Viiskulma

Mulla jää monet jutut tekemättä, kun en jaksa kantaa järkkäriä mukanani. Nyt oon yrittänyt opetella käyttämään pientä Olympusta joka kulkee lähes kaikilla reissuilla mukana. Näin matskua riittää vaikka millä mitalla!

Päädyin ihan extempore-lounaalle Juureen. Suomalaista ruokaa tarjoavasta ravintolasta olen paljon kuullut, joten olihan se testattava.

Atmosfäärihän on jees, maanläheinen ja luonnollinen, aavistuksen verran taiteellinen. Yksi pääruoka-annos Juuren lounaalla köyhdyttää lompakkoa 16 euroa, joten odotukset olivat korkealla.

Ruokaa odotellessa voi herätellä ruokahaluaan selailemalla Juuri nyt -kirjaa, joka ilmestyi huhtikuussa 2014 ja jonka reseptejä on taituroinut Juuren takana oleva herrasmieslauma Ilja Björsistä Antti Ahokkaaseen.

Mut mites tän nyt sanois. Käynti Juuressa ei ainakaan ylittänyt odotuksia. Sapaksia ei saanut gluteenittomina ja leipää ei tarjoiltu lainkaan.

Graavitaimen luomupunajuurella ja rucolalla oli ihan sympaattinen, mutta kala aivan liian suolainen. Punajuuricreme oli tän annoksen kruunu.
Luomukaritsa ansaitsi hieman korkeammat pisteet, mutta tässäkin fiilis oli "ok". Kumpikaan annos ei saanut erikoisemmin hymyilemään ja parin tunnin päästä nälkäkin taas yllätti.

En lähde Juuren ruokafilosofiaan paneutumaan sen enempää lyhyen lounaskokeilun tiimoilta, haluaisin nimittäin hirveästi antaa ravintolalle toisen mahdollisuuden. Osoittakaa käyntini huonoksi onneksi, kertokaa omia kokemuksianne??

Rauha on palannut Eirahoodseille Slovenialaisten misukoiden palattua kotimaahansa. Vierailusta muistuttaa palanut nenä ja poski...

Vaan kuulkaas.

Se on vaarallista lähteä lounastauolle näillä kulmilla. Joka kadunkulma on täynnä pikkuputiikkeja joihin oon vaan aivan koukussa. Mähän myös tuen suomalaista yrittäjyyttä shoppaillessani näissä kivijalkaputiikeissa :) .

Nyt tää Bloomingvillen matto huusi mua yhdessä näyteikkunassa ja yhtäkkiä se on mun lattialla. Koko huoneen värimaailma meni uusiks ja nyt pitää hankkia uudet tyynyt, taulu, mitä vielä...

Mä oon toivoton......

Ps. Pitänee kirjoittaa joku päivä tosta DIY-eurolavasängystäkin.

Rautatieaseman takana on piilossa aika vekkuli mesta, kahden aussikundin perustama Woolshed.

Woolshedista on tullut koko kaveriporukan THE-paikka, koska ikuinen aurinko, hulvaton meininki, hyvät hinnat ja erinomainen ruoka.

Viikonloppuna ei tarvinnut kahdesti pähkäillä minne veisimme slovenialaiset vieraamme => Woolshed, you did not let us down!

Woolshedissä on aito meininki, livemusaa, loistava valikoima oluita, myös gluteenittomia! Herkkuburgeritkin saa gluteenittomana ja paikan erikoisuus on hummeri.

Itse viihdyin illan kameran takana, mikäs näitä kaunottaria kuvaillessa. Eikä mun naama olis varmaan hummerista erottunut, sen verran punainen......

Mut katsokaa pois, mikä meininki? No huippumeininki!

Translation to our international guests = You kick ass and we had the best night with you. Lobsters, sparkling wine and this crew, needless to say it was a success!

Woolshed, Töölönlahdenkatu 3b 1, Helsinki

Tomaatti tässä terve. Menin siihen lankaan, että chlorella tableteilla ja SPF6:lla pärjää +28 helteillä. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja nyt viihdyn hyvin neljän seinän sisällä.

Porvoojuttuja on vielä takataskussa, mutta tuoreessa muistissa on juuri päättynyt crazy ass -viikonloppu. Pari ihanuutta Sloveniasta, Suomen vauhtimimmit ja Helsingin yö.

Juttua piisaa, mutta aloitetaan kertomalla, että Bockin terassi on yks ehdottomasti kauneimmista mitä on eteen sattunut! (Kuulemani mukaan) drinkit ovat ensiluokkaisia, Street Gastron ruoka toimii ja meininki on ainakin out of this world.

Pikkuruinen Olympus vaihtoi jossain vaiheessa yötä mustavalko-asetuksille, samaan aikaan, kun puussakiipeily alkoi. You get the point, we had fun.

Bock Terrace, Torikorttelit, Katariinankatu 4, Helsinki

Tulihan se vihdoin sieltä. Porvoo ja koko viikonlopun kestävät häät. Tein jo huhtikuussa varauksen kauan himoitsemaani Pariisin Villeen ja vaikka hinta huimasi päänahkaa, päätin pistää ranttaliksi.

