Blogi

Eli Kuopiomiitti lauantaina syyskuun 22. päivä! Miitti hakee vielä muotoaan (ja ideoita otetaan vastaan enemmän kuin mielellään), joten mm paikka ja tarkempi aika ovat vielä hakusessa. Järkkäilytiimi infoaa suunnitelmien edistymisestä tässä ketjussa: http://www.city.fi/keskustelut/view.php?id=35534

Merkitkää päivä kalenteriin ja siirtäkää vähemmän tärkeät menot, kuten siskon häät, mummon hautajaiset ja omat umpilisäkeleikkaukset, johonkin joutavampaan ajankohtaan…

Mukana jo:
Addi,
Hatsuh
Olakrez,
Ilkkarabies

Eikä pidä unohtaa, että kyseessä on ainutlaatuinen tilaisuus nähdä Anastasia_ ilmielävänä! (no tulkaa nyt siitä huolimatta…)

Kaikkihan tietävät, että sinkkuja ei mielellään kutsuta pariskuntien bileisiin. En tiedä onko se pelkoa siitä, että paheellinen sinkku napsii silkkaa ahneuttaan ja miehenkipeyttään muiden puolisot vai pelkästään epäily siitä, ettei sinkku kuitenkaan viihtyisi pariutuneiden kutemista katselemassa? Että viimeistään siinä vaiheessa, täydellistä pariskuntaonnea seuratessaan, sinkku tajuaisi menetyksensä koko laajuuden ja vaipuisi syvään depressioon kurjan elämäntynkänsä jäännöksille?

Tai jos sinkku joskus armosta pariutuneiden sekaan huolitaankin, kokevat kutsujat ainakin velvollisuudekseen hankkia paikalle muita, vastakkaista sukupuolta olevia sinkkuja. Mikä sinällään ei ole vielä ollenkaan paha asia. Ainakaan, jos kutsujalla on minkäänlaista käsitystä siitä, millaisista ihmisistä noin ylipäätään viehätyt. Itsekin olen muutaman kerran ollut kutsuilla edustamassa ”huikeaa naiskauneutta” (ja pah) sekä vapaata riistaa pariaan yhä etsiville. Eräätkin naisystävättäreni aviomiehen neljäkymmenvuotissynttärit juhlin sujuvasti salskeiden palomiehien seurassa, vaikka en ollut itse päivänsankaria edes nähnyt koskaan aikaisemmin. En juuri suunnittele tulevaisuutta viikkoa pidemmälle, mutta kyseisen miehen viisikymmenvuotispäivät olen jo merkinnyt kalenteriini…

Parhaimmillaan siis vietät hauskan illan jonkun komistuksen ihailun loisteessa (sillä ketäpä muutakaan se ihailisi, kun kaikki muut ovat varattuja). Pahimmillaan on kuin sinut heitettäisiin varoittamatta pakollisille sokkotreffeille jonkun vielä jämemmän jämäpalan kanssa. Siinä sitä sitten käydään sielukasta velvollisuuskeskustelua säätilan vaihteluista. Parhaassa tapauksessa viinaa on kylliksi tarjolla, ja yrität tarmokkaasti juoda sinuun paritettua riesaa mukavammaksi (tai ainakin itseäsi muistamattomaan tilaan, mikä olisi suuri helpotus) ja päädytte keskustelemaan henkeviä vaikka joulupukin ja hammaspeikon olemassaolosta. Voin kokemuksesta kertoa, että tekee lähtemättömän vaikutuksen koko muuhun juhlaväkeen, kun täräyttää humalaisen kovaäänisyydellä: ”Pääsiäispupu on ainakin olemassa. Se on ainut jolta minä saan munaa nykyisin!”

Jos treffikumppani olisi yhtä härskisti myöhässä kuin kesä (se narttujen narttu), olisin jo aikoja sitten häipynyt paikalta ja poistanut mokoman petturin numeronkin kännykästäni. Ihan sama, kuin tyyppi ilmaantuisi treffeille vasta sitten, kun olet jo pessyt meikkisi pois, riisunut herutushameen, tyrkkytopin ja ne seksikkäimmät, optimismin kourissa päälle puetut alusvaatteet, ja makaat sohvalla virttyneessä aamutakissa kurkkukasvonaamion peittämä nenääsi kaivelemassa. Kiva siinä sitten keskustella säästä ja yrittää vaivautuneena poimia tippuneita kurkunviipaleita tissien päältä… Kaikelle on vain oikea ajoituksensa, ja törkeästi myöhässä saapuminen on melkein pahempaa kuin saapumatta jättäminen – ainakin mitä kesään tulee.

