Viiskulma

Nepalilainen ravintola Shubha Kamana toimi tiistai-illan ja idealennon kohtaamispaikkana. Tuo sanahirviö on muutama kuukausi takaperin avattu hietsun rantaan, puhutaan siis uudesta lähiöravintolasta!

Kunnon nepalilaista olen kaivannutkin, asuin pitkään Hertsikanrannassa ja alakerrasta löytyi THE nepalilainen, Ravintola Mantra. Nepalilaista tuli syötyä aika monta kertaa viikossa ja kuinka oon sitä kaivannutkaan.

No nyt on näilläkin kulmilla kohtalaisen iso nepsku. Päädyin kokeilemaan ravintolaa sattumalta eräänä sunnuntaina tuon tyyppini kanssa rähjäisenä suoraan lenkiltä. Kaksi surkean näköistä otusta odotti ruokaa to go ja henksu yllätti nälkäiset säälitykset tuomalla pöytän mangolassit. Pisteet!

Tällä kertaa ravintola halusi esitellä mulle ja Ainolle menuaan eli talon piikkiin meni näiden kuvien ilta, tärkeimpänä koen kuitenkin sen kerran, kun olin rähjäinen sunnuntaiasiakas. Lookista viis, molemmat vierailut menivät nappiin.

Raflahan on tosi iso - eikä siitä näytä tietävän kukaan. Taidettiin nimittäin lähes ainoat syöpöttelijät tuona iltana olla. No, jos ei muut niin minä ainakin palaan ja monesti.

Siinä villien tulevaisuudensuunnitelmien ohella meinasi ruoka jo jäähtyä, mutta kun aterimien saalis kohtasi makuhermot niin boom vaan. Mausteisten alkukeittojen jälkeen pääruoat vaativat ihan oman vatsansa, sitä makujen variaatiota.

Ainon lammaskebab saapui pöytään sihisevän höyrypilven kera ja siitä alkoi annoskateus. Haarukalla sorkkimaan ja puhdas, laadukas makunautinto joka ei aiheuta syöjälleen huojuvaa oloa ja täyttä vatsaa.

Itsehän, krohöm, lähdin talon juuston perään. Elämys lähenteli kymppiä ja olo lähenteli huonoa illan loppupuolella. Muutaman kerran se haarukka nimittäin kävi suussa liikaa. Herkkuruoan overdose. Maistamamme annokset olivat maukkaita ja monipuolisesti maustettuja, keittiössä valmistuukin yhteensä 18 eri kastiketta. Pelkkään voin ja kerman komboon ei olla tuudittauduttu.

Shubha Kamana on symppis perheravintola, perhe muutti muutama vuosi sitten kylmään Suomeen ja päätti tehdä sitä mitä parhaiten osaa, ruokaa. Palvelu on hellyttävän sympaattista ja aitoa, lämmin hymy valaisee pimeimmänkin pakkaspäivän.

Shubha Kamana, Hietalahdenranta 6, Helsinki

Ps. Viiskulman tarinat jatkossa www.5kulma.com

Mulla on uusi lempiravintola. Sillä ei ole Michelin-tähtiä, estetiikka ei ole näissä annoksissa se pääjuju ja parempaa ruokaakin olen joskus syönyt, mutta sydämen ravintola on vienyt.

Löysin pikkuruisen Four Seasonin tästä kulmiltani reilu kuukausi sitten ja olen tämän jälkeen käynyt ravintolassa ainakin kymmenen kertaa, espressolla, lounaalla, pikadinnerillä matkalla kaupungille, lenkin jälkeen hakemassa ruokaa kotiin.

Four Seasons on pikkuruinen ravintola suoraan kaapattuna Pariisin kaduilta. Ranskalainen musiikki ja kupillinen espressoa vievät pikajunalla Pariisiin ja pois Suomen pakkasesta.

90 prosenttia asiakkaista tuntuu tuntevan henkilökunnan ja palvelu kaikille on äärimmäisen ystävällistä, muttei tuputtavaa. Kerran sujahdin sisään ravintolaan pikalounaalle, mutta unohdin kiireen samantien, kun omistaja alkoi tarjoilemaan asiakaskunnalle ranskalaista siideriä. Ei tälläistä tapahdu Suomessa!

