1.-2.4.2006, eka viikonloppu Moskovassa, osa 2

Sunnuntaiaamu valkeni harmaana, joten aamulla ei ollut mitään kiirettä minnekään. Vasta reippaasti puolen päivän jälkeen sain ittestäni sen verran irti, että jaksoin kiskaista housut ja kengät jalkaan ja palttoon (ven. palto) niskaan. Perjantaina laaditun sotasuunnitelman mukaan tänään olisi sitten iskun kohteina Gorkin nimeä kantava kulttuuri- ja lepopuisto (Park kultury i otdyha imeni Gorkogo) eli tuttavallisemmin Gorkin puisto ja sen perään sitten Tretjakovin galleria.

Gorkin puistoon pääsee kätsysti metrolla, kuinkas muuten. Park kulturyin asema on vain viiden minuutin kävelymatkan päässä portista ja matkalla sinne pääsee vielä ihailemaan Moskova-jokea Krymskyn sillalta, mikä on ylitettävä ennen puistoon menoa.

Gorkin puisto on varmasti tunnetuin kaikista Moskovan lukuisista puistoista ja nimenhän se on siis saanut kirjailija Maksin Gorkin mukaan, joka muuten oikealta nimeltään oli Aleksei Peshkov. Se perustettiin joskus 1920-luvun lopulla Moskova-joen varteen Golitsynin puutarha-alueelle, kokoa sillä on kuulema yli sata hehtaaria!

Näin lopputalven / alkukevään aikaan puisto vielä nukkui sulavien lumikasojen ja kuraisten ja loskaisten kävelytieden lomassa. Talvella tämä on kuulema suosittu luistelupaikka, mutta näin kurakelien aikaan vähän kaikki tuntuu olevan odottavalla kannalla. Muutamia ihmisiä paikalla kyllä pyöri, monet kojut olivat auki, maailmanpyörä pyöri hiljaa itsekseen ilman matkustajia, muut vekottimet karuselleistä Space Shotteihin olivat vielä kinosten vankeina. Diskojytke kyllä jo pauhasi parissa paikassa kovalla voimalla. Joten eipä siitä sitten sen enempää, odotellaan kesää ja katotaan sitten uudelleen. Niin, sisäänpääsymaksu on vaivaiset 50 ruplaa eli alle 2 euroa.

Tästä matka jatkui sitten kohti Tretjakovin galleriaa. Itse asiassa aivan puiston vieressä, tien toisella puolella on ilmeisesti joku Tretjakovin gallerian etäpesäke 20. vuosisadan taiteelle, kulki muistaakseni yksinkertaisesti Taidekeskuksen nimellä, mutta sinne ei nyt ollut tällä kertaa tarvetta mennä. Venäläistä nykytaidetta pääsi ihailemaan kadun alikulkukäytävässä, missä oli valtava määrä taiteilijoita kaupustelemassa teoksiaan. Silmiinpistävää ainakin näissä teoksissa oli se, että täällä tunnutuaan suosivan ns. esittävää taidetta eli kuvasta jokainen todellakin ymmärtää, mitä kuva esittää. Suosituimpia näyttivät olevan maisemakuvat, pääosin luontokuvat kauniista maisemista, joissa vesi sekä erityisesti erikoinen valaistus, joko aamu- tai iltarusko, kuu, myrsky tai muu erikoinen luonnonilmiö luo oman erikoisen vaikutelmansa teokseen. Värien käytto oli voimakasta, erityisesti kirkkaat keltaisen ja oranssin eri sävyt valaistusta kuvaamassa suorastaan räjäyttivät kuvan vasten kasvoja. Lisäksi vielä maalaustekniikka oli sen verran terävää ja selkeäpiirteistä, että tällaiselle maalaustaiteen maakravulle jäi kyllä hieman liian päälletunkeva kuva koko hommasta. Hinnaltaan nuo teokset vaihtelivat parista tonnista jonnekin 12-13 tonniin eli 400 euroon saakka. Kiva niitä oli katsella, mutta en ehkä ihan heti omaan kotiini ostaisi. Oli siellä kyllä hillitympiäkin ja ihan siistejä ja hyvin tehtyjä, mutta ne olivat kyllä harvassa.

Hissukseen siitä sitten lampsin Tretjakovin galleriaan. Sisäänpääsylippu on 240 ruplaa eli 8 euroa aikuisilta, erityisryhmille kuten opiskelijoille, lapsille yms. oli omat hintansa, mutta niitä en nyt muista. Takit jätetään vartioituun naulakkoon ja kenkien ympärille viritetään taas ne siniset muovipussukat, mitkä saa narikasta. Sisääntuloaulassa on narikan ja kassojen lisäksi matkamuistomyymälä, parikin kappaletta itse asiassa, siisti iso kahvila vähän sivummalla (espresso ja kokis 80 ruplaa eli alle 3 euroa), veskit (siistit), infopiste yms. Englanninkielinen erinomaiselta vaikuttava kuvitettu 136-sivuinen opaskirja maksoi 380 ruplaa eli 13 euroa, suosittelen.

Itse galleria katsotaan perustetuksi vuonna 1856, jolloin kauppias ja tehtailija Pavel Tretjakov osti ensimmäiset teoksensa, eli tänä vuonna on siis jossain vaiheessa 150-v bileet tiedossa. Varsinaisaesti kokoelma avattiin yleisolle kuitenkin vasta 1881. Testamentatessaan kokoelmansa Moskovan kaupungille vuonna 1892, kokoelma käsitti n. 2000 maalausta ja veistosta. Tänä päivänä niitä on kuulema 130 000!

Sunnuntai-iltapäivänä väkeä oli melko paljon liikkeellä. Suosittu tuntui paikka olevan, sekaan mahtui kyllä aivan hyvin. Maalauksia oli paljon, pääasiassa erilaisia äijänpäitä eri aikakausilta, mutta myös maisemia ja tapahtumakuvia sodista, rautatien rakentamisesta, hirttäjäisistä ja ties mistä (kuvassa prinsessa Tarakanova vankeudessa). Vanhimmat ikonit ovat jopa 1100 luvulta saakka. Ja niitäkin oli melkoisen paljon. Tauluissa on lyhyt esittelyteksti sekä venäjäksi että englanniksi, mistä käy ainakin ilmi taitelijan nimi, hänen elinaikansa, maalauksen valmistumisvuosi sekä teoksen nimi.

Jossain olen kuullut väitettävän, että taidenäyttelyt olisivat oivia iskupaikkoja, mutta tänään ei ainakaan yksinäiseltä vaikuttavia naisia kyllä näkynyt, kaikilla tuntui olevan mies mukana, jotka vielä tuntuivat pitävän naisistaan koko ajan kiinni ikään kuin ne minä hetkenä hyvänsä olisivat ilmaan haihtumassa. Jokunen naispari siellä kyllä vaelteli, mutta minun ohjenuorani oli tällä kertaa sama niin naisten kuin maalaustenkin suhteen – katsoa saa, muttei koskea.