Viiskulma

Viikko takaperin, oli aika juhlistaa rakkaan ystäväni syntymäpäiviä. Pähkäilin pitkään kolmen ravintolan välillä ja päädyin perinteiseen, suomalaiseen, Ravintola Savottaan. Kun kyseessä on erityinen ilta, on kaiken mentävä nappiin, enkä halua hermoilla ruoan tai palvelun puolesta.

Kilpakosijat hävisivät Savotalle näistä syistä;
- Ruoka on taivaallista,
- Tunnelma on intiimi
- Palvelu saa suupielet ylöspäin
- Ravintolassa käynti on aina jonkinmoinen elämys, A&S Ravintolat eivät turhaan tituleeraa itseään elämysravintoloiksi.

Ravintolan valittuani, soitin A&S Ravintoloiden myyntipalveluun ja kysäisin Savotan takakabinettia/kammaria itselleni. Tykkään keskustella ravintolassakin vapaasti aiheesta kun aiheesta, joten osaan yleensä kysäistä rauhallista pöytää, kabinettiakin. Varsinkin arki-iltana nämä ovat usein ravintoloissa vapaana joten vaatikaa kuule tekin, siinä on seuralaisella erityinen olo sen jälkeen. Tilavuokraa näistä ei yleensä erikseen peritä.
Savotassa on täysin mahdotonta olla huonolla tuulella. Aikakone vie suoraan kymmeniä vuosia taaksepäin, Suominostalgia viettelee, niin ravintolan puitteiden, kun ikivanhan suomi-iskelmän voimin.
Vettä tarjoillaan rehellisesti kossupullosta, täällä ei turhaan hienostella, vaikka kaikki ensiluokkaista onkin.

Vierailun alku ylitti jo odotukset. Kieltäytyessäni keittiön tervehdyksestä ja vedotessani gluteenittomuuteen, eteeni kiikutettiin valehtelematta parasta gluteenitonta leipää, mitä olen eläessäni maistanut ( Pian ja Eeviksen tekemän gluteenittoman näkkärin jälkeen, tietty). Keittiöltä oli pakko vielä tarkistaa, onko tämä varmasti gluteenitonta, kun tämä on niin hyvää. Vatsa taisi olla täynnä jo ennen alkupaloja.....

Alkupalaksi nautimme Suursavotan. Alkupalalautanen täynnä herkkuja, juustoja, salaattia, kaloja, toinen toistaan maistuvimpia elämyksiä. Ottamani kuvat eivät läpäisseet nyt laatuvaatimuksiani, joten käykää maistelemassa, mars.
Keittoa tulee vähän harvemmin syötyä ns. paremmissa ravintoloissa, mutta Savotassa olen nauttinut niin hyvää porokeittoa, että uusittua versiota, kermaista palsternakka-savuporokeittoa, oli pakko maistaa. Kielen vei mennessään, taas kerran. Vähän jopa sanattomaksi vei.

Tässä vaiheessa ei vatsaan mahtunut enää yhtikäs mitään, mutta olin vannonut, etten ilman sisujäätelöä ravintolasta ulos astu. Yksi sellainen siis, kiitos. Mitä täydellisin loppu aterialle.

Synttärisankari kiitteli vuolaasti ja itsekin olin täysin haltioitunut illan tarjoiluista. Lompakkohan tuolla Savotassa aina hieman kevenee, eli ei ihan viikottaista hupia, mutta jotenkin laskun loppusummakaan ei saanut tuona iltana huonolle tuulelle. Kyllä ensiluokkaisesta ruoasta ja palvelusta pitääkin maksaa.

Terkkuja Tampereelta. Olen musiikin pauloissa. Lost in music. 4 päivää, 100 artistia. Lost in music-tapahtuma tuo esille uusia artisteja, uutta ja ajankohtaista musiikkia. Minut veti Tampereelle kaksi lahjakasta naisartistia, Jannika B ja Sanni.

Sanni on vallannut soittolistaani viime aikoina. On hämmentävää, miten niin nuoresta naisesta löytyy niin paljon lahjakkuutta. Laulaja, biisinkirjoittaja, kitaristi.

