gluteenittomia hampurilaissämpylöitä.

Tuo ruokavalio tuntuu menevän enemmän ja enemmän kasvispainotteiseksi ja tälläkin kertaa valikoin listalta Brieburgerin. Kokonaisuudessaan annos ei aiheuttanut sen kummempia tunteenpurkauksia, annos oli ihan jees. Seurueen muut burgerinsyöjät olivat samalla linjalla, ei mieltä räjäyttävää, muttei moitittavaakaan. Pöydässä syöpöteltiin myös jokirapupastaa ja kanttarellirisottoa, näistä hehkutusta. Hyvän mielen paikka jätti, niinkuin aina.
Jatkot olisivat taas olleet Sandrossa rakkaiden DJ-ystävien voimin, mutta koti ja kauneusunet kutsuivat tätä rauhoittunutta ja talven väsyttänyttä neitokaista.

Nyt ravintolat, jos eksytte blogia lukemaan, hankkikaas noita Rollfoodsin sämpylöitä ja huhuilkaa, Ulla tulee testaamaan!

En pidä aikaisista aamuista, mutta rakastan aamiaisia. Kotona hemmottelen itseäni aamuisin smoothiella, johon laitan marjoja, mantelimaitoa, chlorellaa tai macaa, banaania, pähkinöitä jne. Kahvia pitää olla kyytipoikana se kolme kuppia. Juu, aika paljon, mutta paheet ne on sullakin, eikös?
Jos minut haluaa tavata aamiaisen merkeissä, se on oksat pois. Kahvikuppi ja smoothie ei riitä, niinä aamuina pröystäillään.
Tänään kello herätti aivan liian aikaisin, mutta suuntana oli Kluuvikadun Karl Fazer Cafe, joten en heittänyt herätyskelloa seinään.
Paikka henkii luksusta, kuitenkin rennolla tavalla. Kahvien ja suklaiden sekaan voisi hukkua, jos lähetti toisi minulle Fazerin sinisiä täynnä olevan kylpyammeen, en lainkaan pistäisi pahakseni.

Aamiainen on varsin kohtuuhintainen, edullinen jopa, 11,90. Hinta-laatusuhde päivittää monet kilpailijat. Löytyy luomukananmunia, luomupuuroa, luomujuustoja, Fazerin käsinleivottua leipää, Kaffa Roasteryn kahvia, vihanneksia, mysliä, smoothie, etc etc etc. Kaiken kruunaa taivaallisen näköiset jälkiruokakakut. Aamiainen oli todella laadukas ja herkullinen. Uskaltauduin kysäisemään, onko kumpikaan jälkiruokakakuista gluteenittomia. Ei ollut, mutta minulle kiikutettiin lasivitriinistä jättimäinen gluteeniton kääretorttupala. Pisteet erinomaisesta palvelusta ja herkullisesta jälkkäristäkin, jota tosin ei tähän vatsaan muutamaa lusikallista enempää mahtunut. Täyden kympin aamu!

Niin ja järkkäri jäi tapaamisen luonteen vuoksi tällä kertaa kotiin, kuvat on rakkaalla iPhonella otettuja. Ihan joka tilanteessa ei voi räpsiä järkkärillä kuvia, muutenkin taidan olla aika raivostuttavaa ravintolaseuraa.......Eilen tuli käytyä kolmessa eri ravintolassa ( puuh!) ja kaikista ei edes ehdi raportoimaan mutta instagram (@citylula) kertoo missä kulloinkin seikkailen ja mistä on tulossa arvosteluja.

Tiedättehän ne maanantait, kun kaks piilaria menee samaan silmään, lyöt pääsi seinään ja kaadut pepullesi lattialle. Hiukset on likaiset ja viikonloppu väsyttää. No, tämä on juuri sellainen maanantai.
Olin lupautunut ystäväni Teron seuraksi maanantaisyöpöttelemään, joten itku ei auttanut, Hakaniemeen oli suunnattava.
Tällä kertaa kokeiluun pääsi Rento.

Lounasaikaan olen jo paikkaan tutustunut ja lounasrisottoon melkein jo rakastunut, paikka ansaitsi siis iltavisiitin. Toinen visiittiä puoltava asia oli se, että netistä huomasin Rennossa tarjoiltavan gluteenittomia hampurilaisia. Must try! Siitä on ainakin vuosi, kun olen hampparia syönyt ja syyhän on se, että gluteenittomien hampurilaisten sämpylät maistuvat puulta.

Jotta jättäisin parhaan mahdollisen kuvan itsestäni, hymyillen kerroin haluavani Rento Burgerin gluteenittomana, ilman suolakurkkuja, coleslawta, ja jos vielä valkosipulimajoneesin voisi vaihtaa chilimajoneesiin.

Palvelusta täysi kymppi, hymyillen meni tämä tilaus läpi ja tuli vielä oikeanlaisena, rikkinäinen puhelin ei ollut puhellut omiaan matkalla keittiöön.

Vänkänä lisänä, burgerin sai tilattua juurestikkujen ja majoneesin kera. Hei hauskaa, juurestikkuja dippaili vielä kauan burgerin jälkeen. Jam! Rento Burger toimi myöskin tähän maanantaihin, salaattia olisi ehkä pitänyt viikonlopun jälkeen vetää, mutta kerran me vaan eletään, eikö vaan? Sämpylää jänskäsin ja ei se nyt aivan saanut tanssimaan pöydillä, aiemmat kokemukset voitti kuitenkin.

Täydellisen gluteenittoman hampurilaissämpylän metsästys jatkuu, maanantai on kuitenkin nyt himppasen parempi.