Viiskulma

Syksy on saapunut sateineen ja kaiken maailman kissanristiäisineen. Jollekin sitä sanoo, ei, jollekin joo, kuten tän illan Laveran kosmetiikkalanseeraukselle. Joo, koska luonnonkosmetiikka ja houkuttelevan kuuloinen kahvila.

Kallion pubien keskellä on pikkuruinen Kahvila Villipuutarha, jonne astuessaan tuntuu vähän kun olisi saapunut salaiseen puutarhaan. Köynnöksiä, hämyisyyttä, herkullisia yksityiskohtia ja pelkkää söpöyttä, sitä oli Kahvila Villipuutarha. Enkä mä saanut tätä fiilistä yhtään kameralle vangittua, väenpaljouden ja itse tilaisuuden takia.

Mennään Laveraan toisen kerran, kun olen ehtinyt testailemaan meikkejä nassuuni, mutta tämä kahvila.

Palvelu oli älyvapaan sympaattista, porkkanakeitto syleili syksyyn laskeutunutta kaupunkilaista ja jälkkäri aiheutti varmaan paremman olotilan, kun mikään huume konsanaan. (En o koskaan kokeillu, vertauskuva, vertauskuva).

Ja te gluteenittomat lukijani, arvatkaas mikä oli parasta tässä kahvilassa? Omistaja Katja on itse keliaakikko (mikä siis itsessään tietenkään ei ole parasta) ja kaikki kahvilan herkut on gluteenittomia! Jälkkärinä oli niin taivaallinen sitruunainen kakku, että järki lähti. Homma paranee, vieressä koreileva jäätelö oli nimittäin itsetehtyä.

Olin niin innoissani tästä kahvilalöydöstä, että lähes unohdin miksi olin itse tilaisuudessa. No, testing testing ja palataan tähän kosmetiikkaosioon taas vahingosta viisastuneena.

Lepposaa viikonloppua!

Kahvila Villipuutarha, Kaarlenkatu 13. (sisäänkäynti sijaitsee tosin tietä hieman alemmas ja kulman takana).

Aurinkoinen kesäpäivä saaressa, täydellistä!

Niin, se oli se alkuperäinen ajatus. Totuus Suomen kesäsunnuntaissa oli järkyttävä kaatosade, sateenvarjosta sai pitää kiinni henkensä edestä eikä puhettakaan, että jäisi ottamaan yhtään kuvaa itse Sirpalesaaresta, suoraa tietä ravintolaan sisään ja herkkujen äärelle.

Nyt on vuorossa toinen #exploresuomi -viikkopalkinnon esittely, Ravintola Saaren sunnuntaibrunssi. Kuten muihin A&S-ravintoloihin, myös Saareen mulla on monet muistot edellisestä elämästä, siellä on tullut järjestettyä luultavasti kymmeniä tapahtumia ja koskaan Saari ei ole pettänyt - ei pettänyt nytkään.

Sirpalesaareen lähtee venekuljetus Cafe Caruselin luota, nykyään siis meikän "lähikuppilan takaa". Venematkahan kestää onneksi vain minuutin, sateessa oli pitelemistä...

Ravintola Saaressa on iso ravintolasali, pienempi kabinetti ja portaikon päässä upeat näkymät tarjoileva Belvedere-parvi. Terassilla taas istuisi koko päivän, aurinkoisena päivänä siis.

Ruokapuolelta löytyy suomalaisia, sekä saaristolaisia herkkuja. Kala on Saaressa aina varma valinta. Tänä kesänä syyskuun puoleenväliin saakka, Saaressa pääsee nautiskelemaan sunnuntaibrunssia. Vähän niihin muihin brunssimättöihin ehtikin kyllästyä. Munaa ja pekonia ei tältä brunssilta löydy, brunssi on aavistuksen lounasmaisempi.

