Blogi

Huipulla!  6

Hajamielisyyteni saavutti Mount Everestinsä!

Olin varhain aamulla lähdössä ajamaan töihin, kun huomasin auton takana maassa jonkun lapsen hylkäämän jalkapallon. Kävin potkaisemassa pallon pois ajoreitiltäni, avasin auton oven ja istahdin tyytyväisenä – TAKAPENKILLE!

Vaan eipä tämä ole edes ensimmäinen kerta kun hajamielisyyteni saavuttaa megalomaaniset mittasuhteet. Täytyy ihmetellä miten ylipäätään selviän elämästä hengissä:

http://www.city.fi/yhteisot/blogi/message.php?id=50071 http://www.city.fi/yhteisot/blogi/message.php?id=22470


Anastasian hoito-ohje, osa 2  2

Onneksi olkoon, olet juuri valinnut yhden mukavimmasta elämänmuodoista, anastasian omistamisen. Mikäli valintasi on harkittu ja perusteltu, sinua odottaa monen monta unohtumatonta vuotta, sillä hyvin hoidettu anastasia tuottaa omistajalleen iloa ja tyydytystä pitkäksi aikaa.

Rotuominaisuudet

Anastasia on luonteeltaan sympaattinen ja sosiaalinen. Se oppii tunnistamaan hoitajansa, nauttii ihmisten läheisyydestä ja viihtyy hyvin jopa sylissä. Vilkas anastasia tarvitsee kuitenkin paljon mieluisaa tekemistä ja sille onkin syytä järjestää tarpeeksi aktiviteetteja häiriökäyttäytymisen ehkäisemiseksi.

Anastasian hankinta

Nuorempana anastasian saattavat olla, yksilöstä riippuen, varsin oikukkaita ja vaativia. Täysikasvuisen anastasian hoitaminen sen sijaan ei ole vaikeaa, joten ainakin aloittelijan kannattaa valita oma anastasiansa jo valmiiksi koulutetuista valioyksilöistä. Valitse anastasia, joka on kirkassilmäinen ja hyväntuoksuinen, ja jonka hampaat ovat tiukasti kiinni ikenissä.

Anastasian ruokinta

Varsinaisia anastasianruokia on paljon erilaisia, mutta oikean löytäminen usein vaikeaa. Ruoan suhteen jokainen anastasia on yksilö. Moni tuore anastasianomistaja saattaa vaipua asian suhteen epätoivoon, mutta mitä nopeammin anastasian valikoivan maun hyväksyy yhtenä sen hurmaavista luonteenpiirteistä, sitä pikemmin oikeat ruoka-aineksetkin löytyvät. Kaikki vain ei sovi kaikille. Pienenä vinkkinä mainittakoon, että useimmat anastasiat pitävät suklaasta.

Yleistä anastasian hoidosta

Vaatimattoman luonteensa ansiosta anastasiat ovat yleensä valmiita tyytymään hyvin kohtuullisiin huomionosoituksiin. Usein riittää jopa tunnin mittainen hieronta- ja silittelytuokio päivässä. Säännöllisen huomioimisen ja ulkoiluttamisen merkitystä ei silti pidä väheksyä, sillä laiminlyöty anastasia tulee helposti hyvin onnettomaksi.

Käskyistä ja komennoista anastasia stressaantuu ja ahdistuu, mikä saattaa aiheuttaa ärtyisyyttä. Pitempään jatkuva painostaminen voi jopa vaarantaa anastasian henkisen hyvinvoinnin. Onkin parasta antaa anastasian touhuilla oman päänsä mukaan, tarvittaessa vain ystävällisesti ohjaten tai ehdotellen. Kärsivällisyys on avainsana anastasian kouluttamisessa.

Virkeänä ja hyväntuulisena säilyäkseen anastasia saattaa vaatia jopa 10–12 tunnin yöunet, mutta täysikasvuisten yksilöiden tiedetään tulevan toimeen satunnaisesti jopa kahdeksan tunnin unilla. Anastasian herättäminen kannattaa kuitenkin suorittaa mitä suurimmalla varovaisuudella ja lempeydellä, sillä kesken unien herätetty anastasia voi olla kärttyisä ja käyttäytyä arvaamattomasti. Yleisesti ottaen onkin syytä välttää anastasian herättämistä, ellei se ole ehdottoman välttämätöntä.


