Viiskulma

Groteskin kirjoitus on muhinut luonnoksissa lähes neljä kuukautta, hyi häpeä. Nyt Grotesk on taas ajankohtainen, mutta sitä ennen muutama sana talven eventistä.

Kyseessä oli talven mahtavin ilta, Groteskin Big Bottle Party, jossa viinintekijät tarjoilivat viinejään magnum pulloista ja saimme nauttia illasta heidän pöytäseurueessaan koko illan.

Nämä juhlat olivat riehakkaat ja arviolta 80% kuvista ei ole julkaisemiskelpoisia, ilta oli ihan kreisi.

Torstain viinintekijäillallisesta kirjoitinkin heti tapahtuman jälkeen tammikuussa, juttua siitä täällä.

Lauantaina Demon Tommi ja Teemu olivat palanneet omaan arkeensa ja nautimme Groteskin keittiön antimista. Kokonaisuutena Demon taidot veivät voiton, Groteskin väen parasta antia olivat Stadin revityin häränhäntä ja lihavati. Rentoa, laadukasta ruokaa, lihansyöjän mekka. Ravintolan tunnelma, henkilökunta, Viinitien porukka ja viinintekijät, jättivät lähtemättömän vaikutuksen.

Viininmaistelut päätin itse lopettaa siinä vaiheessa, kun en enää havainnut mitä viinejä maistelin. Just ja just erotin puna- ja valkoviinin toisistaan. Viinitien Santeri oli varmasti onnellinen sivistyneestä vierustoveristaan.

NYT GROTESK ON TAAS AJANKOHTAINEN

Viime viikolla sosiaalinen media riemuitsi, Grotesk ottaa 1.6.2014 käyttöönsä viinipullojen hinnottelussa kiinteän 20 euron katteen. Pudottaa aika rutkasti varsinkin kalliimpien viinien hintaa, Domppapullon hinta laskee jopa satasella. Jokaisessa pullossa on siis sisäänostohinnan ja ALV:in päälle 20 euroa katetta ravintolalle, as simple as that.

Idean takana on Groteskin Paul Hickman, joka haluaa tukea Suomen viini- ja ruokakulttuuria. Paul teki vaikutuksen jo talvella, mahtavista mahtavin tyyppi ja nyt herra saa vielä lisää suitsutusta täältä. Ravintola-alalla ei pyyhi tällä hetkellä hyvin ja monelle ravintolassa käynti on äärimmäisen harvinaista hupia. Toivottavasti tämä innostaa nautiskelemaan viineistä ja tutustumaan Groteskin tunnelmaan. Eikä lainkaan haittaisi, vaikka muut ravintolat intoutuisivatkin samaan.

Ei ravintoloiden pyörittäminen Suomessa halpaa ja varsinkaan helppoa hupia ole alati tiukentuvine sääntöineen. Tuttu ravintolayrittäjä kertoi taannoin, että hänen työnkuvansa myynnistä ja markkinoinnista on muuttunut virastoissa juoksemiseksi. Silti moni uskaltaa mennä sen intohimonsa mukaan ja ottaa suuren riskin, tuodakseen uusia elämyksiä Suomen ravintolamaailmaan.

Riski se on varmasti tämä Groteskin peliliikekin, mutta itse suuntaan pikapuoliin tukemaan Paulin ajatuksenkulkua ja nauttimaan Dielin viinitalon laadukkaista viineistä, nyt mojovasti edullisemmin, kuin aiemmin. Vuodenaikakin on mitä parhain tähän, Groteskin terassi, kun kuulunut suosikkeihini jo muutaman vuoden ajan!

Viime viikolla piipahdin Gatrobar Emon terassiavajaisissa. Lähdin tiistaina huonossa ilmassa terdeilemään siitä syystä, että oli Viiskulman 1v-synttärit ja olihan sitä juhlistettava! Terassiseuraksi valikoitui etuoikeutetusti Veera, jonka kanssa Viiskulmaa tehtiin ensimmäinen, ah niin railakas festarikesä! Tuleva kesä tulee olemaan astetta rauhallisempi, vaikka mistäs näistä tietää....

Terdeavajaisista ei kuvia lähtenyt matkaan, mutta terdelle vahva suositus vähemmän aurinkoisina päivinä. Terassi on täysin katettu ja aurinko sinne ei paista, mutta mesta on äärimmäisen olohuonemainen.