Valikoima oli monipuolinen, varmasti Helsingin runsaimpia. Erilaisia juustoja, kalaa, salaatteja, kasviksia, lihaa. Alkuruokapöydän ankka vei kielen mennessään mehevyydellään. Saaren leipää, kirnuvoita ja levitteitä. Gluteenitonta leipää sai pyydettäessä, tällä kertaa tosin passasin leivän suhteen (kesäkuntoon!).

Pääruokavaihtoehtojakin riitti, lihapullia, kasvisgratiinia, nieriää, yrttimakkaraa ja mitähän muuta, muisti ei enää pelitä. Tässä vaiheessa vatsakin pullotti jo sen verran, että pääruoka jäi vähemmälle huomiolle.

Laatu ja valikoima oli erinomainen, päihittää monet brunssit mennen tullen.

Tein pienoisen poikkeuksen maidottomuudessani, hyvästä syystä. Jälkkäripöytä ei notkunut gluteenittomia herkkuja, joten keskustelin keittiön kanssa ja pääsin herkuttelemaan Saaren perinteisellä tervajäätelöllä ja kuningatarhillolla. Tälle oli pakko antaa pikkusormi, Saaren tervajäätelö on vaan niin hyvää!!

Jälkkäripöydässä oli kyllä valikoimaa jos jonkinmoista, juustoja, rahkaa, kuivakakkua, keksejä, piirasta. Ilman ruokarajoitteita ei tarvitsisi valittaa.

Saaren brunssi ansaitsee erinomaisen arvosanan. Ruoan lisäksi miljöö on uniikki, niin lähellä keskustaa, mutta niin kaukana liikenteen mölystä. Itse jäin kaipaamaan terassisäätä ja Sirpalesaren kuvaamista, mutta onneksi loma on oven takana, Saareen matkaa vain kivenheitto ja kesäsäät ovat kuulemma tulossa?! Paluu Sirpalesaareen siis hellesäällä, metsästämään uusia, aurinkoisia kuvia.

Olen hieman jarrutellut A21:stä kirjoittamista. Miten kirjoittaa elämänsä hienoimmasta ravintolakokemuksesta? Explore-kampanjan tiimoilta pääsimme rakkaan Vaimomatskuu -Juulian kanssa maistelemaan A21:sen Järvitaival-menua, joka on viikkopalkintona #exploresuomi -kampanjassa.

Odotukset eivät olleet maatamullistavat, olen illallistanut paikassa kolmisen vuotta sitten ja kokemus ei jäänyt mieleeni. Henkilökunnan ja keittiön vaihtumisen huomasi jo ovella, näin hyvää palvelua saa harvassa paikassa.

Entäs miljöö? Tila koostuu tummanpuhuvasta loungetilasta ja valkoisesta pienehköstä ruokasalista, joka vetää noin 20 henkeä. Tunnelmallisen pimeästä tilasta löytyi jotain wow-efektin aiheuttavaa, romanttinen kabinetti kahdelle! Jos suunnittelet kosintaa, tiedät nyt missä sen teet.

Cocktaileistaan tunnettu A21 on tehnyt keväälle upean Järvitaival-menun, joka yhdistää taiteen, suomalaiset järvimaisemat, elämykselliset drinkit ja taivaallisen ruokailukokemuksen. Menun saa joko drinkeillä tai ilman, suosittelen ehdottomasti drinkeillä, ne kuuluvat saumattomasti yhteen menun kanssa. Tällä kertaa drinkkien lähtökohtana ei ollut alkoholi, vaan erilaiset maut ja tuoksut, kuten eukalyptus, jasmiini ja laventeli. Drinkkimenun saakin myös alkoholittomana.

Järvitaival-menu on saanut inspiraationsa Suomesta, järvimaisemista. Henkilökunta kertoi ennen jokaista annosta kyseiseen annokseen inspiraation antaneesta taideteoksesta ja jo pelkästään tämä oli elämys.