Kielenkin saa itse valita. Itse sekoitan sujuvammin ja vähemmän sujuvammin suomea, italiaa, ranskaa ja englantia ravintolassa asioidessani.

Asiakaspaikkoja Four Seasonissa ei ole kovin montaa. Ruoka odottaa kuitenkin tiskin takana ottajaansa ja suurin osa hakeekin ruoan mukaansa. Luomukaritsaa, risottoja, erinomaisia salaatteja ja vakiosuosikkiani, basilikakastiketta salaatille. Annokset ovat isoja ja nälkä lähtee pitkäksi aikaa.

Ruoka on laadukasta kotiruokaa ja äärettömän edullista sellaista. Iso annos luomukaritsaa riisin ja salaatin kera maksaa 11 euroa ja kiireen sekä nälän yllättäessä tässä ravintolassa piipahtaminen voittaa aina. Parasta on, että lounas tässä ravintolassa kestääkin iltaseiskaan joten hinta ei nouse perinteisen lounasajan jälkeen.

Tästä minä diggaan, isosti.

Four Seasons, Kapteeninkatu 24, Helsinki

PS. Muista Viiskulman FB ja Instagram, molemmat löytyvät viiskulma -nimellä. Näissä pian tietoa uusista kuvioista!

Yhteistyössä Vapianon kanssa

Pitkästä aikaa ravintolajuttu! Se ei suinkaan johdu siitä, että olisin lopettanut ravintoloissa herkuttelun vaan siitä, että olen tuon toisen tyypin kanssa käynyt ihan treffeillä, kieltänyt itseltäni kameran mukaanoton. Koska treffit.

SYÖ-viikkojen lähestyessä Vapiano kutsui minut ja minun avustuksellani muutamat muutkin suloiset blogityttöset (-naiset) maistelemaan niin Syö-viikkojen herkkuja, kuin ruokalistan uutuuksia.

Törmäsin heti kysymykseen, "Käytkö täällä usein".

No en. Olen mukavuudenhaluinen, haluan, että ruoka tuodaan minulle pöytään ja lisäksi teillä ei ole kovinkaan paljon gluteenittomia vaihtoehtoja.

Mukavuudenhaluinen olen edelleen, mutta nyt Vapianolla on myös gluteenittomia vaihtoehtoja.

Yrtit, tuoreet yrtit. Ne ihastuttivat. Basilikan tuoksu ja ihan vaan sen vihreyden katselu huumasi. Tuoreus, se yllätti ehkä meidät kaikki. Se miten alusta asti kaikki valmistetaan Vapianossa, salaatinkastikkeita myöten. Mukavuudenhaluinen tai et, kokki valmistaa ruoan juuri sun valvovan katseesi alla.

Ne ruoat, odotatte kuitenkin siellä kieli pitkällä, mitä tämä tyttö oli mieltä?

Pastoista ja pizzoistahan en osaa sanoa tuon taivaallista, niitä ei gluteenittomana Vapianosta saa. Lukemattomien maisteluiden jälkeen nostaisin esiin seuraavat annokset.

Deliziosa -salaatti uunissa paahdetun punajuuren ja vuohenjuuston kera, täydellinen syyssalaatti. Punajuuren ja vuohenjuuston yhdistelmä on aina hymyilyttänyt, vaikka tepastelenkin viha-rakkaussuhteessa punajuuren kanssa.

Reef'N'Beef -salaatti. Aikamoinen sekamelska, mutta tässä jos jossain oli jytyä. Salaateista jää usein nälkäiseksi, ei tästä tuttavuudesta. Mureaa naudanfilettä, jättikatkaravunpyrstöjä, grillattuja kasviksia. Perinteisestä salaatista kaukana ja se tässä ehkä sykähdyttikin.

Risottonatsi odotti suurimmalla jännityksellä risottoja, jotka seuraavana päivänä päätyisivät yleiseen myyntiin kaikille ruokailijoille. Yllätyin positiivisemmin, kuin eräässä fine dining -ravintolassa. Sienirisotto oli yksinkertaisesti herkullista ja hinta-laatusuhde oli kunnossa. Risotosta saa pahimmillaan maksaa kolmekymppiä, mutta Vapianossa selviät alle 13 euron. Risottonatsi hyväksyi ja huokaisi helpotuksesta.