Kofeinismia  3

Olen ollut nyt, tässä tarkemmin määrittelemättömistä syistä, kahvitta kokonaista kuusi päivää. Pahimmat vieroitusoireet alkavat tasoittua. Käsien tärrrrinäää tuskin huomaa enää ja vireystilani alkaa nousta keitetystä spagetista märän kengännauhan tasolle. Eikä päätäkään särje enää kuin kahtenakymmenenäkolmena tuntina vuorokaudessa.

Eniten kuitenkin korpeaa se, että kahvia on niin vaikea korvata (tee on myös nou nou). Ja jonkun tekosyynhän minä suklaakekseille ehdottomasti tarvitsen. Ja miltä muka kuulostaa päivämehu pullan kanssa?

Olenkin nyt tutustunut erilaisiin kofeiinittomiin yrttijuomiin. Mansikka-mango, vadelma, persikka-passion… Kuulostavat ihanalta, tuoksuvat upealta ja maistuvat tiskivedeltä. Paitsi yksi, muka ”hedelmäinen”, joka maistuu LANTULTA!


Viime viikolta...  3

…kun kaikista niistä tutkimuksista huolimattakaan ei löytynyt mitään syytä sille kivulle, joka oli käsirautojen tehokkuudella kahlinnut minut sänkyyni niin moneksi päiväksi, aloin ajatella, että ehkä masuni pohjalle olikin keräytynyt ilkeäksi möykyksi kaikki se paha mieli, ne itkemättömät itkut ja se henkinen tuska, jota en ollut suostunut ottamaan vastaan, ja niinpä, kun seuraavan kerran kipu paljasti terävät hampaansa ja alkoi kynsiä ja näykkiä ja elävältä raadella sisälläni, yritin pelottaa sen pois mahdollisimman onnellisilla ajatuksilla, vain havaitakseni, etten keksinyt yhtään kunnollista sellaista, vaan mieleeni tulevat positiivisen asiat olivat niin mitättömiä etteivät olisi kyenneet säikyttämään pois edes iholle laskeutunutta p-e-r-h-o-s-t-a.

http://www.city.fi/yhteisot/blogi/anastasia_/72903/
http://www.city.fi/yhteisot/blogi/anastasia_/72903/

Todellisia salarakkaita  11

Ostin pitkästä aikaa sisäpiiriaikaa (ihan vain saadakseni siirreltyä noita hamekuurin kuvia mieleni mukaan *seliseli*). Olin hilpeän yllättynyt huomatessani, että minuun ihastuneiden määrä oli taianomaisesti pompsahtanut aiemmasta seitsemästätoista peräti kahteenkymmeneenyhdeksään! Ilmeisesti Cityn miehillä on kovin huono naismaku, eikä lainkaan itsesuojeluvaistoa. Koska tällaisista salarakkaista on kuitenkin kovin vähän hupia ja hyötyä, pyydän teitä nöyrimmästi ilmoittautumaan, sillä minulla olisi yhtä jos toistakin käyttöä ihastuneille henkilöille. Tein siitä ihan listankin. Ja hopi, hopi, ensin ilmoittautuneet saa valitakin ekaksi!

1.Sellainen tosi ihqu hylly pitäis saada laitettua seinälle, eikä mulla ole poraa. (Olen kyllä ajatellut ostaa poran, sillä nainen jolla on oma pora, ei juuri tarvitse miestä mihinkään. Ja olisihan se ainakin kiva näyttää miehelle, et hei, mullapas onkin isompi pora kuin sulla!)

2.Tiskikoneen roskasihti pitäis putsata. (Ällö homma jota välttelen viimeiseen asti. Kone on jo kerran hajonnut sen takia…)

3.Autoon pitäisi vaihtaa kesärenkaat. (Tiedän, että itsenäinen ja nykyaikainen tosinainen tekee tällaisen itse, mutta hei camoon, mä en saa yksin edes niitä pultteja auki!)

4.Grilli täytyis jynssätä karstattomaksi. (Joo, tiedetään, tää ois ollut fiksua tehdä syksyllä jo, mut ei mulla ollut miestä silloinkaan.)

5.Olohuoneen kirjahylly pitäisi siirtää tyystin eri kohtaan. (Tiedäthän, minä määrään kaapin paikan ja sinä vielä siirrätkin sen ;-)

6.Vessan lavuaarin hajulukko olis pakko avata ja putsata. (Se on täynnä jotain inhan limaisia hiustukkoja ja vetää huonosti, eikä Kodin putkimies enää tahdo tehota. Ja mä heitän laatat, jos joudun tekemään sen itse!)