Eilen näin Sannin ensimmäisen kerran livenä ja vaikutuin. Hämmennyin jopa. Missä on epävarmuus? Rumpukapuloita heittelevä Sanni, vakuutti itsevarmuudellaan ja läsnäolollaan. Tämä kuuma nainen flirttaili, otti kontaktia yleisöön, nautti lavalla olosta täysin rinnoin. Sotkuinen tukka, leikkisä ote, viettelevä ääni. Sotke mut. Sanni vie mukanaan. Laulu, rummut, kitara, lahjakkuutta ei voi kiistää. Nainen elää unelmaansa ja uskaltaa vielä nauttia siitä. Hänessä kiteytyy kaikki mitä arvostan, hän ei nöyristele, mutta antaa yleisölle kaikkensa.

Lohjalta lähtöisin oleva laulajatar, ei ole saanut menestystä ilmaiseksi. Keikkalavoille ei pääse sattumalta, kilpailu on kovaa. Sanni toimii esimerkkinä muille, hän on tehnyt määrätietoista työtä unelmiensa eteen.

"Varo mitä haluut, tai voit saada sen/Jos jotain haluut, se ei tuu hakee sua kotoa."
Sanni / Xo Terkkuja Kotiin

Siinäpä mietittävää sulle.

Sannin haastattelu

Kolmas linja sai kesän loppupuolella uuden tulokkaan, joka on ollut tarkoitus testata jo moneen otteeseen. Eilen satuttiin Vaimomatskuu - Juulian kanssa kävelemään ravintolan ohi ja meillähän nyt on aina nälkä, syömään siis.

Say Delicious, on pieni ja kuulemma loppuviikosta jos sinne meinaa suunnata, pöytävarausta suositellaan. Baaritiskin takaa saa drinkkejä jos jonkinlaisia, vesilinjalla tällä kertaa kuitenkin, kiitos.
Ravintola on kotoisa, joskin en saa päähäni mihin kategoriaan sen laittaisin. Treffipaikka, kavereiden kanssa, business-tapaaminen, hmph?

Harvinaista kyllä, päädyimme Juulian kanssa molemmat samaan annokseen, Avokadokanaa yrttien kera, sekä bataattimuhennosta. Tämä onkin kuulemma ravintolan suosituin annos. Keittiöstä tuli ennen pääruokaa vielä pieni keittiön tervehdys, tämä yllätti, positiivisesti. Palvelu oli muutenkin keskimääräistä parempaa, itseasiassa lähentelee parasta, mitä olen vähään aikaan saanut.

Ruokaa joutui odottamaan kohtalaisen kauan, mutta ravintolan nettisivuilta luinkin nyt jälkikäteen, että ravintola valmistaa kaiken alusta asti itse, kastikkeista lähtien. Pieni odotus siis palkitsee.
Ja palkitsihan se, ruoka vei nimittäin pisteet kotiin, meiltä molemmilta. Kana oli maukasta. Yrttejä, sahramikastiketta, bataattimuhennos, herkullista. Annos täytti vatsat ja jälkiruoalle ei jäänyt tilaa. Ruoka ylitti odotukset.

Paluuta suunnittelemme Juulian kanssa brunssin merkeissä joku viikonloppu. Muuten haen edelleen sitä fiilistä, kenet ravintolaan veisin, hmm... Kana-annosta suosittelen testaamaan!

Pysy mukana ravintolaseikkailuissa Viiskulman facebookissa

Italia on intohimoni. Kieli, ihmiset, viini ja ruokakulttuuri. Intohimo. Italiaan on palattava kerran vuodessa, vähintään. Olen kiertänyt aika lailla kaikkialla Italiassa ja jonkun verran kielikin palautuu päähän aina maahan palatessani. Tämä ilta oli siis odotettu, Italialaisen ravintolan, Trattoria Sognon 1-vuotisjuhlat. Trattoria Sogno sijaitsee Töölössä ja hävettää myöntää, että paikka oli minulle uusi tuttavuus. Kerran olen päiväsaikaan ravintolassa käynyt ja hullaantunut italialaiseen ilmapiiriin. Vannoin palaavani takaisin, kuullessani ravintolassa tarjottavan gluteenitonta pastaa. Gluteenitonta pastaa italialaisessa ravintolassa, Mamma Mia!