Jälkkäribuffet meni kimuleilla sinne jälkkärivatsaan. Vapianon jälkkärit on mulle ehkä se ensimmäinen muisto tästä kansainvälisestä ketjusta, näitä ihastelin Tallinnan Babor-spassa aikoinaan, siellä hemmotellaan hoidon välissä näillä kermaisilla herkuilla. Hyvältä ne edelleen maistuvat, vaikka maitotuotteita välttelevänä taisinkin saada yliannoksen maitotuotteista.

Intiimeille treffeille valkkaisin edelleen sen perinteisen ravintolan, mutta tyttöporukat ( poikaporukatkin tietty) ja itseasiassa etätyötä tekevät, go for it. Valoisa, avara ja basilikan tuoksuinen yläkerta sopii ihan yksinäisellekin työläiselle joka läppärinsä kanssa etsii rauhallista työskentelytilaa.

Niin ja koska tyttöjen ilta niin tyttöjen jutut. Illan avartavimmat keskustelut kävin Ainon kanssa jota tekee aina mieli rutistaa pitkään ja hartaasti. Elämäniloinen hyvinvointia ympärilleen ripotteleva tyttö joka on päässyt kuoreni alle. Niin se vaan on, että mitä enemmän ympäröi itsensä positiivisilla ihmisillä, sitä paremmin itsekin voi.

Myönnetään, että näissä blogiympyröissä törmää välillä pinnallisuuteen. Lähiaikoina on äkkiarvaamatta kävellyt kuitenkin vastaan pari niin timanttisen aitoa ihmistä, että sitä luopuu itsekin suojamuureistaan ja tiputtaa haarniskat harteiltaan. Yllätä jatkossakin, elämä.

Vapiano, Mikonkatu 15, Helsinki

Tiistai oli kuulkaa sellainen päivä, että tämä tyttö lähti retkelle. Kävipä myös niin, että lounasaikaan tuli nälkä. Detox-viikkoa viettävä Ulla ajatteli ensimmäisenä suunnata salaatille, mutta puhtaasti journalistisista syistä päätyi testaamaan Classic Pizzan gluteenittomat pizzat. Puhtaasti siitä syystä, että sais vinkattua tai haukuttua uuden mestan teille. Yhtään ei tehnyt pizzaa mieli. (Jepjep).

Classic Pizza on vähän niinkuin jo ketjupaikka ja sijaitsee aika pitkälti ostoskeskuksissa. Ei ihan mun ykkösvalinta ruokailemaan, mutta journalistiset syyt, tiedättehän. Kauppakeskusraflaksi Classic on superviihtyisä. Tiskin alta näet mitä raaka-aineita pizzaasi laitetaan, tonnikala oli esim. eettistä John Westiä.

Listalla huomion herätti Jyrki Sukulan ideoima Truffo, sisältäen mozzarellaa, rucolaa, tuoreita herkkusieniä, tuoreita siitakesieniä, punasipulia ja tryffeliöljyä. Yksi sellainen, kiitos.

Vastapäätä istuva avokki (aika tulla kaapista ulos, Viiskulman entinen sinkku-festarieläin on nyt viety!) sai eteensä Pollo Barbequen, mm. Grillikanaa, pekonia ja BBQ-kastiketta.

Pizzat oli superhyvät. Pollo Barbeque oli suussasulavaa, tällaisia viis darrassa, kiitos! Pizza oli suht perinteinen, kuitenkin sieltä herkullisimmasta päästä.
Truffo taas oli Jyrki Sukulamaiseen tyyliin hienostuneempi, sopisi tuonne hienostorafloihin milloin vain.

Pizzapohjat? Mun kahvakuulailutkaan eivät riittäneet, hiki tuli pizzaa viipaloidessa, sen verran sitkeä tuo pohja oli. Ei se pahalta maistunut, mutta työtä se teetti.

Kyllä tämä mesta kehuja saa, sinne vaan itse testailemaan, kaksi tyytyväistä asiakasta käveli ravintolasta ulos.

Classic Pizza,
Helsinki, Stockmann
Helsinki, Itäkeskus
Vantaa, Jumbo
Espoo, Iso Omena,
Espoo, Sello
JNE!

Koin taas syttymisen lukiessani glu.fi sivustolta, että Kamppiin avataan gluteeniton rafla elokuun puolessa välissä, spesialiteettinaan tuorepasta. NAM! Tätä on kaivattu.