Viikonlopusta on tulossa neljä eri postausta, se rakkaus mitä viikonloppu oli tulvillaan, ei vaan mahdu yhteen postaukseen.

Aloitetaan Villestä. Johanna ja Riku Stenrosin omistama boutique -hotelli sijaitsee vanhan Porvoon sydämessä, Jokikadulla. Hotellin kymmenen huonetta ovat kaikki yksilöllisesti sisustettuja ja jokaisessa on erillinen makuu- ja olohuone.

Hotellin viiniterassi on uskomattoman tyylikäs ja tunnelmallinen. Sinne voisi hautautua tunneiksi vaan lukemaan kirjaa ja siemailemaan proseccoa, unohtaa muun maailman.

Hotellin vieraat vastaanotetaan upeassa loungessa joka on täynnä pieniä herkullisia yksityiskohtia. Joka kerta aulan läpi kävellessä löysi jotain uutta. Henkilökunta on ensiluokkaista, en voi kylliksi kiittää heidän palvelualttiuttaan, jotain ihan uskomatonta. Toivottavasti tämä näkyy heidän palkkapussissaan. Heistä kannattaa pitää kiinni!

Myös yläkerran aamiaissali saa suitsutusta. Lähiruokapainotteinen aamiainen helli vatsaa, mutta kaiken kruunasi to die for gluteeniton suklaakakku. Jätti sanattomaksi. Aamiaskuvia ei tällä kertaa, sorry guys!

Tiedätte sen fiiliksen, loma alkaa ja astutte hotellihuoneeseen. Huokaisette ihastuksesta ja hyppäätte sängylle ihan vaan silkasta riemusta? Mäkin tiedän, mutta mites kävikään?

Kaiken hehkutuksen jälkeen itse hotellihuone oli pettymys. "Olohuone" eli eteinen oli pimeä ja hieman epäviihtyisä, kylppäri näytti hypänneen paikalleen toisesta hotellista ja Laura Ashleyn tapeteilla ja verhoilla sisustettu huone vaan oli too much häiden jälkeisessä olotilassa.

No, mielipide muiden joukossa, tämä näin. Jollekin toiselle itse huonekin on varmasti elämys, kaikkia on mahdoton miellyttää.

Lopun marmatuksesta huolimatta, käy ehdottomasti Pariisin Villessä, vähintään viiniterassilla luomassa oma mielipiteesi paikasta. Vaikka lähtiessä lompakko kevenikin aikalailla ja huone petti, vierailu oli menestys. Käymisen arvoinen paikka ja tunteella rakennettu hotelli.

Uudenuutukaista R/H mekkoa ihaillessani mietin, että voiko häihin nykyään pukeutua mustaan?

Mekkoa ostaessani asia ei edes vilahtanut mielessä, mutta nyt nousi iso kysymysmerkki päähän. Siitä on hetki aikaa, kun tätä tyttöä on häissä nähty ja lauantaina olisi iso päivä edessä. Häävieraana, siis ;)

Ennen musta oli ehdoton nou, mutta ovatko ajat muuttuneet?
Rikkooko musta edelleen räikeästi pukeutumisetikettiä?

Kesäkuussa lähdin suht extempore Riikaan päiväksi Noora Shinglerin kanssa. "Emäntänämme" toimi Madaran perustaja Lotte ja palasinkin Suomeen täysin "Madaroituna". Reissu on edelleen vahvasti mielessä, eikä vähintään Loten vieraanvaraisuuden ja aidon sisäiden kauneuden vuoksi.

Päivän aikana vierailimme labrassa ja näimme konkreettisesti mistä ainesosista luonnonkosmetiikkaa valmistetaan. Miten luonnollisista ainesosista voikaan saada niin hyvää tekeviä purnukoita - helposti!

Latvialainen Madara oli tuttu jo ennestään joten lähdin innoissani reissuun. Luonnonkosmetiikkaan olen vaihtanut hiljalleen, vielä kaapeista löytyy synteettistä kosmetiikkaa ja täysin ehdoton en ole, jako on varmaan 85/15 luonnonkosmetiikan hyväksi.

33-vuotias Lotte yhtiökumppaneineen jätti lähtemättömän vaikutuksen. Niin aitoja, upeita ihmisiä ja täynnä rakkautta sekä ylpeyttä luonnonkosmetiikkaa ja tietysti Madaraa kohtaan.

Reissun jälkeen teki mieli vaihtaa kaikki purkit ja purnukat Madaraan, näin ei kuitenkaan ihan täysin käynyt, sillä mm. kotimainen Mia Höytö vetää pidemmän korren joillain tuotteillaan. Hyvässä symbioosissa ollaan.

Tämän viikon tiistaina Madaralla oli paljon hehkutusta saanut 24h shoppailumaraton ja vaikken rehellisesti sanottuna mitään tarvinnut, teki mieleni madaroitua hetkeksi ja shoppailla -40% alella jotain ihanaa itselleni.