7.Varaston siivous. (Auton renkaita, pahvilaatikoita, kukkaruukkuja ja kasapäin sellaista sekalaista roinaa jota ei ikinä enää tarvitse, mutta josta ei voi millään luopua, vailla lajittelua ja järjestelyä.)

8.Polkupyöräni pitäisi huoltaa kesäkuntoon. (Mitä sille edes pitää tehdä? Muuta kuin pumpata ilmaa renkaisiin?)

9.Matot pitäisi tampata. (Okei, tämän voisin tehdä hyvin itsekin, mutta mun mattoja ei ole piiskattu aikoihin ja se pölyn määrä on varmasti hirveä. Mut saat ihan vapaasti kuvitella piiskaavasi minua!)

10.Auto pitäisi käyttää pesussa. (Tiedän, tämä on pala kakkua, mutta en ole koskaan ajanut autoa pesurin läpi itse. Pelkään niitä, sillä yksi tuttuni kertoi autonsa jumineen sinne sisälle vaikka kuinka pitkäksi aikaa.)

11.Tarvitsisin oman juoppokuskin. (Ytimestä tänne maksaa taksi vaikka mitä ja vähän päälle, joten voishin shoittaa shulle aina valomerkhin aikaan, ja kai ssä shamalla heitäth kotiin myös muut tythöt?)

12.Tee mulle ruokaa. (En voi juuri leuhkia ruoanlaittotaidoillanikaan, mutta enemmän on kyse silkasta laiskuudesta. Varoituksen sananen; olen supernirso, enkä syö mitään mistä en pidä – en edes kohteliaisuuden takia tai tunteitasi säästääkseni.)

13.Saunan kiuaskivet pitäisi vaihtaa. (Kyllä minä muuten itsekin, mutta kun kynnet kärsii siitä…)

14.Kiehtova rapsuttelutehtävä. (Tule ja tutki löytyykö kaiken sen ruosteen alta auto vai ei!)

Jestas sentään, en millään keksi enempää! Ehdotuksia kellään?Tarvitsenkohan mä edes miestä elämääni? No, ainakin neljälletoista ensin ilmoittautuneelle ois hommia tarjolla!


Hamekuurille  7

Määrään itselleni viikon verran hametta.

Kirjoitin vajaa vuosi sitten blogiini näin:

”Jos joku tapaa minut yli viidentoista asteen lämpötilassa ulkona housut jalassa (paitsi lenkillä ollessa), saa luvan kanssa tulla kysymään, miksi ihmeessä ylläni ei ole yhtä niistä neljästäkymmenestäkahdeksasta hameestani tai kuudestatoista mekostani...” (28.4.2007 21:01)

Sen jälkeen olen jossain holtittomuuden puuskassa ostanut ainakin seitsemän hametta ja viisi mekkoa lisää. Joita käytän ani harvoin, jos koskaan. Ja jos totta puhutaan, niin viidessäkymmenessäviidessä hameessani on ainakin kymmenen sellaista joita en ole vielä kertaakaan käyttänyt. Joten, nyt todistajien läsnä ollessa, kaikkien kahden lukijani nähden, vannon käyttäväni hametta viikon verran, sen joka ikisenä päivänä. Vaikka taivaasta sataisi äkäisiä, papiljottipäisiä mummeleita. Vaikka saisin odottamattoman inspiraation lähteä suunnittelematta viidenkymmenen kilometrin mittaiselle vaellukselle lapin erämaahan. Vaikka hukkaisin perseeni jonnekin.

Ja jotta tästä ei olisi liian helppo lipsua, otan joka päivä todisteeksi kuvan ”päivänhameestani” ja linkitän sen tänne.

Lauantai: http://www.city.fi/kuvagalleria/kuva/1088280/
Sunnuntai: http://www.city.fi/kuvagalleria/kuva/1088477/
Maanantai: http://www.city.fi/kuvagalleria/kuva/1088930/
Tiistai: http://www.city.fi/kuvagalleria/kuva/1089342/
Keskiviikko: http://www.city.fi/kuvagalleria/kuva/1089606/
Torstai: http://www.city.fi/kuvagalleria/kuva/1089916/
Perjantai: http://www.city.fi/kuvagalleria/kuva/1090260/


Mistä on isot pojat tehty?  4

Mistä on isot pojat tehty?
Nettipornosta, suomiverkkareista,
halvasta partavedestä.

