Viikko takaperin, oli aika juhlistaa rakkaan ystäväni syntymäpäiviä. Pähkäilin pitkään kolmen ravintolan välillä ja päädyin perinteiseen, suomalaiseen, Ravintola Savottaan. Kun kyseessä on erityinen ilta, on kaiken mentävä nappiin, enkä halua hermoilla ruoan tai palvelun puolesta.

Kilpakosijat hävisivät Savotalle näistä syistä;
- Ruoka on taivaallista,
- Tunnelma on intiimi
- Palvelu saa suupielet ylöspäin
- Ravintolassa käynti on aina jonkinmoinen elämys, A&S Ravintolat eivät turhaan tituleeraa itseään elämysravintoloiksi.

Ravintolan valittuani, soitin A&S Ravintoloiden myyntipalveluun ja kysäisin Savotan takakabinettia/kammaria itselleni. Tykkään keskustella ravintolassakin vapaasti aiheesta kun aiheesta, joten osaan yleensä kysäistä rauhallista pöytää, kabinettiakin. Varsinkin arki-iltana nämä ovat usein ravintoloissa vapaana joten vaatikaa kuule tekin, siinä on seuralaisella erityinen olo sen jälkeen. Tilavuokraa näistä ei yleensä erikseen peritä.
Savotassa on täysin mahdotonta olla huonolla tuulella. Aikakone vie suoraan kymmeniä vuosia taaksepäin, Suominostalgia viettelee, niin ravintolan puitteiden, kun ikivanhan suomi-iskelmän voimin.
Vettä tarjoillaan rehellisesti kossupullosta, täällä ei turhaan hienostella, vaikka kaikki ensiluokkaista onkin.

Vierailun alku ylitti jo odotukset. Kieltäytyessäni keittiön tervehdyksestä ja vedotessani gluteenittomuuteen, eteeni kiikutettiin valehtelematta parasta gluteenitonta leipää, mitä olen eläessäni maistanut ( Pian ja Eeviksen tekemän gluteenittoman näkkärin jälkeen, tietty). Keittiöltä oli pakko vielä tarkistaa, onko tämä varmasti gluteenitonta, kun tämä on niin hyvää. Vatsa taisi olla täynnä jo ennen alkupaloja.....

Alkupalaksi nautimme Suursavotan. Alkupalalautanen täynnä herkkuja, juustoja, salaattia, kaloja, toinen toistaan maistuvimpia elämyksiä. Ottamani kuvat eivät läpäisseet nyt laatuvaatimuksiani, joten käykää maistelemassa, mars.
Keittoa tulee vähän harvemmin syötyä ns. paremmissa ravintoloissa, mutta Savotassa olen nauttinut niin hyvää porokeittoa, että uusittua versiota, kermaista palsternakka-savuporokeittoa, oli pakko maistaa. Kielen vei mennessään, taas kerran. Vähän jopa sanattomaksi vei.

Tässä vaiheessa ei vatsaan mahtunut enää yhtikäs mitään, mutta olin vannonut, etten ilman sisujäätelöä ravintolasta ulos astu. Yksi sellainen siis, kiitos. Mitä täydellisin loppu aterialle.

Synttärisankari kiitteli vuolaasti ja itsekin olin täysin haltioitunut illan tarjoiluista. Lompakkohan tuolla Savotassa aina hieman kevenee, eli ei ihan viikottaista hupia, mutta jotenkin laskun loppusummakaan ei saanut tuona iltana huonolle tuulelle. Kyllä ensiluokkaisesta ruoasta ja palvelusta pitääkin maksaa.