Tästä innostuneena aloin pohtimaan Helsingin parhaita löytöjä, gluteenittoman ruokailijan kannalta.

PARAS GLUTEENITON LEIPÄ:
- Ravintola Savotta
- Gastrobar Emo, tässä kategoriassa on pakko mainita kolme, koska kaikki niin hyviä!
- Anton & Anton, jos miettii kotiin kannettavia leipiä. Antoniin on juuri tullut aivan ihana porkkana-yrttileipä, jota hamstraan keskiviikkoisin lähetyksen saapuessa kauppaan.

PARAS GLUTEENITON PIZZA:
- Putte's, mikä muukaan?

PARAS GLUTEENITON BURGERI:
- ??? Still looking. Monessa mestassa on kyllä tullut hyviä vastaan, mutta täydellistä etsin vielä! Kerro sä? Lungberg on so far paras, mitä mieleen juolahtaa.

PARAS PALVELU RUOKARAJOITTEISELLE:
- Passio, ehdottomasti. Sua ei katsota, kuin halpaa makkaraa kertoessasi ruokavaliosi, eikä annoksesi ole puolet köyhempi kuin muiden.

PARAS VALIKOIMA GLUTEENITTOMIA OLUITA:
- Woolshed Bar & Kitchen, valikoima sen kun kasvaa ja kasvaa.

PARAS GLUTEENITON JÄLKKÄRI:
- Hymy Raw Food Cafe, eihän Maria Lönnqvistin raakakakkutaivasta voi ohittaa tässä ratingissa!
- Cafe Kuppi ja Muffini ansaitsee myös paljon pisteitä ja papukaijamerkin taivaallisella porkkanakakullaan!

Lista pohjautuu vain ja ainoastaan omiin kokemuksiini, joten vinkkejä otetaan vastaan, minne gluteenittoman kannattaa suunnata ruokailemaan. Lista on myöskin aika tynkä, tästä puuttuu esmes paras aamiainen / brunssi, tällaisiakaan ei ole pahemmin kävellyt vastaan, jotka ansaitsivat "erinomainen" arvosanan.

Ruokakaupat kasvattavat pikkuhiljaa gluteenitonta valikoimaansa, mutta toistaiseksi parhaat löydöt tekee erikoisliikkeistä, kuten Punnitse & Säästä, Ruohonjuuri, Anton & Anton.

Muista jatkossa Viiskulman uusi osoite 5kulma.com

Aurinkoinen kesäpäivä saaressa, täydellistä!

Niin, se oli se alkuperäinen ajatus. Totuus Suomen kesäsunnuntaissa oli järkyttävä kaatosade, sateenvarjosta sai pitää kiinni henkensä edestä eikä puhettakaan, että jäisi ottamaan yhtään kuvaa itse Sirpalesaaresta, suoraa tietä ravintolaan sisään ja herkkujen äärelle.

Nyt on vuorossa toinen #exploresuomi -viikkopalkinnon esittely, Ravintola Saaren sunnuntaibrunssi. Kuten muihin A&S-ravintoloihin, myös Saareen mulla on monet muistot edellisestä elämästä, siellä on tullut järjestettyä luultavasti kymmeniä tapahtumia ja koskaan Saari ei ole pettänyt - ei pettänyt nytkään.

Sirpalesaareen lähtee venekuljetus Cafe Caruselin luota, nykyään siis meikän "lähikuppilan takaa". Venematkahan kestää onneksi vain minuutin, sateessa oli pitelemistä...

Ravintola Saaressa on iso ravintolasali, pienempi kabinetti ja portaikon päässä upeat näkymät tarjoileva Belvedere-parvi. Terassilla taas istuisi koko päivän, aurinkoisena päivänä siis.

Ruokapuolelta löytyy suomalaisia, sekä saaristolaisia herkkuja. Kala on Saaressa aina varma valinta. Tänä kesänä syyskuun puoleenväliin saakka, Saaressa pääsee nautiskelemaan sunnuntaibrunssia. Vähän niihin muihin brunssimättöihin ehtikin kyllästyä. Munaa ja pekonia ei tältä brunssilta löydy, brunssi on aavistuksen lounasmaisempi.