Mistä on isot pojat tehty?
Penkkiurheilusta, parransängestä,
likaisista lakanoista.

Mistä on isot pojat tehty?
Jarruraidoista, Viagrasta,
ihan liian suuresta egosta.

Mistä on isot pojat tehty?
Sissijuustosta, hilseshampoosta,
maksetuista naisista.

Mistä on isot pojat tehty?
Testosteronimyrkytyksestä, pierunhajusta,
homeisista tiskeistä.

Mistä on isot pojat tehty?
Baaritappeluista, lenkkimakkarasta,
työmiehen hymystä.

Mistä on isot pojat tehty?
Sovinismista, juoppohulluudesta,
raaoista pihveistä.

Mistä on isot pojat tehty?
Vaimonhakkaamisesta, kiljupöhnästä,
itse käärityistä sätkistä.

Mistä on isot pojat tehty?
Saunailloista, amisviiksistä,
pitkistä kalsareista.

Mistä on isot pojat tehty?
Korvakarvoista, oluesta,
sentin paksuisista juustosiivuista.

Mistä on isot pojat tehty?
Kaljamahasta, tennissukista,
pakenevasta hiusrajasta.

Mistä on isot pojat tehty?
Homofobiasta, alfaurostelusta,
pitkistä varpaankynsistä.

Mistä on isot pojat tehty?
Vaikenemisesta, itsemurhista,
tukahdetuista tunteista.

Niistä on isot pojat tehty.

PS: Innoituksen lähde: http://www.city.fi/yhteisot/blogi/olakrez/70637/


Jos karkauspäivänä ei onnistunut...  2

”Nyt saa riittää! Nyt. Saa. Riittää. En jaksa odottaa. Enää!” välähtää Elman mielessä hänen astuessaan akvaariomaiseen suihkukoppiinsa.” Neljäkymmentäseitsemän vuotta on enemmän kuin keneltäkään voi kohtuudella odottaa. Nyt. Saa. Riittää.” Elma kääntää suihkun liian kuumalle, eikä edes huomaa ihonsa punastuvan kainosti höyryävän kuuman veden tunkeilevasta kosketuksesta suunnitelman muotoutuessa hänen päässään. Pesee itsensä huolellisesti luonnonsienellä, hangaten tarmokkaasti heloittavaa ihoaan entistäkin punaisemmaksi.

Vaatekaapin edessä Elma empii. Puuterinvärisiä kaiken peittäviä alushousuja, luonnonvalkoisia siveitä laamapaitoja, käytännöllisiä, turvallisia, pitsittömiä ja tyystin seksittömiä. Mikään ei tunnu juuri oikealta tähän tilanteeseen, tähän ainutlaatuiseen hetkeen.

Elman sormi vapisee hänen painaessaan ovikelloa. Oven auetessa hän ei kykene kohottamaan katsettaan paljaista varpaistaan. ”Mitä ihmettä?” oven aukaisseelta mieheltä pääsee. Elma ryhdistäytyy, nostaa päänsä pystyyn tiukan päättäväisesti, hymyilee värisevin huulin. Hän katsoo miestä kiinteästi silmiin seisoessaan alastomana hänen edessään, pajunoksaa heiluttaen ja lausuen: ” Virvon varvon vitsallani, tuoreeks, terveeks tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, munaa mulle!”


Ei täällä ketään ole!  6

Leikin etten ole kotona, vaikka oikeasti olenkin. Hiivin ohi ikkunoiden kumarassa, en uskalla kuunnella musiikkia, enkä sytytä valoja edes vessaan. Syynä on se, että joka puolella vilisee pahannäköisiä, kiiluvasilmäisiä olentoja joilla on pelottavat risut nyrkissään. Ne hakkaavat rystysillään ovikelloa ja kurkkivat sisään ikkunoista. Ne haistavat pelkoni ja kuulevat yhä tihenevät sydämenlyöntini. Onneksi sängyn alla on tilaa.

Unohdin ostaa virpomispalkkiot, enkä tiedä mihin kaikkeen sokerihumalaiset pikkutrullit kykenevät! Ne ovat kuitenkin jo valmiiksi aseistautuneet. Virpomisvitsat uhkaavasti tanassa, valmiina silpomaan niillä silmät, jos uhri tarjoaa liian pientä pääsiäismunaa. Ja minun tuurillani oven takana olisi kuitenkin viisi murrosikäistä poikaa, yhdellä kissaton pajunoksa jossa teipillä kiinni pala serpentiiniä ja kaikilla käsi vaativasti ojossa.


