Sushi. Minä sanoisin että yök, iu, yak.
Tänään kävin ystäväni kanssa helsingin keskustassa ja satuimme kävelemään rautatientorin ohi. Siellä meinasimme suorastaa kävellä päin sushi-mainosta. Rautikalle on avattu uusi sushi-ravintola, ja nykyään tuntuu, että niitä on joka paikassa. Rupesin miettimään että kuinka moni oikeasti tykkää sushista, ja kuinka moni menee sinne vain trendin perässä ja yrittää itku kurkussa nielaista sitä möhkälettä pala palata kurkusta alas.
Mikäs sen hienompaa kun käydä sushi-ravintolassa mm. seuralaisen kanssa syömässä, treffeillä. Itse en kummemmin pidä kalasta, paitsi harvoissa tapauksissa, mm savustettuna, mutta onko tämä uusi villitys nyt Suomeen rantautunut trendi vai uusi rakastettu ruokalaji.
Pietarissa lähes joka kadulta löytyy sushibar, joka on yksi ja sama ketju ja se on yleisimpiä ja suosituimpia ravintoloita.
Oltuani Pietarissa kiinnitin huomiota siihen miten erilainen tapa heillä oli ruokailun suhteen. Saatuani sushi barissa annokseni, olisin voinut luulla sitä alkuruoaksi.
Sushi annokset ovat mielettömän pieniä, niiitähän mahtuu suomalaiseen mieheen 20. Ideana on siis tilata monta sushilajiketta pöytään ja maistella niitä, ja useimmat käyvät päivän aikana ravintolassa useampaan otteeseen. Sushiravintolaan ei siis kannata marssia sunnuntai aamuna baari-illan jälkeen.
Pietarissa oltuani menetin sushineitsyyteni ja voin kertoa, että kävin melkein moikkaamassa vessanpönttöä. Silti mielemme teki tänään uudestaan mennä ystäväni kanssa kokeilemaan onnea, sillä joku siinä viehättää. Ehkä se ajatus että on käynyt illallisella sushibarissa, kuulostaa hyvältä. Trendikästä sanon minä, mutta makuelämyksiä en siitä irti saa. Mitä mieltä te olette.
Eläköön kiinalaiset, ja italialaiset ravintolat, adios sushi.