Viiskulma

Mielipidehän tämä vain on - mutta jos Ullalta kysytään, Helsingin parasta sushia tarjoilee Sushi'N'Roll Pohjoisella Rautatiekadulla. Jostain syystä en ole viehtynyt muun kansan hehkuttamaan Sushibar + Wineen.

Ystäväni vei minut lounaalle Sushi'N'Rolliin vajaa pari kuukautta sitten ja se oli menoa se. Aiemmin kirkkainta kruunua sushivaltakunnassa on kantanut Töölön Tokyo 55, mutta kilpailu on kovaa ja Ullan sydämenvalittu on nyt vaihtunut.

Tokyo 55 on kyllä fiinimpi ja tyylikkäämpi, Sushi'N'Roll edustaa rennompaa koulukuntaa. Makukysymyksiä. Olen muutenkin vaihtanut korkkarit toistaiseksi tennareihin, joten ehkä tämä sushipaikan vaihtuminen kulki samaa polkua. Ensimmäisen kerran astuessani sisään paikkaan, en ollut kovin vakuuttunut, ulkoapäin ravintola näytti halvahkolta, mutta tällä kertaa ensivaikutelma petti.

Toistaiseksi olen käynyt "Rollissa" vain lounailla, monesti. Illat on vielä testaamatta, on my list! Lounasbuffetista saa pulittaa 15 euroa ja saat mättää sushia naamariin mielin määrin. Ähkyhän siitä tulee. Kevyesti grillattu loginigiri majoneesilla. Aiaiai. Menee buffan kärkipäähän heittämällä.
Lounasaikaan ravintolasta saa myös ihan perinteistä lounasta vaihtuvan lounaslistan kera, tätä en ole kuitenkaan koskaan testannut.

Palvelu: Oikein bueno. Suht neutraali, hymyileväinen palvelu.
Ruoka: kymppi
Kaffet: sisältyvät lounaan hintaan
Miljöö: Rento, vallan kiva. asiakaspaikkoja hyvin, tosin ruuhkaiseen lounasaikaan joutuu hetken etsimään paikkaansa.
Mutistavaa: Äsh, en keksi mitään. Lounaasta kirpaisee maksaa 15 euroa, mutta se kun on niin hyvää ja laadukasta sushia.
Spessuu: Kuljettavat lounaat toimistoillekin, laiskimukset tilailemaan vaan.

Älkää nyt sitten koko "Rollia" täyttäkö lounasaikaan, että minäkin mahdun. Ja hei, upeinta vuodenvaihdetta kaikille!

Sushi'N'Roll Töölö, Pohjoinen rautatiekatu 21, Helsinki.

Taisin mainita rakastuneeni SIlvopleehen ja mullehan kävi niinkuin vastarakastuneelle, olen käynyt ravintolassa tällä viikolla kolmena päivänä peräkkäin. Aina poistunut hymy huulilla. Josko tänään pitäisin tauon ja ens viikolla sitten taas?

Mullahan on muitakin rakkauksia, ravintoloiden suhteen taidan olla polyamoristi. No, lauantaina koin huonoa omaatuntoa, kun en ole visitoinut Viiskulmablogin synnyinkodissa Lungbergissa aikoihin.

Lungberg sopi hyvin matkan varrelle, suuntana kun oli myös Bubblin' Movesin joulunäytös, dancehallia, twerkkausta. Rakas Vaimomatskuu siellä sheikkasi bootyaan, on tuo aikamoinen laji! Respectiä.

Lungbergin ihana tunnelma oli entisellään, sama juttu kun Silvopleessä, kun olisi kotiin tullut. Aika pitkälti samat naamat siellä aina näkyy, ne punavuorelaiset hipsterit. Itsehän en blogin nimestä huolimatta ole punavuorelainen enkä hipsterikään, mutta joku tuossa paikassa kolahtaa ja kovaa.

Mutta hei, asiaan. Muistanette, että metsästän sitä täydellistä gluteenitonta burgeria? Nyt sattui Lungbergissa olemaan gluteenittomia hampparisämpylöitä ja soin hampparihetken itselleni terveellisen viikon jälkeen.