Ostoskoriin kilahti kestosuosikkini, tasapainottava kasvovesi, sekä mahdottoman kauniita vartalosaippuoita. Nämäpä eivät kodissani päädykään suihkukaappiin, vaan kauneimmiksi käsienpesusaippuapurnukoiksi, mitä näillä leveysasteilla on näkynyt. Madaran tehtailla näitä vartalosaippuoita käytettiin käsisaippuoina ja hyödynsin samantien reissun jälkeen juuri pr-toimistolta saamaani vartalosaippuaa. Paluuta ei ole.

Madaran paketti saapui jo perjantaina ennätysnopeasti ihanan Loten itse allekirjoittamien korttien kera. Tämä kertoo jotain aitoudesta ja siitä uniikista tavasta, millä Madara yritystään ja asiakkuuksiaan hoitaa. Pisteet.

Iltapäiväskumpat Vaimomatskuu -Juulian kanssa päätyivät siihen tilanteeseen, että raakakakkuhammasta alkoi kolottamaan ja kiidimme muutaman korttelin verran Kahvila Kuumaan nauttimaan taivaallista raakakakkua, Kuuman tyttöjen energioita ja iltapäiväkahvit.

Kuuma - oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Kahvila Kuuma, Pursimiehenkatu 12, Helsinki

Saaressa sen päätin, tänä kesänä kierrän niin monta saariravintolaa, kun ehdin. Nyt oli vuorossa Savu, vanha suosikkini. Itseasiassa tämä on ollut talven suosikki Fondueiltojensa ansiosta, mutta tänä talvena fondue siirtyi Saagaan.

Keskiviikkopäivä, helle, neljä kimulia ja piiiiiitkä lounas Tervasaaressa. Niin ihana paikka, mutta hankala sijainti. Sijaintinsa takia Savussa ei tule kovin usein käytyä, varmaan juuri sen kerran vuodessa.

Ravintola Savu on yhtä kuin Tervasaaren aitta. Rakennettu vuonna 1805 tervavarastoksi. Tunnelmallinen ja jotenkin täynnä historian havinaa. Vaikka Tervasaaren sijainti onkin vähän hankala (asennekysymys tosin) niin tuolla tuntui, että kaikki "lomastressi" katosi samantien. Mitäs sorruin tekemään töitä kesken lomani, pah.

Ruoka on Savussa nimensä mukaisesti eri menetelmillä savustettua. Myös tervaa käytetään aromina. Lounaslista vaikutti lupaavalta ja menimme kaikki neljä alku- ja pääruoan voimin. Jälkiruokana listalla vaikutti sorbetti, joka ei ole koskaan kuulunut lempijälkiruokiini. Jätimme siis jälkkärin välistä ja herkuttelimme kuoharilasin voimin.

Alkuun tarjoiltiin pieni keittiön tervehdys, gluteenittomana jopa kolmelle meistä. Vanheneminenko se näitä ruoka-allergioita ja yliherkkyyksiä tuo tullessaan??

Valkosipulilla höystetty, hieman savuinen tervehdys katosi hetkessä nälkäisiin suihin ja sai ihan hyvät arvosanat.

Alkuruoaksi valikoitui Kolatun Wilhelmiina-juustoa, raikkaita kasviksia, kauden salaatteja ja kuusenkerkkävinaigrettea. Erinomainen, raikas salaatti herkullisella vuohenjuustolla.

Pääruoaksi kolme meistä valitsi paahdetun maissikananrinnan parmesanrisotolla. Yksi fiksu valikoi toisen pääruoan, eli merilohen.
Itse kuuluin risottoryhmään, kokeilin kepillä jäätä jos voisin maitotuotteita sietää. No, koko päivän matkassa seuranneet vatsakivut sen taas muistuttivat, en voi.

Risotto ja maissikana oli suussasulavaa. Maukkaus tuli tosin lähes täysin rasvasta / kermasta / parmesanista, näillä aineksillahan saadaan aina herkullinen (ja turvottava) lopputulos.

Makumaailma jäikin tämän annoksen osalta niin herkulliseen kermaisuuteen. Itse kun jätti maidon pois ruokavaliosta, ensimmäinen jännityksen aihe olikin se, miten kerman saa korvattua. Helposti! Erilaisilla mausteilla, kookosmaidolla, kookoskermalla saa paljon maukkaampia lopputuloksia aikaiseksi etkä tunne itseäsi plussapalloksi koko loppupäivää.

No, raikas ja hieman savuinen lohi oli taas lähes täysi kymppi. Savun parasta tarjontaa, sopi kesään kuin nenä päähän, annos oli esteettinen, täyttävä, muttei turvottava. Herkullinen! ( Niin, tottakai siis maistelin vieressäistuvan lautaselta, tottakai!)

Pitkä lounas Tervasaaressa oli rentouttava ja maukas. Tästä seurasikin shoppailumaraton, astetta tyhjempi lompakko ja vieläkin täydempi vaatekaappi. Huoh, ei kai sitä koskaan opi.

Huomenna on vuorossa seuraava saari, siellä luvassa vähän eläimellisempää meininkiä ;).

Ravintola Savu, Tervasaarenkannas 3, 00170 Helsinki