Tiedättehän ne maanantait, kun kaks piilaria menee samaan silmään, lyöt pääsi seinään ja kaadut pepullesi lattialle. Hiukset on likaiset ja viikonloppu väsyttää. No, tämä on juuri sellainen maanantai.
Olin lupautunut ystäväni Teron seuraksi maanantaisyöpöttelemään, joten itku ei auttanut, Hakaniemeen oli suunnattava.
Tällä kertaa kokeiluun pääsi Rento.
Rento meininki.
Lounasaikaan olen jo paikkaan tutustunut ja lounasrisottoon melkein jo rakastunut, paikka ansaitsi siis iltavisiitin. Toinen visiittiä puoltava asia oli se, että netistä huomasin Rennossa tarjoiltavan gluteenittomia hampurilaisia. Must try! Siitä on ainakin vuosi, kun olen hampparia syönyt ja syyhän on se, että gluteenittomien hampurilaisten sämpylät maistuvat puulta.
Jotta jättäisin parhaan mahdollisen kuvan itsestäni, hymyillen kerroin haluavani Rento Burgerin gluteenittomana, ilman suolakurkkuja, coleslawta, ja jos vielä valkosipulimajoneesin voisi vaihtaa chilimajoneesiin.
Palvelusta täysi kymppi, hymyillen meni tämä tilaus läpi ja tuli vielä oikeanlaisena, rikkinäinen puhelin ei ollut puhellut omiaan matkalla keittiöön.
Eka burgeri vuoteen. Toimi tähän maanantaihin!
Vänkänä lisänä, burgerin sai tilattua juurestikkujen ja majoneesin kera. Hei hauskaa, juurestikkuja dippaili vielä kauan burgerin jälkeen. Jam! Rento Burger toimi myöskin tähän maanantaihin, salaattia olisi ehkä pitänyt viikonlopun jälkeen vetää, mutta kerran me vaan eletään, eikö vaan? Sämpylää jänskäsin ja ei se nyt aivan saanut tanssimaan pöydillä, aiemmat kokemukset voitti kuitenkin.
Täydellisen gluteenittoman hampurilaissämpylän metsästys jatkuu, maanantai on kuitenkin nyt himppasen parempi.
Otsikossa kiteytyy lähiaikojen lemppari – kahteen otteeseen!
Mua on nykyään vaikea saada kotikulmilta pois, koska mulla on maailman parhaat naapurit. Vaimomatskuu pitää huolen siitä, että elän kulinaristista elämää ja naapurin Petterikin tarjoilee raakasuklaata ja samppanjaa harva se viikonloppu.
Petterillä, maistoin ensimmäistä kertaa 3 kaveria –jäätelöä. Se oli menoa se. Paluuta muihin jätskimerkkeihin ei vaan ole. Petterin piti vaan näyttää mulle jätskipurkkia, mutta minä tyttö se kauhoin paketin lähes loppuun asti.
Testing, testing. Kaikki toimii!
Uteliaana typykkänä lähdin tutkimaan, mikäs tämä 3 kaverin jäätelö onkaan. Nimensä veroisesti, Heikki, Ilkka ja Sauli ovat kolme kaverusta jotka päättivät perustaa jätskitehtaan tähän Helsinkiin. Maito, kerma, munat, marjat, tulevat kaikki Suomesta ja raaka-aineet ovat puhtaita ja raikkaita. Makuelämys, siihen en edes lähde. Tälle kun antaa pikkurillin, se vie molemmat kädet.
Suoraan purkista vaan. Ei auta ei, koukkuun jäätiin, ähky tuli.
Onnekkaina pääsimme Cityn blogi-iltamissa maistelemaan täysin uusia jäätelömakuja kun 3 kaverin Sauli toi jätskit meille suoraan kotiovelle.
