Viiskulma

Saaressa sen päätin, tänä kesänä kierrän niin monta saariravintolaa, kun ehdin. Nyt oli vuorossa Savu, vanha suosikkini. Itseasiassa tämä on ollut talven suosikki Fondueiltojensa ansiosta, mutta tänä talvena fondue siirtyi Saagaan.

Keskiviikkopäivä, helle, neljä kimulia ja piiiiiitkä lounas Tervasaaressa. Niin ihana paikka, mutta hankala sijainti. Sijaintinsa takia Savussa ei tule kovin usein käytyä, varmaan juuri sen kerran vuodessa.

Ravintola Savu on yhtä kuin Tervasaaren aitta. Rakennettu vuonna 1805 tervavarastoksi. Tunnelmallinen ja jotenkin täynnä historian havinaa. Vaikka Tervasaaren sijainti onkin vähän hankala (asennekysymys tosin) niin tuolla tuntui, että kaikki "lomastressi" katosi samantien. Mitäs sorruin tekemään töitä kesken lomani, pah.

Ruoka on Savussa nimensä mukaisesti eri menetelmillä savustettua. Myös tervaa käytetään aromina. Lounaslista vaikutti lupaavalta ja menimme kaikki neljä alku- ja pääruoan voimin. Jälkiruokana listalla vaikutti sorbetti, joka ei ole koskaan kuulunut lempijälkiruokiini. Jätimme siis jälkkärin välistä ja herkuttelimme kuoharilasin voimin.

Alkuun tarjoiltiin pieni keittiön tervehdys, gluteenittomana jopa kolmelle meistä. Vanheneminenko se näitä ruoka-allergioita ja yliherkkyyksiä tuo tullessaan??

Valkosipulilla höystetty, hieman savuinen tervehdys katosi hetkessä nälkäisiin suihin ja sai ihan hyvät arvosanat.

Alkuruoaksi valikoitui Kolatun Wilhelmiina-juustoa, raikkaita kasviksia, kauden salaatteja ja kuusenkerkkävinaigrettea. Erinomainen, raikas salaatti herkullisella vuohenjuustolla.

Pääruoaksi kolme meistä valitsi paahdetun maissikananrinnan parmesanrisotolla. Yksi fiksu valikoi toisen pääruoan, eli merilohen.
Itse kuuluin risottoryhmään, kokeilin kepillä jäätä jos voisin maitotuotteita sietää. No, koko päivän matkassa seuranneet vatsakivut sen taas muistuttivat, en voi.

Risotto ja maissikana oli suussasulavaa. Maukkaus tuli tosin lähes täysin rasvasta / kermasta / parmesanista, näillä aineksillahan saadaan aina herkullinen (ja turvottava) lopputulos.

Makumaailma jäikin tämän annoksen osalta niin herkulliseen kermaisuuteen. Itse kun jätti maidon pois ruokavaliosta, ensimmäinen jännityksen aihe olikin se, miten kerman saa korvattua. Helposti! Erilaisilla mausteilla, kookosmaidolla, kookoskermalla saa paljon maukkaampia lopputuloksia aikaiseksi etkä tunne itseäsi plussapalloksi koko loppupäivää.

No, raikas ja hieman savuinen lohi oli taas lähes täysi kymppi. Savun parasta tarjontaa, sopi kesään kuin nenä päähän, annos oli esteettinen, täyttävä, muttei turvottava. Herkullinen! ( Niin, tottakai siis maistelin vieressäistuvan lautaselta, tottakai!)

Pitkä lounas Tervasaaressa oli rentouttava ja maukas. Tästä seurasikin shoppailumaraton, astetta tyhjempi lompakko ja vieläkin täydempi vaatekaappi. Huoh, ei kai sitä koskaan opi.

Huomenna on vuorossa seuraava saari, siellä luvassa vähän eläimellisempää meininkiä ;).

Ravintola Savu, Tervasaarenkannas 3, 00170 Helsinki

Aurinkoinen kesäpäivä saaressa, täydellistä!

Niin, se oli se alkuperäinen ajatus. Totuus Suomen kesäsunnuntaissa oli järkyttävä kaatosade, sateenvarjosta sai pitää kiinni henkensä edestä eikä puhettakaan, että jäisi ottamaan yhtään kuvaa itse Sirpalesaaresta, suoraa tietä ravintolaan sisään ja herkkujen äärelle.

Nyt on vuorossa toinen #exploresuomi -viikkopalkinnon esittely, Ravintola Saaren sunnuntaibrunssi. Kuten muihin A&S-ravintoloihin, myös Saareen mulla on monet muistot edellisestä elämästä, siellä on tullut järjestettyä luultavasti kymmeniä tapahtumia ja koskaan Saari ei ole pettänyt - ei pettänyt nytkään.