Saavuin tilaisuuteen juuri sen alkaessa ja ravintola täyttyi ennätysmäisen nopeasti. Luulen, että Töölön asunnoissa oli tänä iltana hiljaista, koko naapurusto oli kokoontunut Sognoon. Ilta tarjosi kylmiä väreitä moneen otteeseen, omistajapariskunnan pitäessä puheitaan, heidän kiittäessä henkilökuntaa ja toisiaan. Vieraiden tanssiessa ja hurratessa, aivan kuin olisin ollut Italiassa.
Näin pitkästä aikaa myös rakasta ystävääni, Wellberries-blogin Tuuliaa, joka myöskin noudattaa gluteenitonta ruokavaliota. Yhteistuumin päätimme suunnata Sognon gluteenittoman pastan ääreen joku ilta.
Illan tarjoiluihin kuului luonnollisesti antipastoja, juustoja, lihaa, jne. Maistiaiset herättivät mielenkiinnon, mitä keittiöllä onkaan tarjottavana normaalina iltana? Onni potkaisi meitä, jälkkärikakut kun eivät gluteenittomalle sopineet, saimme keittiöstä erikseen pistaasijäätelöä, taivaallinen annos.

Tuskin on Sognossa sellaisia juhlia nähty kuin tänä iltana, siinä vaiheessa kun Mikko Leppilampi valtasi lavan, siirtyi Töölö tanssilattialle ja juhlat kestävät arvatenkin pikkutunneille. Oikea aika allekirjoittaneen poistua kauneusunille.

Kiitos Trattoria Sogno ja onnea 1-vuotiaalle!

En pidä aikaisista aamuista, mutta rakastan aamiaisia. Kotona hemmottelen itseäni aamuisin smoothiella, johon laitan marjoja, mantelimaitoa, chlorellaa tai macaa, banaania, pähkinöitä jne. Kahvia pitää olla kyytipoikana se kolme kuppia. Juu, aika paljon, mutta paheet ne on sullakin, eikös?
Jos minut haluaa tavata aamiaisen merkeissä, se on oksat pois. Kahvikuppi ja smoothie ei riitä, niinä aamuina pröystäillään.
Tänään kello herätti aivan liian aikaisin, mutta suuntana oli Kluuvikadun Karl Fazer Cafe, joten en heittänyt herätyskelloa seinään.
Paikka henkii luksusta, kuitenkin rennolla tavalla. Kahvien ja suklaiden sekaan voisi hukkua, jos lähetti toisi minulle Fazerin sinisiä täynnä olevan kylpyammeen, en lainkaan pistäisi pahakseni.

Aamiainen on varsin kohtuuhintainen, edullinen jopa, 11,90. Hinta-laatusuhde päivittää monet kilpailijat. Löytyy luomukananmunia, luomupuuroa, luomujuustoja, Fazerin käsinleivottua leipää, Kaffa Roasteryn kahvia, vihanneksia, mysliä, smoothie, etc etc etc. Kaiken kruunaa taivaallisen näköiset jälkiruokakakut. Aamiainen oli todella laadukas ja herkullinen. Uskaltauduin kysäisemään, onko kumpikaan jälkiruokakakuista gluteenittomia. Ei ollut, mutta minulle kiikutettiin lasivitriinistä jättimäinen gluteeniton kääretorttupala. Pisteet erinomaisesta palvelusta ja herkullisesta jälkkäristäkin, jota tosin ei tähän vatsaan muutamaa lusikallista enempää mahtunut. Täyden kympin aamu!

Niin ja järkkäri jäi tapaamisen luonteen vuoksi tällä kertaa kotiin, kuvat on rakkaalla iPhonella otettuja. Ihan joka tilanteessa ei voi räpsiä järkkärillä kuvia, muutenkin taidan olla aika raivostuttavaa ravintolaseuraa.......Eilen tuli käytyä kolmessa eri ravintolassa ( puuh!) ja kaikista ei edes ehdi raportoimaan mutta instagram (@citylula) kertoo missä kulloinkin seikkailen ja mistä on tulossa arvosteluja.

Kuten huomattua, ravintoloissa käyminen on mulle arkipäivää. Muutama speciaali paikka löytyy ja niissä meneekin tämä viikonloppu. Tähän kun vielä yhdistää musiikin, jota ilman en voisi elää, tulee viikonlopusta aika lailla täydellinen.

Perjantai, His & Her's - Jotain molemmille - Sandro
Sandro on yksi lempipaikkojani, niin ruoan kuin tunnelmansa puolesta. Gluteenittomalle paikassa ei ikäväkseni ole paljonkaan tarjoiltavaa, viinilasilliselle tai brunssille, anytime. Tänään klo 21 -> Sandrossa His&Hers-klubi, jota ystäväni järjestävät. Luvassa tanssittavaa indie-poppia,elektronista, hiphoppia, ei ryppyotsaisesti. Illan aikana kuullaan luultavammin mm. Justinia, jota onkin tässä lähiaikoina somessa luukutettu, herran tulevan Suomen visiitin ansiosta. Illan musasta vastaa Ne Naiset, säkenöivät daamit jotka taatusti saavat jokaisen joraamaan, ihan omasta itsestään lähtien. Ne Naiset tietää täsmälleen, mitä sä haluat tanssia.