Siinä oli naiset sulaa vahaa, kun paketeista kauhottiin vaniljaa, mustaherukkaa ( ehdoton suosikki!! ) , punaherukkaa ja mustaherukka-appelsiinia, joka tulee kauppoihin ensi viikolla. Kaikki löysimme omat makumme ja villiinnyttiin kokeilemaan combojakin. Yhdisteltiin mm. pähkinää ja suklaata ja hurraahuudoista ei tullut loppua.
taistelu jätskimauista kävi kovana.
Jäin iltamien jälkeen Vaimomatskuu – sohvalle pyjamabileisiin ja aamu alkoi rattoisasti, milläs muulla kun jätskiä syömällä! Ei se oo niin justiinsa. Kauhottiin ihan fiiliksissä all time –suosikkiamme, Mustikka-kardemummaa, fiilisteltiin elämää ja seikkailtiin instagrammissa. Siellä me seikkaillaan jatkossakin, nimillä @citylula ja @vaimomatskuu.
Lisää tällaisia aamuja, kiitos!
Illaksi suunta vei vielä Petterin samppanja-tarjoilujen ääreen ja mukaan vietiin tottamooses uusia jätskimakuja! Petteri koki syttymisen uusimman, mustaherukka-appelsiinin kohdalla ja hyvin ne muutkin maut tyhjenivät pöydästä.
Uusi, hieman erikoisempikin makuyhdistelmä sulatti Petterin sydämen.
3 kaveria, maailman parhaat naapurit, maailman parhaat jätskit. Amen.
Kuukausi sitten sain tehtävän ’Etsi kokoustilat’ .
Näinä päivinä tähän suhtautuu jo hartaudella ja intohimolla, tämä kun ei ole enää päivittäistä kauraa. Kaikki kunnia tapahtumanjärjestäjille, sitä minäkin tein muutaman vuoden aikoinani. Hullun hommaa, vaan silti, niin ihanaa ja antoisaa. Päivääkään en vaihtaisi, ihan helposti en alalle kuitenkaan palaisi.
Olen tällä hetkellä koukussa Netflixin ’Orange is the new Black –sarjaan, joten päätin haluta kokoustaa vankilatunnelmissa. Sen kerran kun toimistolta pääsee muualle, on kokouspäivän tarjottava elämyksiä ja lisäksi näin järjestäjän näkökulmasta –homman pitää toimia. Asiakkaat tai henkilöstö ei välttämättä näe kokouspaikan mokia tai viivästyneitä aikatauluja, mutta järjestäjä taatusti näkee. Tietäisitte vaan millainen stressitaso sillä tapahtuma-alan ammattilaisella, tai yrityksenne sisäisellä assistentilla tms on. Ugh, arvostan.
Aikoinani, olen järjestänyt valehtelematta yli 100 tapahtumaa Hotel Katajanokalla. Tunnen talon kuin omat taskuni ja voin luottaa siihen, että homma pelittää. Katajanokalle suuntasi siis meidänkin poppoo viikko takaperin.
Sakon kokoustunnelmaa.
Talossa on täysin oma tunnelmansa. Vankilan esittelykierroksella saan vieläkin samanlaiset kicksit kun vuosia takaperin, siellä jos missä on tapahtunut. Vankilapaot, romanssit ja muut seikkailut, mitä historian havinaa. Hotellistahan löytyy edelleen yksi selli, jonne on aina pakko mennä fiilistelemään. Ei ihan päivittäistä kauraa ei.
Selli muistuttaa vankilan historiasta.Jailbirdin keittiössä valmistuu hotellin herkut.Yksi lempparitilojani Hotel Katajanokalla, Jailbirdin oluthuone.Tämä heppu on pyörinyt vankilan käytävillä jo vuosia. Ehdoton suosikkini!
Tunnelmalliset kokoustilat; Sakko, Kakku ja Tutkinta, voittavat perinteiset kalseat kokoustilat mennen tullen. Suosikkini on ehdottomasti viinikellari, jossa tosin en ole vuosiin päässyt kokoustamaan. Tällä kertaa vietimme kokouspäivämme Sakossa ja päivä meni ilman stressilevelin nousua. Ennen tapahtumaa häiriköin kyllä itse hotellin väkeä, muuttaessani kokouksen henkilömäärää kolmeen kertaan. Miten paljon voi säätöä aiheuttaakaan yksi kokouspäivä, tämä on osallistujille usein täysin hämärän peitossa ja hyvä niin, silloinhan tapahtuma on onnistunut.