Sirpalesaareen lähtee venekuljetus Cafe Caruselin luota, nykyään siis meikän "lähikuppilan takaa". Venematkahan kestää onneksi vain minuutin, sateessa oli pitelemistä...

Ravintola Saaressa on iso ravintolasali, pienempi kabinetti ja portaikon päässä upeat näkymät tarjoileva Belvedere-parvi. Terassilla taas istuisi koko päivän, aurinkoisena päivänä siis.

Ruokapuolelta löytyy suomalaisia, sekä saaristolaisia herkkuja. Kala on Saaressa aina varma valinta. Tänä kesänä syyskuun puoleenväliin saakka, Saaressa pääsee nautiskelemaan sunnuntaibrunssia. Vähän niihin muihin brunssimättöihin ehtikin kyllästyä. Munaa ja pekonia ei tältä brunssilta löydy, brunssi on aavistuksen lounasmaisempi.

Valikoima oli monipuolinen, varmasti Helsingin runsaimpia. Erilaisia juustoja, kalaa, salaatteja, kasviksia, lihaa. Alkuruokapöydän ankka vei kielen mennessään mehevyydellään. Saaren leipää, kirnuvoita ja levitteitä. Gluteenitonta leipää sai pyydettäessä, tällä kertaa tosin passasin leivän suhteen (kesäkuntoon!).

Pääruokavaihtoehtojakin riitti, lihapullia, kasvisgratiinia, nieriää, yrttimakkaraa ja mitähän muuta, muisti ei enää pelitä. Tässä vaiheessa vatsakin pullotti jo sen verran, että pääruoka jäi vähemmälle huomiolle.

Laatu ja valikoima oli erinomainen, päihittää monet brunssit mennen tullen.

Tein pienoisen poikkeuksen maidottomuudessani, hyvästä syystä. Jälkkäripöytä ei notkunut gluteenittomia herkkuja, joten keskustelin keittiön kanssa ja pääsin herkuttelemaan Saaren perinteisellä tervajäätelöllä ja kuningatarhillolla. Tälle oli pakko antaa pikkusormi, Saaren tervajäätelö on vaan niin hyvää!!

Jälkkäripöydässä oli kyllä valikoimaa jos jonkinmoista, juustoja, rahkaa, kuivakakkua, keksejä, piirasta. Ilman ruokarajoitteita ei tarvitsisi valittaa.

Saaren brunssi ansaitsee erinomaisen arvosanan. Ruoan lisäksi miljöö on uniikki, niin lähellä keskustaa, mutta niin kaukana liikenteen mölystä. Itse jäin kaipaamaan terassisäätä ja Sirpalesaren kuvaamista, mutta onneksi loma on oven takana, Saareen matkaa vain kivenheitto ja kesäsäät ovat kuulemma tulossa?! Paluu Sirpalesaareen siis hellesäällä, metsästämään uusia, aurinkoisia kuvia.

Keskellä Bulevardia sijaitsee maaginen paikka. Paikka josta eivät kaikki edes tiedä, Saaga. Havahduin menneellä viikolla siihen, että viikonlopun syntymäpäiville ei ole minkäänlaista suunnitelmaa. Tiesin haluavani parasta mahdollista ruokaa sekä seuraa. Muutamat paikat pyörivät ajatuksissa, mutta lopulta vastaus tuli hyvinkin helposti.

Saagan Fonduemenu. Joka talvi, kulinaristinen kokokohtani on ollut Savun fonduemenu. Savu on nyt talvella auki vain tilauksesta isommille ryhmille ja fondue on siirtynyt Saagaan, tämä oli siis testattava. Pienen riskin otin, kun menin tuntemattomaan paikkaan, mutta toisaalta tiesin, etten ole vielä kertaakaan A&S Ravintoloissa pettynynyt.

Saaga on vaikuttava. Maaginen. Toinen maailma. Siellä on vaan käytävä, jokaisen. En oikein osaa pukea paikan tunnelmaa edes sanoiksi. Käykää. Tai tsekkailkaa ravintolan sivuilta kuvagalleriaa, itse kun en kabinetin ulkopuolella kuvannut.

Ei vaivannut asiakaspula tätä ravintolaa, sen verran nopeasti alkoi kuuden jälkeen paikka täyttymään. Alussa tämä näkyi tarjoilijoiden vaihtumisena ja hieman palvelun hitaudessakin, mutta loppuillan meillä oli mitä parhain ja sympaattisin palvelu. Meidät oli sijoitettu perimmäiseen kabinettiin, ihanaa, juttua ja puheita, kun riitti. Vaimomatskuu- Juulian kanssa pidettiin lähes tippa linssissä maljapuheita toisillemme. Ystävät, ootte rakkaita.

Niin ja se tärkein (teitä kun ei varmaan maljapuheet kiinnosta), ruoka. Fonduemenu oli toteutettu lappilaisittain. Räihän rieska, poro, Lapin hillahunajan kera paahdettuja juureksia, kossukarpaloita. Lapin leipäjuustoa ja lakkahilloa. Lapinhan näistä maistaa.

