Viiskulma

Ystäväporukkamme WhatsAppaili viikonloppuna noin vuorokauden verran. Minne kokoontuisimme syömään Loppiaisena?

Vaihtoehtoja oli yhtä paljon, kun kiinni olevia ravintoloitakin. Ne muutamat jotka löysimme olivat täynnä.

Lopulta otin esiin villin kortin, turkkilaisen Ravintola Halikarnasin, jonne piti suunnata jo viime SYÖ-viikoilla, vaan en ehtinyt.

Halikarnas on höhlässä paikassa, Kampin ja Ruoholahden välimaastossa. Ehkä yksi syy, miksi paikassa en ole aiemmin vieraillut. Päädyimme lopulta paikkaan ilman sen kummempia odotuksia.

Halikarnasissa oli ja on ilmeisesti päivittäin klo 17.00 saakka buffa, joka kustantaa vain 9,2 eur (viikonloppuisin 9,9 eur) . Kävimme suurennuslasin kanssa listaa läpi, bongailimme runsasta buffaa ja lopulta koko konkkaronkka päätyi buffan pauloihin.

Alhaisen hinnan takia, en uskaltanut toivoa suuria. Yllätyimme kuitenkin koko pöytäseurue erittäin positiivisesti. Arvosanat vaihtelivat kasin ja ysin välimaastossa, joka on tuon hintaiselle buffalle aikamoinen saavutus.

Lähes kaikki koimme "ilmaisen viinan", tai tässä tapauksessa edullisen buffan kirouksen, itsekin kävin buffasta santsaamassa kahdesti. Kolme lautasellista, öh. Mutta niin hyvää oli, mezet, lämpimät ruoat, ei moitteen sanaa. Falafelit, lihapullat, hummus, ah ja lähes kaikki gluteenitonta eli sain mättää mielin määrin. Mausteita oli mukavasti, kasviksia, sanoinhan jo hummus. Hummus.

Tähän päälle vielä buffaan kuuluvat kaffet. Pitäisi varmaan suunnata sinne kuntosalille kaikkien muiden uudenvuodenlupauksen tekijöiden kanssa...

Viihdyimme ravintolan nurkkapöydässä yli pari tuntia, tunnelma kun oli sen verran rento, ettei sieltä ihan heti pois tahtonut lähteä. Miljööstä suitsutusta. Myöhemmin illalla kuulin Halikarnasin naapurustossa ennen asuneelta, että paikka on ilmeisesti kokenut aikamoisen remontin lähivuosina. Kannatti. Ravintola on tunnelmallinen, intiimi ja tyylikäskin pienine yksityiskohtineen.

Vähän hölmistyneenä lähdin ravintolasta ulos siellä reilut kaksi tuntia istuskelleena, 9,2 eur köyhempänä ja tyytyväisenä. Berliinissä tämä varmaan olisi arkipäivää, mutta Suomessa. Ei tämä Helsingin paras ravintola ole, mutta hinta-laatusuhteeltaan varmasti ylivoimainen.

Seuraavan kerran menua testaamaan. (Niin niin, buffetin ja kolmen lautasen ähkyn vedän kuitenkin, aika kultaa muistot.)

Mistä aloittaa ja mihin lopettaa, kääk. Lauantai oli superpäivä. Viiden mimmin voimin käytiin testaamassa Ravintola Hiisi ja suitsutukselle ei näy loppua. Ensinnäkin näiden mimmien kanssa tunnelma on takuuvarma, hauskaa oli! Ja Hiisi itsessään, neitsytmatkalainen vakuuttui ja tahtoisi palata takaisin saman tien. Hiiden SYÖ! Tarjouksenahan on Majavapata ja Talon hirvipullat, me tietenkin otettiin matkaan mukaan oma majava! Käännettiin kyllä hänen katseensa muualle siinä vaiheessa, kun majavapataa alettiin popsimaan.

Hiisi oli mulle uusi tuttavuus, osasin kuitenkin odottaa paljon muiden kommenttien perusteella. En pettynyt. Hiisi tukee lähituotantoa ja raaka-aineet pääasiassa luomua. Ehdotonta plussaa.

