Kävipä eräänä päivänä niin, että kommentoin kuvaa Chofesta Instagramissa. Kävipä sitten niin, että kyseisen kuvan postaaja kysäisi, no mennäänkös sinne joku päivä. Mehän mentiin.
Kyseessä oli ihan Instagram-kontakti, näin helposti mua viedään. Vaan tapasin mä aikanaan Vaimomatskuu-murusenkin Instagramin kautta, ihmisiähän siellä kaikki on kännykän ruudun toisella puolen.
Jos intressit kohtaa, sitä voi oppia toisesta tai itsestään, voi syntyä pitkä ystävyyssuhde, saada ahaaelämyksen, no limits. Syksyllä vielä jaksaa tällaisia extempore- tapaamisia, talvella voi sitten kääriytyä sohvalle viltin ja villasukkien kera.
Chofe
Vaan Chofe. Ranskalainen taidekahvila Lönkalla, ihan pari korttelia "ytimestä". Herkullinen, persoonallinen, houkutteleva. Paikan omistaja istuskeli chillisti poikansa (oletan, että oli oma poika) kanssa, fiilis ei eronnut olohuoneesta ei niin millään tapaa. Jonkinmoinen afrikkalainen musiikki soi taustalla ja syvensi paikan fiilistä entisestään. Palvelukin toimi englanniksi, tai mahdollisesti tämän lisäksi jopa ranskaksi, lisäsi kansainvälistä tunnelmaa vielä pari pykälää.
Seinillä oli mielenkiintoista taidetta, nurkkauksessa myynnissä kahvia jos jonkinlaista, uniikkeja koruja ja laukkuja.
Leivokset näyttivät suussasulavilta, mutta mitään gluteenitonta ei ollut tarjolla. Ensin naamani meni mutruun kunnes helpotuin, on nimittäin tämä herkkusuu herkutellut tällä viikolla muutaman viikon edestä.. Muille gluteenittomille herkkusuille tiedoksi, 7.9 lähtien kahvilasta saa myös gluteenittomia herkkuja.
Luomuespressoa, erikoiskahveja. Paikan omistaja ylipuhui mut nauttimaan Cafe Mielin soijamaidon, kanelin ja hunajan kera. Olin taas ylipuhuttavissa. Herkullisen näköinen ja makuinen, vaikka oonkin vahvan kahvin ystävä ilman sen kummempia erikoisuuksia.
Chofe järjestää Facebookin mukaan taideiltoja, konsertteja, varmasti omaan rentoon tapaansa.
Tää oli kaukana suomalaisesta kahvilasta, tää jos mikä on talvella ykköspaikka tuulen ja tuiskun keskellä nauttia kuumaa kaakaota ja haaveilla olevansa aurinkorannalla...
Siinä vaiheessa, kun ystävät, kaverit ja kummin kaimat viettävät keskiviikon ja sunnuntain välisen yön Flow:ssa, ei allekirjoittaneella ole muuta vaihtoehtoa, kun pakata festarilaukku ja suunnata Suvilahteen. Tämä sosiaalinen eläin ei jaksa tuijotella seiniä puolta viikkoa.
Tunnustan. En tunne murto-osaakaan Flow:n artisteista. Silti minä kipitin ystävien perässä keikalta toiselle ja nautin sydämeni kyllyydestä.
Miksi Flow, jos ei artistien takia?
Ystävät. Flow:ssa on kaikki ja muutama siihen päälle. Päälle 60 000 vierasta kuulostaa pähkähullulta ja sitä se välillä olikin. Tästä hulluudesta olen jo monena vuonna ollut valmis maksamaan Flow:n ei-niin-halvan festarilipun (Tänä vuonna sain lipun). Tunnelma ystävien, niin uusien kun vanhojen kanssa oli timanttinen, keskiviikosta sunnuntaihin. Tai no, sunnuntaina tunnelma ja olotila alkoi olla siinä timanttisen ja vähemmän timanttisen rajamailla, maanantai enteili jo maailmanloppua.
Pingisottelut, yllättävät kohtaamiset samppanjabaarissa,pimenevä kesäyö Backyard Stagen tunnelmallisella nurmialueella. Keskiviikon rankkasadekin tuntui festarihuumassa romanttiselta (tiettyyn pisteeseen asti). Jossain vaiheessa lauantaita kadotin kaikki ystäväni ja heitä oli aivan turha yrittää tavoittaa puhelimitse, nämähän eivät alueella toimi. Eipäs panikoida, festarit ovat erinomainen paikka tutustua avoimin mielin uusiin ihmisiin ja niin olen minäkin montaa ystävää, tai ainakin kaveria rikkaampi nyt.
