- Istunut talvella liikaa koneella, lenkkipolut on pop!
- Aloittanut uuden elämän, gluteenittoman ruokavalion lisäksi elän myös täysin maidottomasti. Tarkoittaa tiukkaa Ei:tä juustoille, kermakastikkeille jiiänee. Arvatkaa onko mulla mitään kirjoitettavaa ravintoloista? No on, mutta kapenevalla sektorilla. Luultavasti musta tulee sekasikiökirjoittaja. Inspiroidun tällä hetkellä.
- Koska puudelit. Oon hengaillut pari viikkoa puudeleiden kanssa ja illat menee niitä rapsutellessa. Sosiaalinen elämä rajoittuu sanoihin, "Ei, istu, tänne". Ei välttämättä uutiskynnyksen ylittävää postausmateriaalia.
Herra Ed.
I'll be back.
PS. JVG:n ja neiti Abreun Huominen on huomenna, on niin tulevan kesän biisi! Ei voi olla jammailematta.
Keskellä Bulevardia sijaitsee maaginen paikka. Paikka josta eivät kaikki edes tiedä, Saaga. Havahduin menneellä viikolla siihen, että viikonlopun syntymäpäiville ei ole minkäänlaista suunnitelmaa. Tiesin haluavani parasta mahdollista ruokaa sekä seuraa. Muutamat paikat pyörivät ajatuksissa, mutta lopulta vastaus tuli hyvinkin helposti.
Saagan Fonduemenu. Joka talvi, kulinaristinen kokokohtani on ollut Savun fonduemenu. Savu on nyt talvella auki vain tilauksesta isommille ryhmille ja fondue on siirtynyt Saagaan, tämä oli siis testattava. Pienen riskin otin, kun menin tuntemattomaan paikkaan, mutta toisaalta tiesin, etten ole vielä kertaakaan A&S Ravintoloissa pettynynyt.
Lumoava tunnelma.
Saaga on vaikuttava. Maaginen. Toinen maailma. Siellä on vaan käytävä, jokaisen. En oikein osaa pukea paikan tunnelmaa edes sanoiksi. Käykää. Tai tsekkailkaa ravintolan sivuilta kuvagalleriaa, itse kun en kabinetin ulkopuolella kuvannut.
Toinen Saagan kabineteista, joka vielä oli tyhjänä saapuessamme. Juhlat olivat täälläkin loppuillasta ylimmillään.
Ei vaivannut asiakaspula tätä ravintolaa, sen verran nopeasti alkoi kuuden jälkeen paikka täyttymään. Alussa tämä näkyi tarjoilijoiden vaihtumisena ja hieman palvelun hitaudessakin, mutta loppuillan meillä oli mitä parhain ja sympaattisin palvelu. Meidät oli sijoitettu perimmäiseen kabinettiin, ihanaa, juttua ja puheita, kun riitti. Vaimomatskuu- Juulian kanssa pidettiin lähes tippa linssissä maljapuheita toisillemme. Ystävät, ootte rakkaita.
Niin ja se tärkein (teitä kun ei varmaan maljapuheet kiinnosta), ruoka. Fonduemenu oli toteutettu lappilaisittain. Räihän rieska, poro, Lapin hillahunajan kera paahdettuja juureksia, kossukarpaloita. Lapin leipäjuustoa ja lakkahilloa. Lapinhan näistä maistaa.
Fonduemenu oli erinomaisen hyvä. Pieni suklaaholisti sisälläni itki suklaafonduen perään, mutta ilman sitäkin, menu oli täydellisyyttä hipova.
Juustofonduelle kävi odotetusti, se kaavittiin niin tyhjäksi, kun oli mahdollisuutta kaapia ja lihat, ne sulivat suuhun. Kossukarpalot taas, hik!
Fondue on sosiaalista syömistä, hauskaa jopa. Sopii juuri tällaiselle isommalle, hömelölle seurueelle. Niin ja Saagassa kun tiputtaa jotain fonduepataan, saa päähänsä juustopäähineen. Ne kuvat jääkin sitten omiin kansioihin...
Uuniperunan ja lihan kera, herkkuja.Juustofondue - itse täydellisyys.Dipattavaa jälkkäripataan.
Kuulin ravintolavarauksen tehtyäni, että Saagaa on ajateltu vain turistipaikkana. Turistipuheille sanon piut paut, Lappi keskellä Helsingin keskustaa, mikäs sen parempi elämys stadilaiselle.
Innostuin taas illanviettomme jälkeen näistä elämysravintoloista ja ensi viikolla on pitkästä aikaa suuntana Savotta. Ties vaikka toisenkin kerran talven aikana kävisin fonduet maistelemassa, herkullista ja hauskaa!
Kirja on siitä lähtien kulkenut laukussani, valmiina hyökkäämään jokaisen ihanan ystäväni kimppuun. Viikonloppuna sen sivut täyttyivät suurilla viisauksilla, kun syntymäpäivädinnerilläni valjastin kymmenen rakasta ystävääni jakamaan viisauksiaan kirjan sivuille.
Synttärikukkasten kera - Viisaat ystäväni
Tänään muistin kaivaa kirjan laukustani ja keskityin viisauksiin jotka olivat lauantaina löytäneet tiensä kirjan sivuille. Ystäväni ovat viisaita ystäviä, vaikka yksi (mies) haluaisikin välillä olla nainen, toinen on sisimmissään herkkä ja ujo bimbo ja kolmas on onnellisimmillaan katsellessaan vanhoja länkkäreitä. Ehkä juuri sen takia he ovat mun viisaita ystäviä. Rakkaita ja korvaamattomia sellaisia.
Äsken täytin myös omat viisauteni kirjaan. Kaikkiin en vielä osannut vastatakaan, tää kirja kun todella pistää pohtimaan. Osasin sanoa haluavani lentää, niin että jalkani irtoavat maasta pelkästä onnellisuudesta.
Kirjan takana ovat kommunikaatiokouluttaja -yksilövalmentaja Sanna Wikström ja kuvittaja Meri Mort. Kirja sisältää viisauksia, mutta myös paljon kysymyksiä. Se pistää pohtimaan, antaa ehkä sysäyksen jollekin vielä tuntemattomalle. Kirjan sivut ovat mustavalkoiset, ne voi värittää juuri omannäköiseksi.
Tulevan ystävänpäivän kunniaksi hellyin vähän sivuteille blogin aihealueista ja pyysin yhden kirjan myös teille. Jos tällainen upea kirja kelpaisi sun ystäväsi viisauksille, vastaathan osoitteeseen ulla@city.fi keskiviikkoiltaan (5.2) mennessä. Laitetaan torstaina yksi kirja postiin.
Niin ja kysymyshän tulee kirjasta, se ensimmäinen kysymys.
-Minä olen........ ?
Tähän voit vastata täysin miten haluat, vaikka vaan nimelläsi.