Lauantain kunniaksi kilisteltiin valkkarin kera, taisi pöydässä jossain vaiheessa jotain shottejakin vilahtaa. Hups!

Nälkäisten naisten odotus palkittiin, kun pöytään kannettiin majavapataa ja hirvipullia. Majavapata houkutti, mutta keittiö oli varautunut myös gluteenittomia SYÖjiä varten ja tehnyt satsin gluteenittomia hirvipullia. Niitä siis mulle, kiitos.

Kaikki annokset näyttivät syötävän hyviltä. Kävin totta kai vieraissa ja napsin muiden lautasilta maistiaisia. Majavapata räjäytti tämän potin, ehtisinköhän sitä vielä napsimaan SYÖ-viikkojen aikana. Argh tätä rajallista aikaa, onneksi majava on listalla vakiona. Omat hirvipullat, perunamuusi ja jekulla höystetty riistakastike. No hei haloo, kyllä toimi! Kymppiplus.

Vatsa pömpöttää edelleen, Hiiden annokset ovat tuhteja ja nälkäisenä ei tuolta ulos pääse. Koska paikalla oli ’ei osata sanoa ei’ –kerhon jäseniä kerhon kuuman sihteerikön kera, emme osanneet myöskään sanoa ei jallukahvin kutsuun ruoan jälkeen. Sihteerimme tehtävä on sanoa puolestamme ei, mutta luonteen lujuus oli hänelläkin hakusessa, 4 jallukahvia ja yks jallu, kiitos.

Voihan Hiisi, rakkautta ensi puraisulla.

Pysy mukana ravintolaseikkailuissa Viiskulman facebookissa

Perjantaina se alkoi virallisesti, SYÖminen. Rakas Vaimomatskuu -ystäväni oli kutsuttu maistelemaan Mempparin Real Burgereita, joten kaks kärpästä yhdellä iskulla, allekirjoittaneen SYÖpöttely alkoi Hesarin Memphisistä.
Memppari on vanha tuttu, nuorempana siellä tuli käytyä paljonkin. Hyvä verestää vähän muistoja!

Memppari on paikkana rento, nuorekas. Harvoin kiinnitän ravintoloissa taustamusiikkiin huomiota, mutta nyt tuli jammailtua Alicia Keysin tahtiin. Sekä uudemmat, että vanhemmat hitit saivat viikonlopputunnelman valloilleen, tästä se lähtee!

Mempparin SYÖ!-annoksista , hampparista ja lohesta oli helppo valita omansa, lohi tietenkin, annoksen gluteenittomuuden takia. Poppareilla hillittiin kiljuvaa nälkää ja tällä kertaa ei harrastettu popcorn-sotaa, tämäkin on nähty.

Ruoan saapuessa pöytään, keskityttiin ensiksi visuaalisuuteen, pisteet siitä kotiin. Annos sai esteetikolta pelkästään kehuja. SYÖminen tässä taisi kuitenkin se pääasia olla joten ruoan kimppuun, mars.

Ensimmäinen SYÖ-kokemus ei pettänyt. Lohi olisi saanut olla omaan makuun hieman suolaisempi, vaan anteeksi annoin, talon omat lohkoperunat olivat nimittäin tajunnanräjäyttävän hyviä. En ole perunafriikki, mutta nämä perunat olivat niin hyviä, että pelkästään niiden takia voisin Memppariin palata. Kasvikset, piparjuurikastike, kaikki hyviä, mutta perunat jäivät kummittelemaan uniin. Näitä lisää. Jos Memppari olisi auki 24/7, kävisin ruikuttamassa baari-iltojen jälkeen perunoita yöruoaksi. Vaikka enhän mä missään baareissa siis käy. Tietenkään. Tai ainakaan tunnusta käyväni.

Tästä se lähtee, kahden viikon ruokaseikkailu. Mempparia kannattaa testata esim. kaveriporukalla, ilmapiiri on just sopiva kaveriporukoiden kokoontumispaikaksi.

SYÖ- ja muut ravintolaseikkailut Facebookissa