Valikoima oli monipuolinen, varmasti Helsingin runsaimpia. Erilaisia juustoja, kalaa, salaatteja, kasviksia, lihaa. Alkuruokapöydän ankka vei kielen mennessään mehevyydellään. Saaren leipää, kirnuvoita ja levitteitä. Gluteenitonta leipää sai pyydettäessä, tällä kertaa tosin passasin leivän suhteen (kesäkuntoon!).

Pääruokavaihtoehtojakin riitti, lihapullia, kasvisgratiinia, nieriää, yrttimakkaraa ja mitähän muuta, muisti ei enää pelitä. Tässä vaiheessa vatsakin pullotti jo sen verran, että pääruoka jäi vähemmälle huomiolle.

Laatu ja valikoima oli erinomainen, päihittää monet brunssit mennen tullen.

Tein pienoisen poikkeuksen maidottomuudessani, hyvästä syystä. Jälkkäripöytä ei notkunut gluteenittomia herkkuja, joten keskustelin keittiön kanssa ja pääsin herkuttelemaan Saaren perinteisellä tervajäätelöllä ja kuningatarhillolla. Tälle oli pakko antaa pikkusormi, Saaren tervajäätelö on vaan niin hyvää!!

Jälkkäripöydässä oli kyllä valikoimaa jos jonkinmoista, juustoja, rahkaa, kuivakakkua, keksejä, piirasta. Ilman ruokarajoitteita ei tarvitsisi valittaa.

Saaren brunssi ansaitsee erinomaisen arvosanan. Ruoan lisäksi miljöö on uniikki, niin lähellä keskustaa, mutta niin kaukana liikenteen mölystä. Itse jäin kaipaamaan terassisäätä ja Sirpalesaren kuvaamista, mutta onneksi loma on oven takana, Saareen matkaa vain kivenheitto ja kesäsäät ovat kuulemma tulossa?! Paluu Sirpalesaareen siis hellesäällä, metsästämään uusia, aurinkoisia kuvia.

Koko kevään on rakennettu Hernesaarenrantaan terassikahvilaa ja olen odottanut sen avautumista, kuin kuuta nousevaa.

Avautuihan se vihdoin ja omistajat saivat aikaiseksi jotain niin mageaa, että olen aina liekeissä sinne mennessäni. Ulliksen uus kesäkoti, sano mun sanoneen.

Tämä juhannus meni vähän erilaisissa merkeissä, cityjuhannus kera maailman ihanimpien tyttöjen. Sade ja lähes pakkanen ei näitä mimmejä haitannut, pistettiin mummotunneli pystyyn sisäpihan porttikongiin ja grilli kuumaksi, asennemeininkiä vai häh?!

Juhannuspäivä valkeni semi haahuilutunnelmissa, mutta onneksi Birgittaan on kivenheitto omasta sängystä. Puhelin kouraan, tekstarit typyille ja pian oltiin uudessa kesäkodissa a.k.a Birgitassa juhannuskuohuvalla. Birgitta on eläinystävällinen kesäkahvila, joten tottakai karvaiset kaverit lähtivät mukaan fiilistelemään.

Birgitassa yhdistyy etelän aurinkorantojen näkymät, mökkifiilis ja luksustunnelma. Perinteinen terassiosio, sekä alkusyksyn must paikka, katettu kulmaus aidolla takalla varustettuna. Tai mitäs mä horisen, lämmitti se takka juhannuksenakin, vaikka päällä oli monta kerrastoa vaatetta.

Juomapuolella tarjolla Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan juomia, kohtuuhintaista skumppaa, burgereita ja salaatteja. Itse en ole vielä testannut ruokapuolta, ehkä teen toisen kirjoituksen, kun saavat gluteenittomat burgerisämpylät valkattua. Haluan muutenkin ottaa kunnon kuvat paikasta, kun jaksan napata järkkärin kainaloon.

Ulliksen kesätoimisto löytyy takuuvarmasti Birgitan terassilta, kun nyt ne kesäsäät vielä näille leveysasteille saisi.... Tulkaa testaamaan paikka, tätä ei voi olla rakastamatta!

Birgitta Hernesaari, Hernesaarenranta 2

Viime viikolla piipahdin Gatrobar Emon terassiavajaisissa. Lähdin tiistaina huonossa ilmassa terdeilemään siitä syystä, että oli Viiskulman 1v-synttärit ja olihan sitä juhlistettava! Terassiseuraksi valikoitui etuoikeutetusti Veera, jonka kanssa Viiskulmaa tehtiin ensimmäinen, ah niin railakas festarikesä! Tuleva kesä tulee olemaan astetta rauhallisempi, vaikka mistäs näistä tietää....

