Shortest horror story ever. Siis elämä ilman musiikkia. Never.
Oon tässä muutaman viikon miettinyt, että elämästä puuttuu jotain. Jotain pientä, mutta merkityksellistä. Toissapäivänä kävelin keskustaan ja laitoin pitkästä aikaa napit korviin ja musan raikaamaan. Askel keveni potenssiin sata - musiikki! Jostain syystä en oo kuunnellut musaa vähään aikaan, nupit kaakkoon, musa on vallannut taas elämäni ja saanut sen viimeisenkin naururypyn kasvoille.
Sandhja levyjulkkareissaan.
Taustalla soi todella vahvasti Sandhja, jonka levyjulkkarit Tavastialla n. kuukausi takaperin räjäyttivät pankin. Allekirjoitan edelleen joka sanan, jonka kirjoitin daamista puoli vuotta sitten. Sormet ristiin, että artistilla on asiansa osaava keikkamyyjä. Myös Kasmirin Vadelmavene hymyilyttää tänä kesänä.
Kauan odottamani Lissie saapui Suomeen, eikä jättänyt ketään kylmäksi Circuksen keikallaan. Hiki virtasi sekä lavalla että yleisössä, Lissien antaessa kaikkensa suomalaisille faneilleen.
Kylmäksi ei jättänyt myöskään Lissien lämppäri, perjantaina 15.11 ensimmäisen sinkkunsa julkaiseva Sandhja. Artisti oli minulle täysin uusi tuttavuus, normaalisti nuo lämppärit jäävät vähemmälle huomiolle.
Nyt sain etukäteen vihiä tästä tulokkaasta ja vahvat naisartistit kun ovat ennenkin vieneet mennessään, lähdin sadesäähän seikkailemaan jo alkuillasta.
Kuinkas siinä kävikään, Sandhjalle kun antoi pikkusormen, hän vei koko käden.
Lavalla oli Alicia Keysin ja Pocahontasin sekoitus, vain 22-vuotias Sandhja. Nainen vaikuttaa ikäistään kypsemmältä ja vaikka lavajännitystä yritin suurennuslasilla bongata, en onnistunut.
Tähti jo syntyessään?
Voimakkaan ja tumman äänen kantajan Sandhjan juuret ovat Etelä-Amerikassa ja eksoottiselta artisti näyttikin. Naapurintyttö ja säihkyvä, tumma kaunotar samassa paketissa.
Välispiikit tulivat tältä kotimaiselta artistilta sujuvalla Suomen kielellä, mielenkiintoinen, säväyttävä sekoitus.
Muuta suomalaista lavalla säteilevässä artistissa ei ollutkaan. Nainen luikerteli lavalla kuin käärme, tällaista lavaesiintymistä saa suomalaisilta kilpasiskoilta odottaa. Harvalukuinen yleisö syttyi. Ainoa harmittava asia keikassa olikin se, että yleisö ei ollut vielä saapunut keikkapaikalle.
Tunnelma lavalla oli suoraan hämyiseltä jazz-klubilta toiselta puolen maailmaa.
Mielenkiinnolla jään seuraamaan, millaisilta keikkalavoilta Sandhja itsensä löytää. Perinteiset yökerhot eivät jotenkin tunnu tämän artistin paikalta, mutta valmis hän ei ole vielä jäähalliakaan valloittamaan. Tällaista artistia Suomi kaipaa, vaikka jäyhät skandinaavit saattavatkin kaivata hieman ravistelua, ennen kun Sandhja suuren yleisönsä löytää.
Laulajatar säveltää ja sanoittaa kappaleensa itse. Sanoituksiin en vielä päässyt syvemmin käsiksi, ensikuulemalta lyriikat eivät aiheuttaneet sen suurempaa tunnekuohua, nuoren naisen sanoja rakkaudesta. Tiukempaan syyniin joutui tällä kertaa tulkinta ja lavakarisma, joissa molemmissa Sandhja vei pisteet kotiin. Saman noteerasi myös illan pääartisti Lissie, joka suitsutti keikkansa aikana illan aloittanutta Sandhjaa.
Ei ihme, Sandhja vakuutti sekä menevissä biiseissä, joiden aikana artisti jammaili kuin Guyanalaisissa kyläjuhlissa, että rauhallisemmissa rakkauslauluissa.
"These shoes are squeezing the essence of my root, so I choose to walk barefoot",
Sandhja
Keikan jälkeen varmaa on se, että spotifyn soittolistalleni tulee perjantaina uusi lisäys, Sandhjan ensimmäinen sinkku, Hold me. Muu jää nähtäväksi.