Lauantai, Lungberg & Moonlit
Lungberg on mulle ehdottomasti rakkaimpia paikkoja. Viiskulma-blogikin syntyi keväällä siellä. Lungberg on olohuone, etätyöpaikka, lounaspaikka, illanviettopaikka, toinen koti. Viime viikolla lounaalla kuulin, että lauantaina starttaa Lungbergissä klubi-illat. Tänne siis, klo 19-> . Bassosta tuttu Tatu Vanhatalo eli 'Moonlit', vastaa sinipunaisista saundeista, konebiiteistä räpin kautta folkkiin. Mitähän tästä seuraa?

Mistä aloittaa ja mihin lopettaa, kääk. Lauantai oli superpäivä. Viiden mimmin voimin käytiin testaamassa Ravintola Hiisi ja suitsutukselle ei näy loppua. Ensinnäkin näiden mimmien kanssa tunnelma on takuuvarma, hauskaa oli! Ja Hiisi itsessään, neitsytmatkalainen vakuuttui ja tahtoisi palata takaisin saman tien. Hiiden SYÖ! Tarjouksenahan on Majavapata ja Talon hirvipullat, me tietenkin otettiin matkaan mukaan oma majava! Käännettiin kyllä hänen katseensa muualle siinä vaiheessa, kun majavapataa alettiin popsimaan.

Hiisi oli mulle uusi tuttavuus, osasin kuitenkin odottaa paljon muiden kommenttien perusteella. En pettynyt. Hiisi tukee lähituotantoa ja raaka-aineet pääasiassa luomua. Ehdotonta plussaa.

Lauantain kunniaksi kilisteltiin valkkarin kera, taisi pöydässä jossain vaiheessa jotain shottejakin vilahtaa. Hups!

Nälkäisten naisten odotus palkittiin, kun pöytään kannettiin majavapataa ja hirvipullia. Majavapata houkutti, mutta keittiö oli varautunut myös gluteenittomia SYÖjiä varten ja tehnyt satsin gluteenittomia hirvipullia. Niitä siis mulle, kiitos.

Kaikki annokset näyttivät syötävän hyviltä. Kävin totta kai vieraissa ja napsin muiden lautasilta maistiaisia. Majavapata räjäytti tämän potin, ehtisinköhän sitä vielä napsimaan SYÖ-viikkojen aikana. Argh tätä rajallista aikaa, onneksi majava on listalla vakiona. Omat hirvipullat, perunamuusi ja jekulla höystetty riistakastike. No hei haloo, kyllä toimi! Kymppiplus.

Vatsa pömpöttää edelleen, Hiiden annokset ovat tuhteja ja nälkäisenä ei tuolta ulos pääse. Koska paikalla oli ’ei osata sanoa ei’ –kerhon jäseniä kerhon kuuman sihteerikön kera, emme osanneet myöskään sanoa ei jallukahvin kutsuun ruoan jälkeen. Sihteerimme tehtävä on sanoa puolestamme ei, mutta luonteen lujuus oli hänelläkin hakusessa, 4 jallukahvia ja yks jallu, kiitos.

Voihan Hiisi, rakkautta ensi puraisulla.

Pysy mukana ravintolaseikkailuissa Viiskulman facebookissa

Perjantaina se alkoi virallisesti, SYÖminen. Rakas Vaimomatskuu -ystäväni oli kutsuttu maistelemaan Mempparin Real Burgereita, joten kaks kärpästä yhdellä iskulla, allekirjoittaneen SYÖpöttely alkoi Hesarin Memphisistä.
Memppari on vanha tuttu, nuorempana siellä tuli käytyä paljonkin. Hyvä verestää vähän muistoja!

Memppari on paikkana rento, nuorekas. Harvoin kiinnitän ravintoloissa taustamusiikkiin huomiota, mutta nyt tuli jammailtua Alicia Keysin tahtiin. Sekä uudemmat, että vanhemmat hitit saivat viikonlopputunnelman valloilleen, tästä se lähtee!

Mempparin SYÖ!-annoksista , hampparista ja lohesta oli helppo valita omansa, lohi tietenkin, annoksen gluteenittomuuden takia. Poppareilla hillittiin kiljuvaa nälkää ja tällä kertaa ei harrastettu popcorn-sotaa, tämäkin on nähty.

