Helsinki Design Weekin kunniaksi päätetään blogiviikkokin suomalaiseen suunnitteluun.
Vierailin torstaina Vallila Interiorin ja Lauri Tähkän joulupressissä. Vallilalaiset olivat luoneet Suvilahteen upean joulutunnelman joka meni luihin ja ytimiin.
Tajusin, että odotan joulua ehkä ensimmäisen kerran lapsuuden jälkeen. En ole koskaan ollut jouluihminen, jouluisin olen yleensä karannut ulkomaille, tai odottanut vaan nopeasti joulun vilahtavan ohi.
Nyt joulutunnelma iski tyttöön jo syyskuun aurinkoisena aamuna, vihdoin olen löytänyt sen paikkani maailmassa ja saan viettää jouluani superrakkaiden ihmisten kanssa.
Riemuissani olin tuosta "jouluisesta aamusta" muutenkin. Vallila on aina ollut tärkeä osa kotiani, kaikissa eri elämänvaiheissa. Muistan vieläkin kaikkien pikkuruisten ja isompien kotieni upeat verhot. Muistoissa saavat toistaiseksi hengaillakin, nykyiseen kotiin kun ei verhoja saa.
Vallilasta kirjoitin myös blogihistoriani toisen postauksen. Huh ja puuh, paljon on tuosta tultu eteenpäin, mutta rakkaus kuoseihin on säilynyt.
Vaikkei Tähkän Lartsa olekaan siinä top kolmosessa mun artistisuosikeissa, olen digannut hänen ja Vallilan parista aiemmasta lanseerauksesta. Ei pettänyt myöskään joulu 2014, sieltä sykähdytti kovasti allaoleva, Joululaulu-kuosi.
Joululaulu on saanut inspiraationsa Tähkän tulevalta joulualbumilta ja Sydäntalvi on sekoitus Tähkän, Tanja Orsjoen, Matleena Issakaisen, Riina Kuikan ja Saara Kurkelan yhdessä taiteilemia "juustomuotteja".
Kuosit ovat väreiltään perinteisiä, mutta ripaus modernia joulua on hypännyt lopputulokseen.
Niin siinä taitaa käydä, että nykyinen koti saa "joulukuorrutuksen" tänä talvena. Joululaulu-kuosin näen ehdottomasti tässä ympärilläni, mutta päätyykö tänne lainkaan perinteisen punaista, se jää nähtäväksi.
Sytyttääkö kuvien mukainen joulu? Saako joulua jo fiilistellä? Kuosit on markkinoilla marraskuussa joten vielä ei kannata lähteä hamstraamaan.