Fonduemenu oli erinomaisen hyvä. Pieni suklaaholisti sisälläni itki suklaafonduen perään, mutta ilman sitäkin, menu oli täydellisyyttä hipova.

Juustofonduelle kävi odotetusti, se kaavittiin niin tyhjäksi, kun oli mahdollisuutta kaapia ja lihat, ne sulivat suuhun. Kossukarpalot taas, hik!

Fondue on sosiaalista syömistä, hauskaa jopa. Sopii juuri tällaiselle isommalle, hömelölle seurueelle. Niin ja Saagassa kun tiputtaa jotain fonduepataan, saa päähänsä juustopäähineen. Ne kuvat jääkin sitten omiin kansioihin...

Kuulin ravintolavarauksen tehtyäni, että Saagaa on ajateltu vain turistipaikkana. Turistipuheille sanon piut paut, Lappi keskellä Helsingin keskustaa, mikäs sen parempi elämys stadilaiselle.

Innostuin taas illanviettomme jälkeen näistä elämysravintoloista ja ensi viikolla on pitkästä aikaa suuntana Savotta. Ties vaikka toisenkin kerran talven aikana kävisin fonduet maistelemassa, herkullista ja hauskaa!

Viikko takaperin, oli aika juhlistaa rakkaan ystäväni syntymäpäiviä. Pähkäilin pitkään kolmen ravintolan välillä ja päädyin perinteiseen, suomalaiseen, Ravintola Savottaan. Kun kyseessä on erityinen ilta, on kaiken mentävä nappiin, enkä halua hermoilla ruoan tai palvelun puolesta.

Kilpakosijat hävisivät Savotalle näistä syistä;
- Ruoka on taivaallista,
- Tunnelma on intiimi
- Palvelu saa suupielet ylöspäin
- Ravintolassa käynti on aina jonkinmoinen elämys, A&S Ravintolat eivät turhaan tituleeraa itseään elämysravintoloiksi.

Ravintolan valittuani, soitin A&S Ravintoloiden myyntipalveluun ja kysäisin Savotan takakabinettia/kammaria itselleni. Tykkään keskustella ravintolassakin vapaasti aiheesta kun aiheesta, joten osaan yleensä kysäistä rauhallista pöytää, kabinettiakin. Varsinkin arki-iltana nämä ovat usein ravintoloissa vapaana joten vaatikaa kuule tekin, siinä on seuralaisella erityinen olo sen jälkeen. Tilavuokraa näistä ei yleensä erikseen peritä.
Savotassa on täysin mahdotonta olla huonolla tuulella. Aikakone vie suoraan kymmeniä vuosia taaksepäin, Suominostalgia viettelee, niin ravintolan puitteiden, kun ikivanhan suomi-iskelmän voimin.
Vettä tarjoillaan rehellisesti kossupullosta, täällä ei turhaan hienostella, vaikka kaikki ensiluokkaista onkin.

Vierailun alku ylitti jo odotukset. Kieltäytyessäni keittiön tervehdyksestä ja vedotessani gluteenittomuuteen, eteeni kiikutettiin valehtelematta parasta gluteenitonta leipää, mitä olen eläessäni maistanut ( Pian ja Eeviksen tekemän gluteenittoman näkkärin jälkeen, tietty). Keittiöltä oli pakko vielä tarkistaa, onko tämä varmasti gluteenitonta, kun tämä on niin hyvää. Vatsa taisi olla täynnä jo ennen alkupaloja.....

Alkupalaksi nautimme Suursavotan. Alkupalalautanen täynnä herkkuja, juustoja, salaattia, kaloja, toinen toistaan maistuvimpia elämyksiä. Ottamani kuvat eivät läpäisseet nyt laatuvaatimuksiani, joten käykää maistelemassa, mars.
Keittoa tulee vähän harvemmin syötyä ns. paremmissa ravintoloissa, mutta Savotassa olen nauttinut niin hyvää porokeittoa, että uusittua versiota, kermaista palsternakka-savuporokeittoa, oli pakko maistaa. Kielen vei mennessään, taas kerran. Vähän jopa sanattomaksi vei.

Tässä vaiheessa ei vatsaan mahtunut enää yhtikäs mitään, mutta olin vannonut, etten ilman sisujäätelöä ravintolasta ulos astu. Yksi sellainen siis, kiitos. Mitä täydellisin loppu aterialle.

Synttärisankari kiitteli vuolaasti ja itsekin olin täysin haltioitunut illan tarjoiluista. Lompakkohan tuolla Savotassa aina hieman kevenee, eli ei ihan viikottaista hupia, mutta jotenkin laskun loppusummakaan ei saanut tuona iltana huonolle tuulelle. Kyllä ensiluokkaisesta ruoasta ja palvelusta pitääkin maksaa.