Kysäisin samaan syssyyn hotellilta, järjestääkö edellinen työnantajani Eventgarden, yrityksille edelleen supersuosittua Pako-aktiviteettia. Vastaus oli kyllä. Näitä vankilapakoja tuli menneinä vuosina järjestettyä se about 100 ja aina oli yhtä hauskaa, sekä järjestäjällä, että asiakkailla. Voisin kuvitella, että näinä päivinä tapahtumaa on järjestetty ainakin tuhat kertaa. Eikä ihme, en ole toiseen yhtä toimivaan konseptiin törmännyt. Eräs perjantai-iltapäivä yritimme monistaakin konseptia viinin ja pizzan voimin. Vaan ei syntynyt yhtä nerokasta ideaa. Saattaa johtua siitäkin, ettei noin uniikkeja tiloja ole Helsingissä ihan joka nurkassa.
Loppuun vielä kuva Pako-aktiviteetistä vuosien takaa. Aiheuttaa allekirjoittaneessa jokseenkin nostalgisia muistoja, itse kun koreilen tummassa tukassani tuossa hoitsutakissa……..
Vuosien takaa - kullanarvoinen Pako-teamimme.
Kirjoitus on osa yhteistyötä Hotel Katajanokan kanssa. Kirjoitus perustuu kuitenkin 100% allekirjoittaneen kokemuksiin paikasta ja kokouspaikan valinta oli oma, onnistuneiden kokemusten perusteella.
Viikko takaperin tutustumisvuoroon pääsi uusi espanjalainen, Un Cerdo Ciego – tuttavallisemmin, Sokea Possu. Pop Up -ravintola avattiin hetki sitten Kluuvin kauppakeskuksen ylimpään kerrokseen ja Kluuvissa Possu vaikuttaa alustavasti tammikuun loppuun saakka. Possun takana hääräilee Catering Ceidas omistajiensa Kristian Vuojärven ja Juha-Matti Sainion kera.
Sokea Possu ansaitsee visiitin, jos toisenkin.
En ole järin innostunut kauppakeskuksiin sijoitetuista ravintoloista, mutta nyt toimii. Possussa unohtaa saman tien olevansa kauppakeskuksessa ja espanjalainen tunnelma vie mennessään. Sisustus on leikkisä ja hulvaton, pelkästään yksityiskohtien tutkiminen on elämys sinänsä. Katossa roikkuvat pyykit, pöydäksi muuntunut pyykkikone, ikkunalaudalla hengaileva polkupyörä, fiilis yksinkertaisesti vie mukanaan. Koko sisustus on lainattu ja saatu, mitään ei ole ravintolaan ostettu.
Pyykkiä ei ravintolassa pääse pesemään, pesukone saa Sokeassa Possussa täysin uuden käyttötarkoituksen.
Leikkisyys jatkuu menussa, joka on kaukana perinteisestä. Voit valita 30 minuutin pikapesun, normipesun, tai kahden tunnin pitkäpesun. Et tiedä etukäteen mitä tuleman pitää, toki henksu huomioi allergiat ja erityisruokavaliot. Menun lisäksi Possusta saa tapaksia ja tällä linjalla meidänkin seurueemme oli. Sangriaa ja tapaksia, muuttuihan se meno näillä eväillä espanjalaiseen tapaan riehakkaaksi….Hei, maassa maan tavalla!
Jos fiilis vei mukanaan, niin teki ruokakin. Tapakset hävisivät pöydästä vauhdilla ihastelevien kommenttien säestämänä ja ruoasta käytiin melkein härkätaistelua.
Pönötys on tämän ravintolan fiiliksestä kaukana. Pöydän on tarkoitus näyttää sekamelskaiselta ja kotoisassa fiiliksessä on onnistuttu.