Terdeavajaisista ei kuvia lähtenyt matkaan, mutta terdelle vahva suositus vähemmän aurinkoisina päivinä. Terassi on täysin katettu ja aurinko sinne ei paista, mutta mesta on äärimmäisen olohuonemainen.

Terassiin hieman ihastuneena, tein perjantaiksi lounasvarauksen Emoon. Emohan sijaitsee Olon entisissä tiloissa ja paikka on todella viihtyisä. Pyysin kierrosta raflassa ja sellaisen sain. Ihastuspisteitä sai myös Emon viinibaari, sekä yksityistilaisuuksiin varattavissa oleva viinikabinetti, voi kun olis kaikkeen aikaa (ja varaa).

Emo kertoo sivuillaan olevansa helposti lähestyttävä. Ei tuo ihan pieleen mennyt. Vaikka astetta fiinimmästä paikasta puhutaan, niin pönöttäminen oli kaukana, meininkileissön oli rento ja palvelu ensiluokkaista.

Lounaalta valitsin kahden ruokalajin lounaan, hieman listan sivusta. Maidoton ja gluteeniton ruokavalioni taipui uppomunasalaattiin joka oli juuri vuodenaikaan sopiva, raikas ja ajankohtainen. Tässä ei makuelämys ollut täysi kymppi, muttei kovin paljon sen allekaan.

Ruokalaji numero kaksi, tämän tarkkaa nimeä en nyt onnistunut Emon sivuilta bongaamaan, mutta possulla mentiin. Ah, elämys. Myös paperipussiin pakattu gluteeniton leipä sai silmät loistamaan. Viimeistään tässä vaiheessa olin paikalle myyty ja valmiina tyhjentämään kalenterini muista dinnervarauksista.

Puhtaita, yksinkertaisia makuja, pientilojen raaka-aineita. Sesonkiruokaa, pientoimittajia. 19.5 Emossa alkaa Uuden sadon viikot ja luulen, että suuntaan silloin paikkaan pidemmän kaavan mukaan. Ah tätä onnea, Ulliksella on käynyt flaksi, Helsingissä on niin kivoja rafloja!

Gastrobar Emo, Kasarmikatu 44, Helsinki

Keskellä Bulevardia sijaitsee maaginen paikka. Paikka josta eivät kaikki edes tiedä, Saaga. Havahduin menneellä viikolla siihen, että viikonlopun syntymäpäiville ei ole minkäänlaista suunnitelmaa. Tiesin haluavani parasta mahdollista ruokaa sekä seuraa. Muutamat paikat pyörivät ajatuksissa, mutta lopulta vastaus tuli hyvinkin helposti.

Saagan Fonduemenu. Joka talvi, kulinaristinen kokokohtani on ollut Savun fonduemenu. Savu on nyt talvella auki vain tilauksesta isommille ryhmille ja fondue on siirtynyt Saagaan, tämä oli siis testattava. Pienen riskin otin, kun menin tuntemattomaan paikkaan, mutta toisaalta tiesin, etten ole vielä kertaakaan A&S Ravintoloissa pettynynyt.

Saaga on vaikuttava. Maaginen. Toinen maailma. Siellä on vaan käytävä, jokaisen. En oikein osaa pukea paikan tunnelmaa edes sanoiksi. Käykää. Tai tsekkailkaa ravintolan sivuilta kuvagalleriaa, itse kun en kabinetin ulkopuolella kuvannut.

Ei vaivannut asiakaspula tätä ravintolaa, sen verran nopeasti alkoi kuuden jälkeen paikka täyttymään. Alussa tämä näkyi tarjoilijoiden vaihtumisena ja hieman palvelun hitaudessakin, mutta loppuillan meillä oli mitä parhain ja sympaattisin palvelu. Meidät oli sijoitettu perimmäiseen kabinettiin, ihanaa, juttua ja puheita, kun riitti. Vaimomatskuu- Juulian kanssa pidettiin lähes tippa linssissä maljapuheita toisillemme. Ystävät, ootte rakkaita.

