Otsikon kysymys ei tällä kertaa koske eturyhmien pyrkimyksiä vaikuttaa poliitikkoihin ja päättäjiin, vaan baarikäyttäytymistä.
Kävin viikolla haastattelemassa Kallesta eläkkeelle jäänyttä Antti-pokea (kts. postaukseni Viimeinen mohikaani), joka mainitsi kuinka nuoret aikuiset lobbaavat itseään nykyään pokeille saadakseen nopeammin kanta-asiakasetuja. Lobbaamisella tarkoitetaan tässä tapauksessa sitä, että jäädään jutustelemaan poken kanssa, jolloin naama jää paremmin muistiin. Ja positiivisen vaikutelman luomiseen ei välttämättä tarvita setelin sujauttamista.
Itse asiassa setelin sujauttamisella ei välttämättä aina päästä puusta pitkälle. Viime kuussa pääsin seuraamaan sivusta erästä tilannetta, jossa kaksi nuorta miestä koetti päästä baariin, jossa illan ikäraja oli pikkuisen enemmän kuin toisella kavereista oli ikää. Toinen kaivoi taskustaan viidenkymmenen euron setelin ja yritti päästä yhteisymmärrykseen. Ei onnistunut. Lopulta, hyvien perustelujen ansiosta poke jousti, ja pojat pääsivät juhlimaan ystävänsä syntymäpäivää.
Lobbaamista on tullut itse harrastettua lähinnä puolivahingossa. Joskus kuvausiltoina on ollut hiljaisia hetkiä, ja olen päätynyt jutustelemaan ovimiehen kanssa.
Onko lobbaaminen sitten hyvä juttu? Tavallaan. Tuleehan siinä baarin ahkerin kävijäkunta henkilökunnalle tutuksi, ja uskoakseni se vähentää hankalia tilanteita, koska harvemmin kai kukaan alkaa tutulle rähisemään. Mitä mieltä olette?