Kesän vittumaisuudesta ja kaikinpuolisesta epäsopivuudesta kertoo paljon se, että se innostui heruttelemaan vasta nyt, kun minun pitäisi jaksaa motivoitua työnteosta, muka levänneenä ja lomasta virkistyneenä. Pah. Kertaakaan en päässyt edes rannalle öljyttyjä rintalihaksia ihailemaan. Ja mitä loma muka on ilman sitä? Nyt mietin vain, että voisinko mitenkään mennä töihin bikineissä. Eikö se kävisi jo jonkinlaisesta myynninedistämisestä (mitä siitä, että suurin osa asiakkaista on heteronaisia)? Minä vain pelkään, että miten paljon tahansa nyt ottaakin päähän, tulen kaipaamaan sitä uskotonta narttua kovasti jälkikäteen, kun se pakit saatuaan häipyy syksyn matkaan. Itken sen perään sydän särkyneenä, vaikka tiedänkin sen palaavan takaisin ajallaan, kuten kurjat exät aina tekevät.

Torikirppiksen saldo: 2 x takki, palaneet olkapäät, 3 x neule, nestehukka, 3 x toppi, auringonpistos, 2 x pusero, rakko kantapäässä, saappaat, punoittava dekoltee, hame, 32 euroa keveämpi lompsa ja vyö.

Haa, minulla on sittenkin toivoa:

”Me naiset (31/2007)

Oletko kuullut olevasi ronkeli deittien ja poikaystävien suhteen? Ota se kohteliaisuutena. USA:ssa tutkittiin seuransa tarkasti valikoivien ja vähemmän valikoivien naisten pikadeittimenestystä. Kävi ilmi, että tarkasti valikoivat naiset kiinnostivat miehiä selvästi enemmän kuin naiset, jotka olivat valmiita lähtemään treffeille huomattavasti useamman miehen kanssa. (Fitness Rx3/2007)”

Ihmetyttää vain, että missä se hillitön mieslauma nyt sitten viipyy? Minä olen niin kranttu, että luulisi niitä lappavan sisään jatkuvana virtana niin ovien, ikkunoiden kuin postiluukunkin kautta…

Flirttailulle pitäisi olla monta eri sanaa. Yksi tylsä ilmaisu ei millään pysty erittelemään flirttailun eri nyansseja. Sitä on montaa lajia, eivätkä kaikki suinkaan elämää piristävää, harmitonta hupia. Lanseeraan nyt muutamia tarkentavia ilmauksia:

Hyödykeflirtti
Se on sitä, mitä harrastetaan, kun halutaan saada erityisen hyvää palvelua, ylimääräisiä alennuksia tai kiilata jonon ohi.

Egoboostausflirtti
Täsmäase kehnon itsetunnon näennäiseen, hetkelliseen kohottamiseen. Oiva keino unohtaa huono tukkapäivä, pomon haukut ja pohjaanpalanut aamupuuro. Tuntea itsensä hetken verran maailman ihquimmaksi megabeibeksi oman lattean itsensä sijaan…
Alalajit: ”Näytän kavereillekin, että saisin”, ”Bi-kivaa”-flirtti.

Hupiflirtti
Kevyttä leikkiä, jonka ei ole tarkoituskaan johtaa mihinkään. Keimailua keimailun takia, silkkaa ajankulua. Parhaimmillaan piristää ja saa hyvälle mielelle, pahimmillaan toinen jää pysyvään hämmennyksen tilaan: ”Yrittääkö se mua vai mitä?”

Iskuflirtti
Monesti sanotaan, ettei flirttailua pidä sotkea iskemiseen. Höpölöpö, sanon minä. Iskemisen ensimmäinen askel on lähes aina flirtti. Selkeä keino osoittaa seksuaalista ja romanttista kiinnostusta sekä tunnustella maaperää ennen lopullista tälliä.

Vittuiluflirtti
Flirtti, jonka kohde on vain väline. Esim. koston välikappale. Käytetään tyypillisesti mm. silloin kun halutaan saada vakikumppani mustasukkaiseksi.

Syntymäflirtti
Tämä on oikeastaan ihan oma ihmisrotunta enemminkin kuin flirttityyppi. Syntymäflirtti yrittää iskeä jo synnytyssairaalan vauvalan lastenhoitajaa – ja yleensä tajuamatta sitä itse ollenkaan. Muiden kaksijalkaisten uupuessa hän tuntuu flirttailevan vaikka pöydänjaloille.

Suurin osa hedelmällisessä iässä olevista naisista kärsii (tai ainakin heidän kumppaninsa kärsivät) jonkinasteisesta premenstruaalisesta syndroomasta. Sitä on käytetty jopa murhaoikeudenkäynnissä perusteluna syyntakeettomuuteen. Jokainen PMS-bitch tietää tämän olevan hyvin mahdollista. PMS:n varsinaista syytä ei varmaksi tiedetä. Uskovat sen johtuvan liiallisesta estrogeenin määrästä. Minä tiedän paremmin. Mies samassa taloudessa altistaa naista testosteronille, ja aiheuttaa koko lohikäärmenainen-oireyhtymän.