Elämys oli muuten myös illastaa Juulian kanssa, joka on oikealta ammatiltaan taidekasvattaja. Sitä ihastelun ja huokailun määrää, ei olisi voinut paremmin tyttö ja menu kohdata. Myös Juulialle tämä oli se "upein ravintolakokemus" koskaan ja kahden foodien sanomana, se on aika paljon se.

Ruokien ja drinkkien yhdistäminen oli sanatonta taidetta. Itseäni inspiroi aina suomalaisuus, joten järvitaival taustaideana kolahti omaan ideologiaankin saumattomasti.

On vaikeaa nimetä suosikkiruokalajia, vielä vaikeampaa on antaa kritiikkiä jostain. Ilta eteni kuin maalarin sivellin, yllätyksellisesti ja värikkäästi. Ruoan ja juoman välinen side oli maaginen ja jokainen taideteos ja ruokalaji ylitti edeltäjänsä. Jopa voi oli karamellisoitua.

Kyseessä on upea fine dining -paikka, rento palvelu karkottaa kuitenkin jäykän meiningin ja ravintolassa voi olla täysin oma itsensä. Investoinniltaan ravintola ei ole halvimmasta päästä, mutta tässä tapauksessa investointi on rahan väärti. A21:sessä vaihtuu käsittääkseni menu neljästi vuodessa, odotan innolla mitä velhot seuraavaksi keksivät.

Jokaisen ruokalajin ja juoman kommentointi tuntuu turhalta, koko ilta pienine yksityiskohtineen sai henkäisemään ihastuksesta. Makunystyröitä hemmoteltiin olan takaa ja se aterian lopetuskin, joka tuntuu lähes illallisen tärkeimmältä osalta, sai leveän hymyn huulille.

Tämä me muistetaan pitkään!

A21 Dining, Kalevankatu 17

Takana on kevään ehdottomasti paras päivä. Pääsiäinen oli lungi ja ihana, kera muutaman pikku kommelluksen. Pari päivää meni Tampereella lepäillen ja reissuhan alkoi mitä mahtavimmin. Vinkkinä ihan vaan, älkää antako kuskin koskaan kantaa autoon upouusia, esim. Nykkilästä ostettuja kenkiänne. Hän saattaa unohtaa ne auton katolle. Eihän siinä, olipahan pääsiäisenä naurettavaa.

Lauantaina sain rauhallisuudesta tarpeekseni ja kotiuduttuani taisin päätyä Rymy-Eetuun pöydillä tanssimaan. Huhhuh, onneks tollaista tapahtuu ihan äärimmäisen harvoin.

Mut hei sunnuntai. Valkeni uskomattoman upeana päivänä ja lähdin ekaa kertaa tutustumaan uuden kotini rantaan - no hei, mut taitaa Eiranrannasta löytää ihan tuonne syyskuuhun asti, päivä ja lokaatio oli mitä täydellisin. Himppasen sosiaalisen median avustusta ja pian kasassa oli kolme kimulia, tai siis neljä, Wappu-koira mukaanlukien, himppasen viiniä ja paljon naurua.

Oon ollut tässä into piukeana uusista hoodseistani. Normi-Ullahan kävelee kaupungilla silmät puhelimessa kiinni ja sosiaaliseen mediaan keskittyneenä, mutta kiitos juuri alkaneen ExploreSuomi -kamppiksen, oon alkanut katsella ympärilleni ihan uusin silmin. Mitä ihania pikku kahviloita, putiikkeja, pieniä suunnittelutoimistoja tässä ympärillä onkaan. Ihan vinkkinä, yllätyksiä saattaa löytyä ihan kulman takaa, pää pois sieltä puhelimesta ny.

Kesän aikana taidankin tutustua ihan näihin lähialueen löytöihin, mua kun ei täältä pois saa. Eniten just nyt oon fiiliksissä tosta eilisestä löydöstä, mun kesän ykkösbiitsistä. Nähtäväks jää, mitä kaikkea muuta eteen sattuukaan.