'Urbikseen' eli Cityn Urbaaniin Viidakkoseikkailijattareenkin törmäsin!Jellan kanssa ei koskaan tiedä mihin sitä päätyy.Me oltiin kaikki niin onnellisia <3Joku mättää, mutta mikä?
Tyyli. Näillä festareilla saatan ajoittain vaikuttaa hajamieliseltä ja sitä olinkin. En saanut tarpeekseni ihmisten tuijottamisesta. Miten te hipsterit sen teette? Ei tässä mitään muotilehtiä tarvita. Flow opettaa. Itse keskityin tällä kertaa enemmän siihen katselemiseen kun kuvaamiseen, mutta mm. Hel Looks -sivustolta löytyy makeita Flow-tyylejä.
Anrin asu näyttää niiin mukavalta. Ja silti styleltä. Ja nuo lasit on muuten kuuminta hottia.Tuo vihreä reppu toimii huutomerkin tavoin. Sua ei voi missata.Viiskulman Veeraankin törmäsin! Hän oli joujou-meiningeissä, Makialta saamansa festaritakki yllään.Lauralla oli herkullinen festarityyli. Himoitsen tuota kamera-korua. Minä se hulluttelin farkkumekossani ja Ten Pointseissani.
Ruoka. Makkaraperunat ja Flow eivät voisi olla kauempana toisistaan. Flow on kulinaristin mekka. Yllätyin positiivisesti New York Ninjan pisteellä ujosti kysäistyäni, ’eihän teillä ole mitään gluteenitonta?’. Tämän jälkeen nautin ensimmäistä kertaa pariin vuoteen gluteenitonta sandwichia, joka oikeasti oli hyvää! Herkullista, sanoisinko. New York Ninjahan vaikuttaa mm. Sandrossa, joka on kokeilemisen arvoinen sekin.
New York Ninjan makupaloja keskiviikolta.Ruokakuvaajaa ei minusta tällä räpsäisyllä saa mutta tämä New York Ninjan gluteeniton sandwich toimi!
Alicia Keys. Odotin paljon, sain enemmän. Alicia oli kesän kohokohtani. Ei siihen trampoliinia tarvittu. Minä tyttö pompin kun viimeistä päivää silmät sepposen selällään. Alicia oli vaikuttava esiintyjä. Flirttaileva, aikuinen nainen, jumalainen ääni ja karisma. Heräsin lauantaiaamuna Alicia-huumassa ja popitin Empire State of Mindia, kunnes oli taas aika mennä.
Taide. Flow on taidetta jo itsessään. Erilaisia alueita jossa pääset itse taiteilemaan, tai jossa ihailla erilaisia taideteoksia. Keskiviikkona olin Happy Joen kutsumana tutustumassa Instagram –kilpailun tuloksiin. Happy Joe haastoi kuvaamaan hyviä fiiliksiä, elämän iloisia ja nautinnollisia hetkiä. Näitä löytyi alueelta jos jonkinlaisia. Happy Joen alue oli muutenkin chilli, paikka jossa rauhoittua festarihumun käydessä liian villiksi.
Miksi teokset pitäisi laittaa seinille kun ne voivat roikkua puussa?Happy Joe-alueella meno oli lungia.
Muutaman kerran ohitin myös The Hate Destroyer –installaation, joka oli tribuutti Irmela Mensah-Scrammin elämäntyölle rasismia vastaan. Mensah-Scrammi, on tuhonnut elämänsä aikana yli 130 000 rasistista, homofobista tai antisemitistä vihanilmaisua. Hän käyttää toimintaan kaiken liikenevän aikansa, voimansa ja rahansa.
Vihan vastaista taidetta.Tämä ei välttämättä taide-kategoriaan mene mutta postit-seinältä oli kiva käydä lukemassa rakkaudentäyteisiä viestejä.