Terassiin hieman ihastuneena, tein perjantaiksi lounasvarauksen Emoon. Emohan sijaitsee Olon entisissä tiloissa ja paikka on todella viihtyisä. Pyysin kierrosta raflassa ja sellaisen sain. Ihastuspisteitä sai myös Emon viinibaari, sekä yksityistilaisuuksiin varattavissa oleva viinikabinetti, voi kun olis kaikkeen aikaa (ja varaa).

Emo kertoo sivuillaan olevansa helposti lähestyttävä. Ei tuo ihan pieleen mennyt. Vaikka astetta fiinimmästä paikasta puhutaan, niin pönöttäminen oli kaukana, meininkileissön oli rento ja palvelu ensiluokkaista.

Lounaalta valitsin kahden ruokalajin lounaan, hieman listan sivusta. Maidoton ja gluteeniton ruokavalioni taipui uppomunasalaattiin joka oli juuri vuodenaikaan sopiva, raikas ja ajankohtainen. Tässä ei makuelämys ollut täysi kymppi, muttei kovin paljon sen allekaan.

Ruokalaji numero kaksi, tämän tarkkaa nimeä en nyt onnistunut Emon sivuilta bongaamaan, mutta possulla mentiin. Ah, elämys. Myös paperipussiin pakattu gluteeniton leipä sai silmät loistamaan. Viimeistään tässä vaiheessa olin paikalle myyty ja valmiina tyhjentämään kalenterini muista dinnervarauksista.

Puhtaita, yksinkertaisia makuja, pientilojen raaka-aineita. Sesonkiruokaa, pientoimittajia. 19.5 Emossa alkaa Uuden sadon viikot ja luulen, että suuntaan silloin paikkaan pidemmän kaavan mukaan. Ah tätä onnea, Ulliksella on käynyt flaksi, Helsingissä on niin kivoja rafloja!

Gastrobar Emo, Kasarmikatu 44, Helsinki

Olen hieman jarrutellut A21:stä kirjoittamista. Miten kirjoittaa elämänsä hienoimmasta ravintolakokemuksesta? Explore-kampanjan tiimoilta pääsimme rakkaan Vaimomatskuu -Juulian kanssa maistelemaan A21:sen Järvitaival-menua, joka on viikkopalkintona #exploresuomi -kampanjassa.

Odotukset eivät olleet maatamullistavat, olen illallistanut paikassa kolmisen vuotta sitten ja kokemus ei jäänyt mieleeni. Henkilökunnan ja keittiön vaihtumisen huomasi jo ovella, näin hyvää palvelua saa harvassa paikassa.

Entäs miljöö? Tila koostuu tummanpuhuvasta loungetilasta ja valkoisesta pienehköstä ruokasalista, joka vetää noin 20 henkeä. Tunnelmallisen pimeästä tilasta löytyi jotain wow-efektin aiheuttavaa, romanttinen kabinetti kahdelle! Jos suunnittelet kosintaa, tiedät nyt missä sen teet.

Cocktaileistaan tunnettu A21 on tehnyt keväälle upean Järvitaival-menun, joka yhdistää taiteen, suomalaiset järvimaisemat, elämykselliset drinkit ja taivaallisen ruokailukokemuksen. Menun saa joko drinkeillä tai ilman, suosittelen ehdottomasti drinkeillä, ne kuuluvat saumattomasti yhteen menun kanssa. Tällä kertaa drinkkien lähtökohtana ei ollut alkoholi, vaan erilaiset maut ja tuoksut, kuten eukalyptus, jasmiini ja laventeli. Drinkkimenun saakin myös alkoholittomana.

Järvitaival-menu on saanut inspiraationsa Suomesta, järvimaisemista. Henkilökunta kertoi ennen jokaista annosta kyseiseen annokseen inspiraation antaneesta taideteoksesta ja jo pelkästään tämä oli elämys.

Elämys oli muuten myös illastaa Juulian kanssa, joka on oikealta ammatiltaan taidekasvattaja. Sitä ihastelun ja huokailun määrää, ei olisi voinut paremmin tyttö ja menu kohdata. Myös Juulialle tämä oli se "upein ravintolakokemus" koskaan ja kahden foodien sanomana, se on aika paljon se.

Ruokien ja drinkkien yhdistäminen oli sanatonta taidetta. Itseäni inspiroi aina suomalaisuus, joten järvitaival taustaideana kolahti omaan ideologiaankin saumattomasti.