Ihan olen turhaan ollut huolissani, kyllä Helsingistä löytyy taivaallista ruokaa maidotonta ja gluteenitonta ruokavaliota noudattavillekin.

Ihastuin taas uuteen paikkaan, Ravintola Rullaan, joka yhdessä Nudgen kanssa sijaitsee Helsingin Yrjönkadulla. Taisin ekan kerran spotata paikan Lissien Suomen vierailulla, kun artisti postasi kuvan Rullasta Instagram-tililleen. Mietin, että boom mikä paikka, tonne on päästävä. No tovihan siinä sitten menikin.

Paikassa tuetaan kestävää kehitystä ja raaka-aineet ovat eettisesti ja luonnonmukaisesti tuotettuja. Rullat itsessään tehdään käsityönä noudattaen vietnamilaista valmistustekniikkaa.

Ravintola on pieni nurkkaus kaupan sisällä, joten tilanne ehkä vaatii pöytävarausta tai extempore-käyntiä.. Superterveelliset ja herkulliset rullat kastikkeineen ansaitsevat täydet pisteet, tosin treffiruokana tämä on ihan nounou, sen verran sotkuista hommaa sormilla syöminen on. Astetta kömpelömmällä kaverilla (eli siis mulla) päätyy puolet ruoasta kastikekippoon.

Nälkäiselle suosittelen about kuutta rullaa. Hintaa rullilla on keskimäärin 2,8 euroa / kipale.

Nudge taas, niin houkuttelevia luonnonkosmetiikkatuotteita, sisustusta, vaatteita. Jos en olisi ostolakossa kiitos lähenevän New Yorkin matkan, olisin aika köyhänä astunut liikkeestä ulos.

Nyt mä rullailen itseni viikonloppuun!

Muiskis.

Keskellä Bulevardia sijaitsee maaginen paikka. Paikka josta eivät kaikki edes tiedä, Saaga. Havahduin menneellä viikolla siihen, että viikonlopun syntymäpäiville ei ole minkäänlaista suunnitelmaa. Tiesin haluavani parasta mahdollista ruokaa sekä seuraa. Muutamat paikat pyörivät ajatuksissa, mutta lopulta vastaus tuli hyvinkin helposti.

Saagan Fonduemenu. Joka talvi, kulinaristinen kokokohtani on ollut Savun fonduemenu. Savu on nyt talvella auki vain tilauksesta isommille ryhmille ja fondue on siirtynyt Saagaan, tämä oli siis testattava. Pienen riskin otin, kun menin tuntemattomaan paikkaan, mutta toisaalta tiesin, etten ole vielä kertaakaan A&S Ravintoloissa pettynynyt.

Saaga on vaikuttava. Maaginen. Toinen maailma. Siellä on vaan käytävä, jokaisen. En oikein osaa pukea paikan tunnelmaa edes sanoiksi. Käykää. Tai tsekkailkaa ravintolan sivuilta kuvagalleriaa, itse kun en kabinetin ulkopuolella kuvannut.

Ei vaivannut asiakaspula tätä ravintolaa, sen verran nopeasti alkoi kuuden jälkeen paikka täyttymään. Alussa tämä näkyi tarjoilijoiden vaihtumisena ja hieman palvelun hitaudessakin, mutta loppuillan meillä oli mitä parhain ja sympaattisin palvelu. Meidät oli sijoitettu perimmäiseen kabinettiin, ihanaa, juttua ja puheita, kun riitti. Vaimomatskuu- Juulian kanssa pidettiin lähes tippa linssissä maljapuheita toisillemme. Ystävät, ootte rakkaita.

Niin ja se tärkein (teitä kun ei varmaan maljapuheet kiinnosta), ruoka. Fonduemenu oli toteutettu lappilaisittain. Räihän rieska, poro, Lapin hillahunajan kera paahdettuja juureksia, kossukarpaloita. Lapin leipäjuustoa ja lakkahilloa. Lapinhan näistä maistaa.

