"Lauantaille lippu hakusessa".
"Olisko lippu vielä jollain".
"Kaksi lippua lauantaille ostetaan ja rahaa on".
Ylläolevat tekstit löytyivät Jysärin facebook-ryhmästä. Viime syksynä se ajatus lähti. Jospa pari tuhatta ihmistä saataisiin ysikytluvun musiikkiin keskittyneille festareille. Liput loppuunmyyty. Kansa metsästää lippuja sosiaalisessa mediassa. Festariteltta on täynnä ysärimuotiin pukeutunutta kansaa.
Tapahtuman promoottori Timo Isomäki kertoi, että festareita on markkinoitu lähialueilla. Viidakkorumpu lähti mylvimään, kansa ympäri Suomea lähti seuraamaan kansainvälisiä tähtiä.
Ysäri on in. Dazen Trinekin sen sanoi, Suomessa on mahtavinta esiintyä, porukka täällä fanittaa ysäriä ainutlaatuisella tavalla. Aika kultaa muistot, vyölaukut ja krepatut hiukset aiheuttavat taas ihastuksen tunteita.
Artistit suuntasivat haastattelujen jälkeen seuraamaan omien idoleidensa keikkoja. Pandora ruinasi jo pääsyä ensi vuoden Jysäreille, "otattehan mut ensi vuonnakin esiintymään".
Maanantaina 8.7.2013 klo 8 Himoslomat aloittaa majoitusmyynnin ensi vuoden Jysäreille. Käyköhän tässä Juhannuksen ja Iskelmäfestareiden tavoin, mökit myydään aamupäivän aikana loppuun?
Yksi asia on varma. Me olemme ensi kesänä Jysäreillä.
Tämä on kesän ykköstapahtuma!
Nettisivu, blogi, Facebook, Instagram, Twitter, Youtube.
Ruksitko vähintään 4 näistä? Oletko sitä kuuluisaa Y–sukupolvea?
Jannika B on. Hän on kaikissa edellä mainituissa.
Y–sukupolvi on kasvanut uuden viestintätekniikan mukana. On ihan ok olla satojen, jopa tuhansien ihmisten seuraama Facebookissa ja Twitterissä.
Aamukahvia juodessa on must tsekata Instagramista mitä tutut syövät aamupalaksi, tosin vastaan tulee luultavasti se ’oon just herännyt ’ -look suoraan sängystä. Eilen todistin viikon some-kohokohdan, pääsin seuraamaan tutun parisuhderiitaa suoraan hänen omalta facebook-seinältään. Popcorn–kulho vaan puuttui.
Jotkut hallitsevat homman huonommin, jotkut vähän paremmin.
Jannika B kuuluu jälkimmäiseen kastiin joten vaihdetaas muutama sana, näin Y-sukupolvelaisten kesken.
Vuonna 2011 tuli ensimmäinen blogipäivitys.
- Silloin blogit olivat kovassa huudossa ja kävin itsekin joitain blogeja lukemassa. Siitä se ajatus pikkuhiljaa lähti, aiemmin päiväkirjaan ajatuksiaan päivittänyt Jannika kertoo blogin synnystä.
- Ajattelin että jotain saattaisi kiinnostaa lukea, miten nollapisteestä joku lähtee kohoamaan kohti unelma-ammattiaan muusikoksi ja artistiksi.
Alussa tahti oli kova, parhaimmillaan kaksi päivitystä päivässä. Matkalla unelmiin, tiellä tähtiin.
Blogi toimi välillä myös motivaattorina Jannikalle, huonoimpina päivinäkin oli pakko tsempata. Lukijat odottivat seuraavaa askelta Jannikan matkalta menestykseen.
Fiilistelyäkin, josko mä joku päivä aiheuttaisin samanlaisia tunnekuohuja yleisössä kuin Apulanta. Vuonna 2013 Jannika voi katsoa peiliin ja hymyillä, checked.
Ensimmäisen sinkun jännittämistä, askel askeleelta kohti levyn julkaisua. Alussa seikkailua seurasi ystävät ja tuttavat, nyt Facebook-fanit ovat reilusti päälle kuuden tuhannen ja Instagram–otoksia seuraa lähemmäs 900 uteliasta silmäparia. Blogi on muuttanut muotoaan, tähdet on valloitettu ja nyt blogi kertoo alaan liittyvistä asioista, musiikkialan epäkohdista, herättää keskustelua kollegoiden välillä.
Some–ähky, sen Jannikakin on monesti kokenut. Instagramia on kuitenkin päivitettävä lähes joka päivä. Parisuhderiitoja tai kuvia ei artistin some–kanavista löydä, lähemmäksi Jannikan yksityiselämää taitaa päästä hänen levyään kuuntelemalla. Jannika kiittää sosiaalista mediaa, ilman sitä hänkään ei olisi saanut ajatuksiaan ja biisejään kuulluksi. Tuo tämä haasteensakin. Kuka tahansa voi tänä päivänä viedä biisinsä nettiin ja kilpailu on eläimellistä.
Pisteet Jannikalle, hienosti on nainen some–uransa hoitanut. Moni voisi ottaa oppia.
Keskustelun jälkeen päivitin ihanan Jannikan kuvan Facebookiin ja Instagramiin, saadakseni satojen some-kavereideni tietoisuuteen välittömästi viestin; mä tapasin Jannikan. Hän oli upea!