Niin sen täytyy olla. Tässä aukottomat todisteeni asiasta. Nyt kun minulla ei enää ole miestä häiritsevine hormoneineen, on koko kuukautisia edeltävä kiukkuviikko tipotiessään. Enää en tunne kerran kuussa vastustamatonta mielihalua syöttää lattialla lojuvia hikisukkia jollekin. (Johtunee kyllä siitäkin, että ne ovat ihan omat sukkani…) Enää en purskahda itkuun, jos lusikka tipahtaa lattialle. En myöskään tunne itseäni turvonneeksi, kipeätissiseksi valaaksi (BTW, onhan valailla tissit, onhan?). Myös kuukautisia edeltävä ”tapan pian jonkun, jos en saa suklaata” -pakkomielle on hellittänyt. Enkä enää tosiaankaan marttyyrinelkein kuuraa vessan lavuaaria aamuyön pikkutunteina.

Seksin sanotaan lievittävän PMS-oireita. Paskapuhetta sanon minä. Puute niitä lieventää!

(Vetävä otsikko, vai mitä? *virn*)

Yritin mesessä houkutella kaukana asuvaa, kaupungissa kyläilemässä olevaa rakasta ystävätärtäni jäämään luokseni. Jostain kumman syystä keskustelu lipsahti ihmiskaupan puolelle…

Anastasia: Sun pitäis jäädä tänne, mun kotiorjakseni
Ystävätär: Mies sanoo, että voin jäädä, jos maksat enemmän kuin saan palkkaa…Mitä vittua, käydäänkö musta kauppaa!?!
Anastasia: Tarjoan kolme kamelia
Ystävätär: Vastakysymys oli, että minkä arvoisia ovat kamelit suomenrahassa?
Anastasia: En mä yhtään tiedä, mä lasken sen varaan, ettei sun mies halua kameleita paskomaan nurkkiinsa…
Ystävätär: Eli sä et halua mua(kaan)?
Anastasia: Ei, kun mä ajattelin, et se antaisi sut ilmaiseksi. Tietysti!
Ystävätär: No nyt se sano sen hinnan...49snt/kilo.
Anastasia: Paljon se tekee?
Ystävätär: Ja mä vittu olen laihtunut eli mä olen alentanut arvoani!
Anastasia: Halvemmaksihan se mulle tulee! Aamu vai iltapaino?
Ystävätär: Sitä se ei kertonut, mutta myydään kuulemma myös osissa.
Anastasia: Kunhan et anna sen lihottaa sua ennen punnitusta!
Ystävätär: Anto mulle just siiderin…ei sun rahat taida riittää.
Anastasia: Mä säästän!
Ystävätär:36€ 26snt kun pyöristin, mut se onkin kuulemma tuntihinta.
Anastasia: Okei, kaupat tuli, alas tulla, hopihop!
Ystävätär: Öh...mä en ole ajokuntoinen…
Anastasia: Tilaa taksi, sun mies maksaa! Sillä on varaa nyt…

Onko nyt jo aamu? Ei voi olla! Vastahan minä nukahdin. Impotentti Nukkumatti piti mua hereillä ainakin aamukolmeen! Ja niin kiltisti kun minä aikaisherätyksellisistä syistä hilasin vastaanhangoittelevan itseni sänkyyn jo ennen puolta yötä. Asialla ei sitten ole mitään tekemistä loman aikana perseelleen kääntyneen unirytmini kanssa… Ei, kaikki on Masan syytä!

Eri asia sitten on se, miten ihmeessä saan itseni pysymään hereillä pitkän työpäivän. Olen todistettavasti nukkunut jopa seisovilleni tarpeeksi väsyneenä. Täytynee aloittaa aamu kaatamalla pannullinen kahvia niskaan ja juomalla kylmä suihku….

Loma nimittäin. Oikeastaan todella helpottavaa päästä töihin lepäämään (orjaanikin on ollut ikävä), sillä alkuloman hurmioituneen vapaudentunteen, laiskojen koomapäivien ja hilpeiden baarireissujen jälkeen elämäni on väistämättä kadonnut roskakatoksen, hellan ja pyykkinarun muodostamaan bermudankolmioon. Sain ilmeisesti jonkun muumimammainfektion, joka aiheutti huolestuttavan perheenemäntämäistä hääräilyä keittiössä ja kulminoitui tänään lattialistojen pesemiseen hammasharjalla.

Normaatilassa olen siisteyden suhteen mallia boheemi, eikä tiskipöydältäni todellakaan kannata syödä, jollei omaa itsetuhoisia taipumuksia. Ruoanlaittajanakin olen korkeintaan keskinkertainen (exät voisivat kyllä sanoa jopa surkeaksi syötyään jotain kokeilevaa ruokalajiani), vaikka mokkapalani kai ihan kelvollisia ovatkin. Mutta nyt tiskipöytää voi käyttää tarvittaessa vaikka peilinkorvikkeena ja pakastin pursuilee herkullisia(?), kulinaarisia taidonnäytteitä(??).

Siis oikeasti, onko laitaa, jos sinkkunaisen kesän kuumimmat treffit ovat luutun, tiskiharjan ja sähkövatkaimen kanssa! Onneksi kesäloma on vain kerran vuodessa, pelotan itseäni tällaisena…