Niin ja se tärkein (teitä kun ei varmaan maljapuheet kiinnosta), ruoka. Fonduemenu oli toteutettu lappilaisittain. Räihän rieska, poro, Lapin hillahunajan kera paahdettuja juureksia, kossukarpaloita. Lapin leipäjuustoa ja lakkahilloa. Lapinhan näistä maistaa.

Fonduemenu oli erinomaisen hyvä. Pieni suklaaholisti sisälläni itki suklaafonduen perään, mutta ilman sitäkin, menu oli täydellisyyttä hipova.

Juustofonduelle kävi odotetusti, se kaavittiin niin tyhjäksi, kun oli mahdollisuutta kaapia ja lihat, ne sulivat suuhun. Kossukarpalot taas, hik!

Fondue on sosiaalista syömistä, hauskaa jopa. Sopii juuri tällaiselle isommalle, hömelölle seurueelle. Niin ja Saagassa kun tiputtaa jotain fonduepataan, saa päähänsä juustopäähineen. Ne kuvat jääkin sitten omiin kansioihin...

Kuulin ravintolavarauksen tehtyäni, että Saagaa on ajateltu vain turistipaikkana. Turistipuheille sanon piut paut, Lappi keskellä Helsingin keskustaa, mikäs sen parempi elämys stadilaiselle.

Innostuin taas illanviettomme jälkeen näistä elämysravintoloista ja ensi viikolla on pitkästä aikaa suuntana Savotta. Ties vaikka toisenkin kerran talven aikana kävisin fonduet maistelemassa, herkullista ja hauskaa!

Olen pöyristyneen onnellinen tämän viikon jälkeen. Saimme aiemman yhteistyökirjoituksen puitteissa kutsun Groteskin viinintekijäillalliselle ja minä tyttö pamahdin paikalle avoimin mielin. Odotin hyvää ruokaa ja juomaa. No, lopulta kävikin niin, että viihdyin Groteskissa jopa kahtena iltana, torstain viinintekijäillallisilla ja lauantain pääkekkereissä, Big Bottle Partyissa. Nyt on takanani kaksi niin huikeaa, mutta erilaista iltaa, että ansaitsevat molemmat oman postauksensa.

Torstaina otin pöytäseurueeksi Viidakkoseikkailijatar Lauran ja Vaimomatskuu Juulian. Ylläriksi pöytään pamahti myös itse viinintekijä suoraan Saksasta, herra Diel.

Torstain viinintekijäillalliselle, oli kokit pihistetty Demosta, ah, niin komeat Tommi Tuominen ja Teemu Aura. Tämä oli muuten ensi kosketukseni Demon keittiöön, vaikka illallinen nyt Groteskissa järjestettiinkin. Demo meni heti listani kärkeen, ravintoloita joihin on mentävä syömään. Herrasmiehet ylittivät itsensä täysin. Olen aika risottonatsi ja menuun kuulunut tryffelirisotto vei syrämeni mennessään.

Mikä kunnia oli istua itse Victor Dielin kanssa samassa pöydässä, nautimme Viinitien maahantuomia Schlossgut Dielin viinejä ja viinin sekä ruoan välinen tanssi oli kirjoitettu tähtiin. Omaan makuun liian makea jälkkäriviini sopikin täydellisesti vaniljajäätelön ja vadelmagranolan kanssa yksiin.

Illallinen oli viihtyisässä, intiimissä Wine Barissa ja nupistavaa en keksi kuin siitä, että ensimmäistä ruokalajia saimme odottaa aika tovin. Siis viininmaistelustahan nousi pieni hiprakka!

Menun viineistä, nostaisin esille sydämeni valloittaneen Riesling Trocken 'Nahensteiner'in, vuodelta 2012. Riesling on muutenkin lempirypäleeni, joten illan viinien maistelu ei tuntunut kovin työläältä hommalta. Grotesk ja tuo viinibaari illallispaikkana saa kiitosta, tunnelmallinen, rento meininki. Treffipaikaksi oiva. Astetta parempi paikka, sortumatta kuitenkaan liikaan hifistelyyn.

Suitsutusta ja kiitosta, viinintekijät, Viinitie, Grotesk ja Paul, pöytäseurue, Demon komistukset.

Lauantain pääbileet, no, nyt puhutaankin astetta railakkaammista kemuista. Pitänee katsoa suurennuslasin kanssa, mitä kuvista kehtaa julkaista ja mitä ei. Palataan tähän ensi viikolla... ;)