Lapsiystävällinen Flow. No, tämähän ei itseäni henkilökohtaisesti kosketa, mutta törmäsin sunnuntaina festareilla pieneen festarineitsyeeseen, Kolmistaan-blogin Neiti F:ään. Sunnuntainahan myös lapset olivat tervetulleita festareille ja tämä pikkuneiti viihtyi mainiosti elämänsä ekoilla festareilla. Myös vanhemmat kiittelivät, lapsille oli järjestetty kaikkea kivaa askartelusta lähtien, volyymia oli säädetty pikkutyyppejä ajatellen ja festarilla kävijöidenkin asenne oli tosi positiivinen lapsia ja vaunuja kohtaan.
Sunnuntain festarikansaa. Oli siellä meitä aikuisiakin.Neiti-F pallomeren keskellä, ekoilla festareillaan.
Nettisivu, blogi, Facebook, Instagram, Twitter, Youtube.
Ruksitko vähintään 4 näistä? Oletko sitä kuuluisaa Y–sukupolvea?
Jannika B on. Hän on kaikissa edellä mainituissa.
Nettisukupolven artisti, Jannika B.
Y–sukupolvi on kasvanut uuden viestintätekniikan mukana. On ihan ok olla satojen, jopa tuhansien ihmisten seuraama Facebookissa ja Twitterissä.
Aamukahvia juodessa on must tsekata Instagramista mitä tutut syövät aamupalaksi, tosin vastaan tulee luultavasti se ’oon just herännyt ’ -look suoraan sängystä. Eilen todistin viikon some-kohokohdan, pääsin seuraamaan tutun parisuhderiitaa suoraan hänen omalta facebook-seinältään. Popcorn–kulho vaan puuttui.
Jotkut hallitsevat homman huonommin, jotkut vähän paremmin.
Jannika B kuuluu jälkimmäiseen kastiin joten vaihdetaas muutama sana, näin Y-sukupolvelaisten kesken.
Vuonna 2011 tuli ensimmäinen blogipäivitys.
- Silloin blogit olivat kovassa huudossa ja kävin itsekin joitain blogeja lukemassa. Siitä se ajatus pikkuhiljaa lähti, aiemmin päiväkirjaan ajatuksiaan päivittänyt Jannika kertoo blogin synnystä.
- Ajattelin että jotain saattaisi kiinnostaa lukea, miten nollapisteestä joku lähtee kohoamaan kohti unelma-ammattiaan muusikoksi ja artistiksi.
Alussa tahti oli kova, parhaimmillaan kaksi päivitystä päivässä. Matkalla unelmiin, tiellä tähtiin.
Blogi toimi välillä myös motivaattorina Jannikalle, huonoimpina päivinäkin oli pakko tsempata. Lukijat odottivat seuraavaa askelta Jannikan matkalta menestykseen.
Fiilistelyäkin, josko mä joku päivä aiheuttaisin samanlaisia tunnekuohuja yleisössä kuin Apulanta. Vuonna 2013 Jannika voi katsoa peiliin ja hymyillä, checked.
Ensimmäisen sinkun jännittämistä, askel askeleelta kohti levyn julkaisua. Alussa seikkailua seurasi ystävät ja tuttavat, nyt Facebook-fanit ovat reilusti päälle kuuden tuhannen ja Instagram–otoksia seuraa lähemmäs 900 uteliasta silmäparia. Blogi on muuttanut muotoaan, tähdet on valloitettu ja nyt blogi kertoo alaan liittyvistä asioista, musiikkialan epäkohdista, herättää keskustelua kollegoiden välillä.
Some–ähky, sen Jannikakin on monesti kokenut. Instagramia on kuitenkin päivitettävä lähes joka päivä. Parisuhderiitoja tai kuvia ei artistin some–kanavista löydä, lähemmäksi Jannikan yksityiselämää taitaa päästä hänen levyään kuuntelemalla. Jannika kiittää sosiaalista mediaa, ilman sitä hänkään ei olisi saanut ajatuksiaan ja biisejään kuulluksi. Tuo tämä haasteensakin. Kuka tahansa voi tänä päivänä viedä biisinsä nettiin ja kilpailu on eläimellistä.
Pisteet Jannikalle, hienosti on nainen some–uransa hoitanut. Moni voisi ottaa oppia.
Keskustelun jälkeen päivitin ihanan Jannikan kuvan Facebookiin ja Instagramiin, saadakseni satojen some-kavereideni tietoisuuteen välittömästi viestin; mä tapasin Jannikan. Hän oli upea!