Espanjalaiseen menoon kuuluu toki sangria ja Son of a Punchin taiteilemat Sangriakannut olivat menestys.
Son of a Punchit valmistivat sangriaa ja drinkkejä hiki hatussa.kannuja meni... muutama ja vähän päälle!Espanjalaiseen rentoon tunnelmaan päästiin.
Suosittelen testailemaan, jotain ihan uutta Helsingin ravintolaskenessä. Kaveriporukka kasaan ja possuilemaan. Heitä kerrankin aikataulut nurkkaan ja nauti.
Oletko sä se, joka sylkäisee purkan nurmelle? Heittää karkkipaperin huolimattomasti kadulle, koska se roskis on liian kaukana – 5 metrin päässä?
Sylkäistään tässä nyt synnit ( muutama löytyy vielä takataskusta, mutta aloitetaan tällä ) kertaheitolla, olen minäkin niin tehnyt.
Vaan ei se ole trendikästä, saati fiksua. On syntien takaisinmaksun aika.
Tämäkö taidetta? Tehdään siitä sellaista.
Koska Ullan maailmaan ei mahdu tylsät ideat, hykertelen täällä sille, että roskien keräämisestäkin voi tehdä taidetta.
Ja lauantaina tehdään. 21.9 klo 11.15, sinä ja sun kaverit, minä ja mun kaverit. Kiasman edessä. It’s a date.
Klo 11.15 alkaa treenit ja klo 12 Helsingin valtaa Roskat(r)on Flash mob.
Flash mob–partio, auttaa helsinkiläisnuoria putsaamaan kaupunkia taiteen keinoin. Mukana menossa esitystaiteilija Meiju Niskala ja tempauksessa yhdistetään aktivismia ja taidetta. Herätetään ohikulkijoiden huomio roskaamiseen ja herää siinä roskien kerääjienkin ajatusmaailma.
Meiju Niskalan intohimo on yksinkertaisesti - Maailman paremmaksi tekeminen.
Tempauksen takana on Heimo, uusi mahdollisuus nuorille ja nuorille aikuisille vaikuttaa ympäristöön taiteen avulla. Tekojen taidetta. Heimon takana taas on pieni joukkio upeita, omistautuneita ihmisiä jotka suhtautuvat intohimoisesti taiteeseen, sekä elinympäristömme olojen parantamiseen.
Edetään ruohonjuuritasolta ja pidetään samalla hauskaa!
Syksyllä Heimo järjestää muitakin tempauksia taiteen keinoin, kannattaa käydä kurkkaamassa.
Ja jos et pääse lauantain eventiin niin mietipä kaksi kertaa seuraavalla kerralla, kun olet sitä kuittia tai purkkaa heittämässä maahan. Etkö todella jaksaisi odottaa siihen seuraavaan kadunkulmaan?
Kiire on mielentila. Lausetta sietää pohtia monessa muussakin yhteydessä.
Arjen löytöretkeily ei ole monimutkaista, täytyy vain avata silmät ja havaita se, mitä unohtaa yleensä havaita. – Meiju Niskala.
21.9 International Coastal Cleanup Day- Roskat(r)on facebookissa
Flash mob-treenit 21.9 klo 11.5 Kiasman edessä. Flash mob starttaa klo 12.00
Kuinka usein suu loksahtaa auki maistaessasi ruoka-annosta ravintolassa? Aika harvoin, mulla ainakin.
Täys kymppi, Wokattua broileria, sipulia, paprikaa, vihanneksia ja cashew-pähkinöitä. ,
Sain kutsun tulla tutustumaan Alppikadulle elokuussa avattuun thaikkuravintolaan, nimeltään Boatip Thai Restaurant. Nyt ei tarvinnut kahdesti pohtia, voisinhan käytännössä muuttaa asumaan Vaasankadulla vaikuttavaan Tuk Tukiin. Thaikkuruoka vaan on mun juttu. Kotikeittiössä syntyy raakaruokia ja smoothieita, välillä voi siis herkutella riisillä ja thaimaalaisen keittiön mausteilla.