Vihdoin löytyi tähän hetkeen paras gluteeniton hampurilaissämpylä. Hyväksyin ja söin jopa enemmän antaumuksella, kun vuosia takaperin vehnäsämpylöitä. Avasin tottakai suuni ja sain kuulla sämpylöiden olevan Rollfoodsin gluteenittomia hampurilaissämpylöitä.

Tuo ruokavalio tuntuu menevän enemmän ja enemmän kasvispainotteiseksi ja tälläkin kertaa valikoin listalta Brieburgerin. Kokonaisuudessaan annos ei aiheuttanut sen kummempia tunteenpurkauksia, annos oli ihan jees. Seurueen muut burgerinsyöjät olivat samalla linjalla, ei mieltä räjäyttävää, muttei moitittavaakaan. Pöydässä syöpöteltiin myös jokirapupastaa ja kanttarellirisottoa, näistä hehkutusta. Hyvän mielen paikka jätti, niinkuin aina.
Jatkot olisivat taas olleet Sandrossa rakkaiden DJ-ystävien voimin, mutta koti ja kauneusunet kutsuivat tätä rauhoittunutta ja talven väsyttänyttä neitokaista.

Nyt ravintolat, jos eksytte blogia lukemaan, hankkikaas noita Rollfoodsin sämpylöitä ja huhuilkaa, Ulla tulee testaamaan!

Reilu viikko takaperin, kasvisravintola Silvoplee avasi uudessa osoitteessa, Toinen linja 7. Olen hinkunut testaamaan uutta Silvopleeta siitä asti, tänään aikataulut vihdoin antoivat myöten. Ravintolahan on Helsingin ravintoloista lähinnä omaa ideologiaani, luomua ja raakaruokaa. Ennenkin Silvoplee on ollut lempiravintoloitani, mutta nyt me löysimme lopullisesti toisemme.

Uudessa ravintolassa on sympaattinen pieni smoothiebaari, minikokoinen kauppanurkkaus superfoodeille ja muille ihanuuksille, sekä ihanan tilava, mutta silti äärimmäisen kotoisa ravintolapuoli. Alakerrassa on myös Pop Up-kellari, jossa tällä kertaa myytiin ILO by Dakini-tuotteita.

Uuden Silvopleen hieman hämyisempi valaistus, tekee ravintolasta paikan, josta ei oikeastaan tahdo poistua, tuleeko tästä toinen kotini?
Uudet aukioloajat otetaan myös innolla vastaan, ravintola on nyt arkisin auki klo 20.00 saakka ja lauantaisin kuuteen. Kasvisaterian kylkeen voi myös ottaa lasillisen Ekowinen luomuviiniä.

Itse noutopöytä on sitä totuttua Silvopleeta, ihania kasvisherkkuja, tahnoja, salaatteja. Torstaina ruokalistassa oli mm. herkullista punajuurimureketta, parmesansalaattia ja quinoapestoa.

Noutopöydän ideahan Silvopleessä on se, että voit laajasta valikoimasta valita ihan mitä vaan, miten paljon vaan. Vaaka punnitsee ateriallesi hinnan. Ravintola on erittäin kohtuuhintainen ja hinta-laatusuhteeltaan täys kymppi. Voit hakea ruokaa myös kotiin.

Kassalla myydään erikseen vielä raakakakkuja, ah, en tietenkään voinut vastustaa. Saako antaa täyden kympin koko setille?

Sitten asunto vielä hakuun Kalliosta, ettei tarvitse täältä kauempaa talvella tarpoa kakkoskotiin.

LEVYARVOSTELU

Haloo Helsinki julkaisi faniensa riemuksi marraskuussa platinapainoksen albumistaan Maailma on tehty meitä varten.

Edelliseen versioon verrattuna, levy tarjoaa kolme julkaisematonta biisiä, live DVD:n, dokumentin kesän 2013 festarirundilta ja kolme musavideota.

Täydellinen paketti hastag-sukupolven faneille ja miksei vanhemmillekin, jos Spotify ei ole vielä vienyt mennessään.

