Syksy on saapunut sateineen ja kaiken maailman kissanristiäisineen. Jollekin sitä sanoo, ei, jollekin joo, kuten tän illan Laveran kosmetiikkalanseeraukselle. Joo, koska luonnonkosmetiikka ja houkuttelevan kuuloinen kahvila.
Kallion pubien keskellä on pikkuruinen Kahvila Villipuutarha, jonne astuessaan tuntuu vähän kun olisi saapunut salaiseen puutarhaan. Köynnöksiä, hämyisyyttä, herkullisia yksityiskohtia ja pelkkää söpöyttä, sitä oli Kahvila Villipuutarha. Enkä mä saanut tätä fiilistä yhtään kameralle vangittua, väenpaljouden ja itse tilaisuuden takia.
Mennään Laveraan toisen kerran, kun olen ehtinyt testailemaan meikkejä nassuuni, mutta tämä kahvila.
Palvelu oli älyvapaan sympaattista, porkkanakeitto syleili syksyyn laskeutunutta kaupunkilaista ja jälkkäri aiheutti varmaan paremman olotilan, kun mikään huume konsanaan. (En o koskaan kokeillu, vertauskuva, vertauskuva).
Ja te gluteenittomat lukijani, arvatkaas mikä oli parasta tässä kahvilassa? Omistaja Katja on itse keliaakikko (mikä siis itsessään tietenkään ei ole parasta) ja kaikki kahvilan herkut on gluteenittomia! Jälkkärinä oli niin taivaallinen sitruunainen kakku, että järki lähti. Homma paranee, vieressä koreileva jäätelö oli nimittäin itsetehtyä.
Olin niin innoissani tästä kahvilalöydöstä, että lähes unohdin miksi olin itse tilaisuudessa. No, testing testing ja palataan tähän kosmetiikkaosioon taas vahingosta viisastuneena.
Lepposaa viikonloppua!
Kahvila Villipuutarha, Kaarlenkatu 13. (sisäänkäynti sijaitsee tosin tietä hieman alemmas ja kulman takana).
Reilu viikko takaperin, kasvisravintola Silvoplee avasi uudessa osoitteessa, Toinen linja 7. Olen hinkunut testaamaan uutta Silvopleeta siitä asti, tänään aikataulut vihdoin antoivat myöten. Ravintolahan on Helsingin ravintoloista lähinnä omaa ideologiaani, luomua ja raakaruokaa. Ennenkin Silvoplee on ollut lempiravintoloitani, mutta nyt me löysimme lopullisesti toisemme.
Uudessa ravintolassa on sympaattinen pieni smoothiebaari, minikokoinen kauppanurkkaus superfoodeille ja muille ihanuuksille, sekä ihanan tilava, mutta silti äärimmäisen kotoisa ravintolapuoli. Alakerrassa on myös Pop Up-kellari, jossa tällä kertaa myytiin ILO by Dakini-tuotteita.
Uuden Silvopleen hieman hämyisempi valaistus, tekee ravintolasta paikan, josta ei oikeastaan tahdo poistua, tuleeko tästä toinen kotini?
Uudet aukioloajat otetaan myös innolla vastaan, ravintola on nyt arkisin auki klo 20.00 saakka ja lauantaisin kuuteen. Kasvisaterian kylkeen voi myös ottaa lasillisen Ekowinen luomuviiniä.
Itse noutopöytä on sitä totuttua Silvopleeta, ihania kasvisherkkuja, tahnoja, salaatteja. Torstaina ruokalistassa oli mm. herkullista punajuurimureketta, parmesansalaattia ja quinoapestoa.
Noutopöydän ideahan Silvopleessä on se, että voit laajasta valikoimasta valita ihan mitä vaan, miten paljon vaan. Vaaka punnitsee ateriallesi hinnan. Ravintola on erittäin kohtuuhintainen ja hinta-laatusuhteeltaan täys kymppi. Voit hakea ruokaa myös kotiin.
Kassalla myydään erikseen vielä raakakakkuja, ah, en tietenkään voinut vastustaa. Saako antaa täyden kympin koko setille?
Sitten asunto vielä hakuun Kalliosta, ettei tarvitse täältä kauempaa talvella tarpoa kakkoskotiin.
Kolmas linja sai kesän loppupuolella uuden tulokkaan, joka on ollut tarkoitus testata jo moneen otteeseen. Eilen satuttiin Vaimomatskuu - Juulian kanssa kävelemään ravintolan ohi ja meillähän nyt on aina nälkä, syömään siis.
Say Delicious, on pieni ja kuulemma loppuviikosta jos sinne meinaa suunnata, pöytävarausta suositellaan. Baaritiskin takaa saa drinkkejä jos jonkinlaisia, vesilinjalla tällä kertaa kuitenkin, kiitos.
Ravintola on kotoisa, joskin en saa päähäni mihin kategoriaan sen laittaisin. Treffipaikka, kavereiden kanssa, business-tapaaminen, hmph?
Harvinaista kyllä, päädyimme Juulian kanssa molemmat samaan annokseen, Avokadokanaa yrttien kera, sekä bataattimuhennosta. Tämä onkin kuulemma ravintolan suosituin annos. Keittiöstä tuli ennen pääruokaa vielä pieni keittiön tervehdys, tämä yllätti, positiivisesti. Palvelu oli muutenkin keskimääräistä parempaa, itseasiassa lähentelee parasta, mitä olen vähään aikaan saanut.