Fonduemenu oli erinomaisen hyvä. Pieni suklaaholisti sisälläni itki suklaafonduen perään, mutta ilman sitäkin, menu oli täydellisyyttä hipova.

Juustofonduelle kävi odotetusti, se kaavittiin niin tyhjäksi, kun oli mahdollisuutta kaapia ja lihat, ne sulivat suuhun. Kossukarpalot taas, hik!

Fondue on sosiaalista syömistä, hauskaa jopa. Sopii juuri tällaiselle isommalle, hömelölle seurueelle. Niin ja Saagassa kun tiputtaa jotain fonduepataan, saa päähänsä juustopäähineen. Ne kuvat jääkin sitten omiin kansioihin...

Kuulin ravintolavarauksen tehtyäni, että Saagaa on ajateltu vain turistipaikkana. Turistipuheille sanon piut paut, Lappi keskellä Helsingin keskustaa, mikäs sen parempi elämys stadilaiselle.

Innostuin taas illanviettomme jälkeen näistä elämysravintoloista ja ensi viikolla on pitkästä aikaa suuntana Savotta. Ties vaikka toisenkin kerran talven aikana kävisin fonduet maistelemassa, herkullista ja hauskaa!

Kyllästynyt Mbarin terassiin? Vaihtelua viikonloppuun?

Eivät edes kaikki helsinkiläiset tiedä, minne kaikkialle nelosen ratikalla pääseekään. Kivenheitto keskustasta ja olet entisen vankilan pihamaalla. Rakennuksen vanhin osa on vuodelta 1837 ja itse vankila oli toiminnassa vuoteen 2002 saakka.

Vuoden 2007 toukokuussa, ovet aukesivat uudelleen ja Hotel Katajanokka aloitti toimintansa. Vankila ja sen pihamaa, Linnanpuisto, on tätä nykyä moderni ja viihtyisä paikka, mutta perinteitä on kunnioitettu ja vankilan tunnelman aistii jo pihamaalla.

Itselleni Hotel Katajanokka on tuttu kohde, aiemmin lähistöllä työskennelleenä. Nykyään siellä tulee käytyä aivan liian harvoin, mutta viime viikolla päätin viedä seikkailulle helsinkiläisen ystäväni, jolle miljöö oli täysin uusi kokemus.

Tässä paikassa, kaikki on ajateltu viimeistä piirtoa myöten. Palvelua saa itse vanginvartijalta räiskyvän naurun kera ja menutkin on nimetty teeman mukaisesti. Miltä kuulostaisi Menu Vapaus & Vankeus, tai Menu Kalteri? Jailbirdin skandinaavisen menun, saa sekä vankilahotellin alimman kerroksen ravintolasta, että terassilta. Ja paikalle voi toki piipahtaa ihan viinilasillisellekin. Meidän ateriakokemuksemme, kruunasi ehdottomasti köyhät ritarit. Perinteinen annos kauniisti tarjoiltuna ja mintunlehdillä koristeltuna, less is more.

Satuimme paikalle keskiviikkoiltana ja pääsimme nauttimaan livemuusikon esiintymisestä. 'Syrämmeltään pohojalaanen' Tapani Kangas, musisoi ja viihdytti meitä koko illan kitaran kera ja symppis kaveri jäi vielä juttelemaan hetkeksi keikan jälkeen. Tänä kesänä Jailyardin terassilla on livemusiikkia aina keskiviikkoisin, perjantaisin ja lauantaisin.

Törmäsin terassilla muuten yhteen karvaturriinkin, koiranomistajana plussaa siitä, että terassi on koiraystävällinen.

Nyt seikkailemaan siitä, Suomi on täynnä uniikkeja elämyksiä!

Ulla