Noniin. Puolen tunnin päästä mä lähden Helsinki gay pride festareille ja liityn klo 13 kulkueeseen kannustamaan homojen oikeuksia ja tukemaan heitä.
Mä olen aina pitänyt homoista, ne ei ole mitenkään huonompia eikä parempia. Niillä yleensä ottaen on vaan rento asenne. Ihan samalla tavalla voi olla ärsyttävä hetero kuin ärsyttävä homo.
Ensinnäkään homous ei ole mikään sairaus eivätkä he ole vähempiarvoisia kuin me. Ketä ylipäänsä kiinnostaa kuka panee ketäkin tai kenen vierestä joku herää aamuisin?
Mun mielipiteeni muodostuu sen perusteella, että jokaisella meillä on oma elämä jota me kaikki vain itse voimme elää. Minun sääntöni itselleni on, että niin kauan saan tehdä mitä haluan kuhan en satuta sillä muita. Onko jonkun seksuaalinen kiinnostus samaa sukupuolta kohtaan, tai rakastuminen samaan sukupuoleen joltain pois. Jos se jotain ällöttää niin voi kävellä pois. Loukata ei tarvitse. Samalla tavalla ällöttää moni muukin asia.
Sen ymmärrän, että joillain ihmisillä on uskonto, jota ne oikeasti vaalii ja heillä on tietty elämänkatsomus, mutta muu ahdasmielisyys ei ole hyväksyttävää. Siispä lähden tästä marssimaan.
Ei ihmiset sukupuuttoon kuole vaikka kaikki eivät lisäännykkään keskenään. Silti avioliitto esim. pitäisi olla sallittua kaikille ketkä haluavat ikimuistoisen hetken toisilleen ja elää loppuelämän yhdessä. Sitähän se on avioliitto = loppuelämä yhdessä. Siihen me kaikki uskotaan kun mennään naimisiin.
Go gays <3 i love you all...
Rakastakaamme kaikki toisiamme...