Ruokaa joutui odottamaan kohtalaisen kauan, mutta ravintolan nettisivuilta luinkin nyt jälkikäteen, että ravintola valmistaa kaiken alusta asti itse, kastikkeista lähtien. Pieni odotus siis palkitsee.
Ja palkitsihan se, ruoka vei nimittäin pisteet kotiin, meiltä molemmilta. Kana oli maukasta. Yrttejä, sahramikastiketta, bataattimuhennos, herkullista. Annos täytti vatsat ja jälkiruoalle ei jäänyt tilaa. Ruoka ylitti odotukset.
Paluuta suunnittelemme Juulian kanssa brunssin merkeissä joku viikonloppu. Muuten haen edelleen sitä fiilistä, kenet ravintolaan veisin, hmm... Kana-annosta suosittelen testaamaan!
Kuinka usein suu loksahtaa auki maistaessasi ruoka-annosta ravintolassa? Aika harvoin, mulla ainakin.
Sain kutsun tulla tutustumaan Alppikadulle elokuussa avattuun thaikkuravintolaan, nimeltään Boatip Thai Restaurant. Nyt ei tarvinnut kahdesti pohtia, voisinhan käytännössä muuttaa asumaan Vaasankadulla vaikuttavaan Tuk Tukiin. Thaikkuruoka vaan on mun juttu. Kotikeittiössä syntyy raakaruokia ja smoothieita, välillä voi siis herkutella riisillä ja thaimaalaisen keittiön mausteilla.
Ensimmäinen havainto Boatipistä on se, ettei ravintola sisustuksellaan vielä Tuk Tukin kanssa kilpaile. Asiakaspaikkoja on kuitenkin runsaasti enemmän ja täällä ei tule sellaista oloa, että kiireesti ruoka naamaan ja ravintolasta ulos. Taisi visiitti Boatipissa kestää reilut pari tuntia ja vieläkään ei olisi potkittu pihalle.
Kielitaitoaan pääsee myöskin hyödyntämään, palvelu pelaa englanniksi ja ruotsiksi ja sympaattinen omistaja vie kyllä pisteet kotiin palvelullaan.
Vatsantäytettä sai hetkisen odottaa, nälkä vaivasi, mutta thaikkuravintolassa odotus on vain hyvä asia. Mitä kauemmin saat odottaa, sitä varmempi voit olla siitä, että ruoka valmistetaan alusta saakka itse, eikä annosta heitetä pakastimesta mikroon ja ping, asiakkaan pöydälle.
Odotus palkittiin. Ensimmäisen puraisun jälkeen oli selvää, että nyt ollaan oikeassa ravintolassa. Jo alkuruoka vei kielen mennessään ja asetti kovat odotukset pääruoalle. Alkuruokapöydässä meillä oli grillattua broilerivarrasta maapähkinäkastikkeella ja annos vei kummankin syöjän extaasiin. Tätä olisi voinut syödä alkuruoaksi, pääruoaksi ja jälkiruoaksi. Mausteita pöytään saatiin papaijasalaatin muodossa, salaatti oli höystetty chilillä, porkkanoilla ja maapähkinöillä. Jos mausteinen ruoka on sun juttu, kokeile tätä. Allekirjoittaneelle annos oli liian voimakas, mutta chilin sietokyvyssä mulla on muutenkin vähän harjoittelemista.
Pääruokana seuralaisella oli Wokattua broileria cashew-pähkinöillä (kuva jutun alussa). Ruotsissa asuneen ystäväni ensimmäinen kommentti ruoasta oli, ' vihdoin Suomessa saa yhtä hyvää thaikkuruokaa kun Ruotsissa.' Itsekin maistoin annosta ja annoskateushan siitä syntyi. Vaan täyden kympin sai oma annoskin, suu nimittäin loksahti auki kun maistoin annostani, broileria keltaisessa curryssä. Tämä on lempiannokseni thairavintoloissa ja käsi sydämellä voin vannoa etten ole Suomessa näin hyvää thairuokaa syönyt.
Makujen ja mausteiden maailma oli ihan omaa luokkaansa ja vaikka vatsa oli jo täynnä, annokset oli syötävä viimeistä piirtoa myöten. Niinhän siinä kävi, että vatsa pullottavana jouduttiin ravintolasta vyörymään ulos.
Plussaa:
+ Palvelu
+ Ruoka, kymppiplus
+ Asiakaspaikat
+ Aito ja paikkaan sopiva musiikki
+ Menussa oli valinnanvaraa perinteisistä annoksista rapeisiin sammakonreisiin, listalla oli yli 120 annosta! Kehitettävää:
- Pöytäliinat, nämä kuulemma tulossa lähiaikoina
- Ravintolassa ei vielä saa viiniä tai olutta, B -oikeudet ovat kuitenkin tilauksessa ja ruoan kanssa pääsee halutessaan nauttimaan sen lasillisen piakkoin.
Ja nyt tuli nälkä kun katson noita kuvia. Tahdon takaisin. Taksiii!
Boatip Thai Restaurant and Take Away, Alppikatu 5, Helsinki.