Ruoan saapuessa pöytään, keskityttiin ensiksi visuaalisuuteen, pisteet siitä kotiin. Annos sai esteetikolta pelkästään kehuja. SYÖminen tässä taisi kuitenkin se pääasia olla joten ruoan kimppuun, mars.

Ensimmäinen SYÖ-kokemus ei pettänyt. Lohi olisi saanut olla omaan makuun hieman suolaisempi, vaan anteeksi annoin, talon omat lohkoperunat olivat nimittäin tajunnanräjäyttävän hyviä. En ole perunafriikki, mutta nämä perunat olivat niin hyviä, että pelkästään niiden takia voisin Memppariin palata. Kasvikset, piparjuurikastike, kaikki hyviä, mutta perunat jäivät kummittelemaan uniin. Näitä lisää. Jos Memppari olisi auki 24/7, kävisin ruikuttamassa baari-iltojen jälkeen perunoita yöruoaksi. Vaikka enhän mä missään baareissa siis käy. Tietenkään. Tai ainakaan tunnusta käyväni.

Tästä se lähtee, kahden viikon ruokaseikkailu. Mempparia kannattaa testata esim. kaveriporukalla, ilmapiiri on just sopiva kaveriporukoiden kokoontumispaikaksi.

SYÖ- ja muut ravintolaseikkailut Facebookissa

Kunnianhimoinen tavoite. SYÖdä jokaisena SYÖ-kamppispäivänä.

Jotta maksimoisin ravintoloiden määrän, otin keskiviikkona varaslähdön kampanjaan ja suuntasin Namun tapaksien ääreen viehättävän Emmin kanssa. Emme olleet vaihtaneet kunnolla kuulumisia 7 vuoteen, kyllä, joten tapaamiselle oli varattava rauhallinen kulma Namusta ja kyytipojaksi pullo (tai kaksi) valkkaria. Tunnelma pysyi katossa alusta loppuun kahden blondin voimin, siinä oli henkilökuntakin helisemässä, kun Emmi pisti viehätysvoimansa peliin.

Namussa noin ylipäänsäkin käy tuollaisia hemaisevia neitejä, ihan vaan tiedoksi teille miehet. Tarjontaa riittää. Ja neidit, skumppapullo ei ole hinnalla pilattu, 20 eurolla lähtee.
Hemaiseva on paikka ilman neitejäkin, hämyinen tunnelma ja rauhallinen värimaailma toimii. Paikka on todella chic, pienellä swingillä ja ehdottomalla rentoudella. En saanut silmiäni irti turkooseista valaisimista, mulle tollainen, kiitos.

Keittiössä taas, häärii Sam Mccormick, pinnalla olevan Richard Mccormickin veli.

Tapaksia, niitä riittää Namun uusitussa listassa. Ruoka on viidestä eri maasta ja valinnanvaraa löytyy. Alkupalat on must ottaa tapaksina ja meidänkin pöydästä löytyi jos jonkinmoista herkullista ja monipuolista tapasta. Keittiö ei todellakaan mennyt pelkällä espanjalaisella meiningillä, pöydästä löytyi niin ituja, skagenia kun wingsejäkin. Erikoinen, mutta toimiva combo.

Emmi jatkoi herkullisella tapaslautasella myös pääruoan suhteen, itse testasin yhtä SYÖ-annoksista, vuohenjuustosalaattia. Tässä oli oma, syksyinen twistinsä, kiitos punajuuren ja omenan. Ruokaisa makunautinto uudella tavalla toteutettuna. Toimii myös suurempaan nälkään, syyssateeseen ja ruokaseikkailijalle.

Lauantaina jos Namua ehditte jo kokeilemaan ( perjantaina heillä ikävä kyllä yksityistilaisuus ), onkin siirtymä yökerhon puolelle harvinaisen helppoa. Sukka irti lauantain kunniaksi ja niin edelleen.

Tästä päästäänkin ensimmäiseen SYÖ-instagram päiväkisaan. Ota kuva SYÖ-annoksestasi instagramissa ja merkkaa se #syöviikot .Perjantaina yksi onnekas voittaa 20 euron lahjakortin Namuun. Ilmoitan voittajan suoraan instagram-kuvaan lauantaiaamuna. Kilpailu on voimassa koko SYÖ-kamppiksen ajan, päivittäin vaihtuvalla lahjakortilla.

Loistavaa SYÖ-viikkojen alkua!