On vaikeaa nimetä suosikkiruokalajia, vielä vaikeampaa on antaa kritiikkiä jostain. Ilta eteni kuin maalarin sivellin, yllätyksellisesti ja värikkäästi. Ruoan ja juoman välinen side oli maaginen ja jokainen taideteos ja ruokalaji ylitti edeltäjänsä. Jopa voi oli karamellisoitua.

Kyseessä on upea fine dining -paikka, rento palvelu karkottaa kuitenkin jäykän meiningin ja ravintolassa voi olla täysin oma itsensä. Investoinniltaan ravintola ei ole halvimmasta päästä, mutta tässä tapauksessa investointi on rahan väärti. A21:sessä vaihtuu käsittääkseni menu neljästi vuodessa, odotan innolla mitä velhot seuraavaksi keksivät.

Jokaisen ruokalajin ja juoman kommentointi tuntuu turhalta, koko ilta pienine yksityiskohtineen sai henkäisemään ihastuksesta. Makunystyröitä hemmoteltiin olan takaa ja se aterian lopetuskin, joka tuntuu lähes illallisen tärkeimmältä osalta, sai leveän hymyn huulille.

Tämä me muistetaan pitkään!

A21 Dining, Kalevankatu 17

Nyt on hyvää settiä kuulkaas. Yrjönkadun Goce on ollut lähiaikoina mielessä ja kielenpäällä, siitä on tullut yksi allekirjoittaneen lempparilounaspaikkoja. Siinä vaiheessa, kun kolme lounasta putkeen saa pelkkiä ylistäviä arvioita, on aika tehdä illallisvaraus.

Viime perjantai oli tämä odotettu ilta, sadetta pakoon Goceen ja tapaksia nauttimaan. Syystä tai toisesta, espanjalainen ruoka ei ole ollut listani kärkipäässä, olen kokenut sen Suomessa jotenkin mauttomaksi. Aika päivittää käsitykset, tai Gocehan sen teki.

Paikka huokuu tyylikkyyttä ilman hifistelyä. Rentoa ja tyylikästä, tunnelmallista ja herkullista, it's a keeper!

Goce on yhtä kun iso, tyylikäs sali ruokailijoille, intiimi ja viihtyisä lounge vaikka after workia varten ja seinäkaupalla pupujusseja. Hyvää palvelua olen saanut aina, miljöö on ah niin ihana ja se tärkein eli ruoka, ei petä.

Kaksi nälkäistä naishenkilöä valitsi listalta kasapäin tapaksia ja ensimmäisenä pöytään kannettiin chorizoa joka vei kielen mennessään.

Kaikki ruoat tulivat eri aikaan, jotenkin olisi halunnut maistella samaan aikaan eri tapaksia, mutta tällä mentiin.

Seuraavana saimme nauttia friteerattuja perunoita, kahdesta ensimmäisestä tapaksesta joutui lähes riitelemään, kumpi vie viimeisen palan ja kumpi jää rannalle ruikuttamaan. Nam!

Jättikatkaravut olivat perinteistä herkkua. Salaatti vuohenjuustolla höystettynä oli keskivertoa parempaa ja possu, se on lounaasta lähtien ollut tässä ravintolassa suosikkini, sellaisena myös pysyi.

Etana ja mustekala jäivät hieman muiden tapaksien varjoon mauttomuudellaan. Tämä ei kuitenkaan illan meininkiä latistanut, paikka on niin nasta, ruoka erinomaista ja palvelukin erittäin ystävällistä, Goce on ihan ehdottomasti yksi tämän hetken lemppareita.

Mainittakoon vielä, että raflan itse tekemä gluteeniton leipä on herkullista isolla H:lla. Muutenkin tapakset sopivat hyvin gluteenittomalle, yhdellä pikku muutoksella taidettiin menussa pärjätä.

Kasapäin tapaksia, pullo vinkkua ja kaksi henkeä köyhtyi dinneristä yhteensä satkun. Ei paha, todellakaan. Köyhtyminen tapahtui hyvillä mielin ja comeback on jo suunnitelmissa. Seuraavalla kerralla tarkoitus suunnata raflaan suuremmalla porukalla, paikka kun sopii mielestäni kaveriporukan rentoon illanviettoon.

Goce, Yrjönkatu 18, Helsinki