Levyn 11 jo aiemmin julkaistua biisiä ovat tuttua kauraa, ei pureuduta kovin syvällisesti näihin.

Nostetaan kuitenkin bändille hattua upeasta levystä, joka on täynnä energiaa ja välillä sävähdyttävänkin räväkkää meininkiä. Suurimmat pisteet antaisin kuitenkin siitä, että surullistenkaan raitojen kohdalla ei ole sorruttu ranteet auki–meininkiin. Niin, siihen meininkiin jota suomalainen musiikki on helposti pullollaan.

Live DVD:n kohdalla säästin omaa aikaani. Olen nähnyt bändin sen verran monesti livenä, menneen festarikesän aikanakin kolme kertaa, että sanon yksinkertaisesti Haloo Helsingin olevan omassa genressään energisin, huumannuttavin ja riemastuttavin keikkakokoonpano.

Dokumentti viime kesän keikkakiertueelta, ”behind the scenes” meiningistä, taas aiheuttaisi aikamoisen ryntäyksen matkanjärjestäjien sivuille, jos koko Suomen kansa dokumentin ääreen istutettaisiin. Se tarjoaa katsojalleen aurinkoisen festarikesän, maakuntia, Suomea parhaimmillaan.

En lähde arvailemaan kuinka moni tässä hektisessä maailmassa ehtii tai viitsii puolen tunnin mittaiseen dokumenttiin paneutua, mutta innokkaimmille faneille se tarjoaa pääsyn keikkalavojen taakse, haastatteluihin, keikkabussiin, Ellin, Leon, Jukan ja Jeren riemuisan hauskannäköiseen meininkiin. Eiköhän tälläkin bändillä joskus hymy hyydy, mutta keikkalavojen takana pyörineenä ja bändiä juuri tuon dokumenttikameran vieressä haastatelleena, uskallan väittää katselmuksen tarjoavan aika lailla oikean kuvan Haloon meiningistä.

Vaikka erinomaiset pisteet koko levylle annankin, se ei kuulu siihen kategoriaan jota jaksaisin kuunnella repeatilla uudelleen ja uudelleen. Ensimmäinen biisi Avautumisraita, särähtää vähän liikaa korvaan ja muutama muukin ei niin sykähdyttävä raita levyltä löytyy. Radiosoittoa nauttineet Vapaus käteen jää, Huuda ja levyn nimikkobiisi, Maailma on tehty meitä varten, eivät sensijaan vieläkään jaksa kyllästyttää, vaikka nämä ahkerasti autoradiossa viime kesän festarirundillani pyörivätkin. Edellämainitut biisit ovat ehdottomasti ansainneet kirkkaimman paikkansa listojen kärjessä.

Aiemmin julkaisemattomat biisit, Sun kanssas pakenen, Juoskaa, ja Lehdet kellastuu, tarjoavat erittäin kelvollisen lisän levyn loppuun, ei mieltä räjäyttäviä, mutta sitä hyvää, laadukasta Haloota.

Energinen juoskaa muistuttaa Sannin Hakuna Matata –biisiä, kannustaen kansaa oikeasti funtsimaan, mitä haluaa elämältään ja pakenemaan kaupan kassalta jos intohimot on jossain muualla. Levyllä Sannin versio vie näistä kahdesta voiton, mutta energinen Juoskaa, toimii varmasti paremmin festarilavoilla.

Lehdet kellastuu, seikkailee uteliaiden suomalaisten odotetuimmassa päivässä torstaissa, jolloin Seiska pärähtää lehtitelineisiin ja kansa saa kaivatun pakettinsa julkkisten elämästä, ovat kansan himoamat juorut totta tai eivät.

Sun kanssas pakenen, lyriikoiltaan hyvinkin synkkä biisi henkilöstä, joka rakastuu narsistirenttuun. Tuttu tarina varmasti monelle. Biisin tulkinta on kuitenkin sitä iloista, hyvän meiningin Haloota. Näistä kolmesta uutuudesta ehdottomasti se, joka jää soimaan päähän.

Siitä vaan, sinne esiteinin joululahjapinoon lisäykseksi, ei tämän levyn kohdalla rahat hukkaan mene.