Vatsani kurnii ja se on auton vika!  3

Pistin auton katsastuskuntoon ja jouduin siitä hyvästä dieetille. Ja ei, kyse ei ole (tietenkään) mistään niin yksinkertaisesta kuin että ruokarahatkin olisivat huvenneet autonkorjaukseen (vaikka ei sekään kovin kaukana totuudesta ole). Kyseessä on paljon monimutkaisempi sattumuksien summa.

Ensinnäkin, imuroin ja pesin autoni sisäpinnat sunnuntaina, krapulassa vieläpä (tämä nyt ei mitenkään liity itse kertomukseen, mutta haluan kaikkien tietävän miten urhea, ahkera ja pyyteetön olen kerrankin ollut). Katsastusmiestä hämätäkseni pesetin myös konetilan ja ajoin autopesurin läpi (tai no, isä sen ajoi, myönnetään - minä pelkään niitä *nolo*). Miksi auto muuten pitää viedä katsastukseen mahdollisimman puhtaana? Ainakin minun tapauksessani viisaampaa ehkä olisi lätkiä ruosteiden päälle mahdollisimman läpitunkematon kurakerros…

No, ylimääräinen kosteus yhdistettynä kymmenen asteen pakkaseen ei välttämättä ole ihan ongelmaton yhdistelmä. Ensinnäkin autoni hypähtelee sammakon lailla. Kiiiiiiiiiiiiihtyyy ja h-y-y-t-y-y ihan oman mielensä mukaan. Kuski pelkästään kiihtyy. Toisekseen auton varashälytin intoutui näkemään mörköjä siellä missä niitä ei ole. Alkoi ulvoskella ihan huvikseen, vaikka kaikki ovet olivat kiinni, eikä mistään voroista tietoakaan. No, varashälyttimen kaukosäädin suostui armollisesti kytkemään hälyttimen pois, mutta ei enää takaisin päälle. Koska keskuslukitus toimii samalla vempaimella, jouduin lukitsemaan auton ovet yksi kerrallaan avaimella. Ja kun ne kaikki olivat lukossa, tajusin, että takaluukun ruosteenraiskaamalle lukolle on aivan turha avainta tarjotakaan. Joten työkiireiden painostamana jätin sen kylmähermoisesti auki luottaen siihen, että autovarkaat ovat liian isokokoisia ryömiäkseen takapenkkien ylitse ja eivät ehkä halua ihan välttämättä varastaa tunkkiani.

No, töistä päästyäni sitten kuljin autolle hokien mielessäni ”älä missään nimessä paina hälyttimen kaukosäädintä”, sillä pelkäsin, että hälytin kytkeytyisi päälle, eikä sen poiskytkeminen nyt vuorostaan onnistuisi. Vältin sen ansan, mutta lisää "hupia" oli silti luvassa…sekä etu- että takaoven lukot olivat jäätyneet ja oikein huolella olivatkin. Sattumalta työpaikkani virtatolppakin oli samana heittäytynyt virrattomaksi, eikä autoni ollut sisätilalämmittimen lempeästi sulattelema kuten yleensä. Ja arvatkaa huviksenne missä oli lukkosula…nätisti auton etukonsolin tuhkakupissa. Totta kai! Koska takaluukku oli kuitenkin nyt onnekkaasti auki, pystyin ryömimään sitä kautta autoon hakemaan lukkosulaa. Ei mikään kaunis näky tai helppo suoritus, kun päällä on nilkkoihin asti yltävä takki…

No, lukkosulasta ei ollut mitään apua. Joten edessä oli uusi epätoivoinen ryömintäretki kohti kuskinpenkkiä. Ja miksikö sitten olen nälkäinen? No, ruokakaupan pihaan ajettuani eivät lukot edelleenkään suostuneet aukeamaan edes sisäpuolelta, enkä kehdannut huvittaa ihmisiä toistamalla ryömintäesitystäni kaupan vilkkaalla parkkipaikalla. Joten ajelin kotiin toteamaan lohduttomana, että jääkaapissa on lähinnä ketsuppia ja kananmunia (ja jotain outoa vinkuvaa alkuainetta muovirasiassa jonka avaamiseen kerään rohkeutta vielä pari päivää). Taidan tilata pizzan…

Ai niin, ihmeiden päivät eivät ole ohi. Se meni katsastuksesta läpi!