Ensimmäinen havainto Boatipistä on se, ettei ravintola sisustuksellaan vielä Tuk Tukin kanssa kilpaile. Asiakaspaikkoja on kuitenkin runsaasti enemmän ja täällä ei tule sellaista oloa, että kiireesti ruoka naamaan ja ravintolasta ulos. Taisi visiitti Boatipissa kestää reilut pari tuntia ja vieläkään ei olisi potkittu pihalle.
Kielitaitoaan pääsee myöskin hyödyntämään, palvelu pelaa englanniksi ja ruotsiksi ja sympaattinen omistaja vie kyllä pisteet kotiin palvelullaan.
Vatsantäytettä sai hetkisen odottaa, nälkä vaivasi, mutta thaikkuravintolassa odotus on vain hyvä asia. Mitä kauemmin saat odottaa, sitä varmempi voit olla siitä, että ruoka valmistetaan alusta saakka itse, eikä annosta heitetä pakastimesta mikroon ja ping, asiakkaan pöydälle.
Odotus palkittiin. Ensimmäisen puraisun jälkeen oli selvää, että nyt ollaan oikeassa ravintolassa. Jo alkuruoka vei kielen mennessään ja asetti kovat odotukset pääruoalle. Alkuruokapöydässä meillä oli grillattua broilerivarrasta maapähkinäkastikkeella ja annos vei kummankin syöjän extaasiin. Tätä olisi voinut syödä alkuruoaksi, pääruoaksi ja jälkiruoaksi. Mausteita pöytään saatiin papaijasalaatin muodossa, salaatti oli höystetty chilillä, porkkanoilla ja maapähkinöillä. Jos mausteinen ruoka on sun juttu, kokeile tätä. Allekirjoittaneelle annos oli liian voimakas, mutta chilin sietokyvyssä mulla on muutenkin vähän harjoittelemista.
Grillattu broilerivarras maapähkinäkastikkeella. Tämän tulen taatusti valitsemaan joka ikinen kerta.Vihreä suikaloitu papaijasalaatti, chiliä, porkkanoita ja maapähkinöitä. Makuelämys tulisen ruoan ystävälle.
Pääruokana seuralaisella oli Wokattua broileria cashew-pähkinöillä (kuva jutun alussa). Ruotsissa asuneen ystäväni ensimmäinen kommentti ruoasta oli, ' vihdoin Suomessa saa yhtä hyvää thaikkuruokaa kun Ruotsissa.' Itsekin maistoin annosta ja annoskateushan siitä syntyi. Vaan täyden kympin sai oma annoskin, suu nimittäin loksahti auki kun maistoin annostani, broileria keltaisessa curryssä. Tämä on lempiannokseni thairavintoloissa ja käsi sydämellä voin vannoa etten ole Suomessa näin hyvää thairuokaa syönyt.
Makujen ja mausteiden maailma oli ihan omaa luokkaansa ja vaikka vatsa oli jo täynnä, annokset oli syötävä viimeistä piirtoa myöten. Niinhän siinä kävi, että vatsa pullottavana jouduttiin ravintolasta vyörymään ulos.
Broileria keltaisessa curryssä, perunoita, sipulia ja kookosmaitoa. Suosittelen.
Plussaa:
+ Palvelu
+ Ruoka, kymppiplus
+ Asiakaspaikat
+ Aito ja paikkaan sopiva musiikki
+ Menussa oli valinnanvaraa perinteisistä annoksista rapeisiin sammakonreisiin, listalla oli yli 120 annosta! Kehitettävää:
- Pöytäliinat, nämä kuulemma tulossa lähiaikoina
- Ravintolassa ei vielä saa viiniä tai olutta, B -oikeudet ovat kuitenkin tilauksessa ja ruoan kanssa pääsee halutessaan nauttimaan sen lasillisen piakkoin.
Ja nyt tuli nälkä kun katson noita kuvia. Tahdon takaisin. Taksiii!
Boatip Thai Restaurant and Take Away, Alppikatu 5, Helsinki.
