10.-14.4.2006 edelleen ilman passia Moskovassa

Maanantai ei mittään - paitsi että neljäs kerta Alexein kanssa salilla. Tiistai ei mittään – paitsi että passista ei ole mitään tietoa, keli oli kyllä hieno ja kävin hakemassa Ramstorista parit peitot tulevia vieraita varten. Keskiviikko ei mittään – paitsi että kypsyin paikalla käkkimiseen ja päätin lähteä kavereitten kanssa, viranomaisten käskyistä välittämättä, käymään tehtaallamme Tulan suunnalla, minne on noin 3-4 tunnin automatka, Moskovasta etelään siis. Takaisin olis tarkoitus tulla jo torstai-iltana. Aika riskitön juttu tämän pitäisi olla, sillä yöpyminenkin on firman omassa, suomalaisvalmisteisessa hirsisessä vierasmajassa, missä ei passien rekisteröintejä tarvita.

Moskovasta kestikin sitten kuusi (!) tuntia tuon alle 400 kilsan taittamiseen, pelkästään kaupungista ulospääsyyn meni toista tuntia! Ja sitten ne tiet – etelään vievä moottoritie oli nyt jotenkin kunnossa, mutta sen jälkeen hypyttikin sitten tasaseen tahtiin, sitä pahemmin, mitä kauemmas päästiin. Matkan varrella pysähdyttiin kerran LukOilin huoltsikan kahvilaan haukkaamaan parit piirakat. Paikka oli uusi ja siisti, jopa veski, shopin puolella pari hyllyä limuja ja tuoremehuja, hyllyllinen sipsejä, suklaata ja kuivattua kalaa, yks hylly olutta ja yksi votkaa.

Perille pääsimme n. klo 23. Emme olleetkaan tällä kertaa siinä hirsimajassa, vaan tänne olikin valmistunut aivan uusi 4-kerroksinen yksinkertainen asuintalo, missä oli viitisenkymmentä huonetta, siistejä, erityisesti veski- ja kylppäriosasto, mutta steriilejä. Sängyt vaan tahtovat olla näissä venäläisissä asunnoissa hämmästyttävän lyhyet, varpaat ovat auttamattomasti päädyn ulkopuolella, vaikka en mikään hirmujättiläinen olekaan (187). Omassa kämpässäni parisängyssä voi onneksi nukkua sopivasti vinossa, niin ei tartte alinomaa päätyä potkia.

Aamulla sitten omaan tehtaaseemme, missä onkin melkomoinen hulina päällä. Meillä oli joku sisäinen info- ja brainstormingtilaisuus, osallistujia reilut 50. Aika hämmästyttävää oli nähdä venäläisten suoraviivainen tarmo ja suorastaan raivokas draivi, kun päästiin itse asiaan. Eka tehtävä oli lämmittelynluonteinen villi ideointikilpa siitä, mitä uusiokäyttöä keksitään tyhjälle, yhden litran muoviselle ruokaöljypullolle – aikaa 10 minuuttia.

Suomessa tuo 10-minuuttinen kuluu jo siihen, että kinastellaan siitä, kuka kirjoittaa ideat taululle ja vielä toiset 10 minuuttia menee siihen, jopa enemmän, että kuka menee esittämään ideat salin eteen! Tämä porukka ei moisista pikku jutuista välittänyt lainkaan, vaan ideoita tehtailtiin useita kymmeniä per ryhmä. Sama homma jatkui sitten vakavammissa tehtävissäkin. Jos tämmoistä porukkaa on täällä enemmänkin niin varmaa on, että ei kauaa kestä, ennen kuin Venäjä on taas jaloillaan.

Kiirastorstai-iltana sitten palattiin takaisin Moskovaan. Tai eihän se paikallisen kalenterin mukaan sellainen ole, ihan tavallinen torstai muiden joukossa. Pääsiäinen on täällä vasta viikon kuluttua, eikä sen ympärillä ole yhtään ylimääräisiä lomapäiviä.

Perjantai kuluikin sitten taas toimistolla. Kelit ovat tietysti taas viikonlopun edellä muuttuneet sateiksi ja samaa mannaa on luvassa koko viikonlopuksi. Että silleen. Mitähän sitä keksis. Pubiin? Ehkä? Eipä ole vielä täällä tullut viikonloppuna rällättyäkään.