12.-13.1.2006 Moskova - Helsinki

Iltakone Syktyvkarista laskeutui ajallaan, ja matkatavarat saatiin melkein saman tien. Etukäteen tilattua taksia ei näkynyt, joten otimme tavallisen.

Taksissa Dima ehdotti, että ennen hotelliin menoa tulisin heillä käymään lasillisella. No sehän sopi, ja koska hänen vaimollakaan ei ollut tätä hieman myöhään illalla tapahtuvaa vierailua vastaan mitään, päätin mennä tutustumaan, kuinka moskovalaiset tätä nykyään asustavat. Onhan minulla toisaalta myös oma lehmä ohjassa, koska itsekin tänne pitäisi tässä kevään mittaaan muuttaa. Tätä voi siis pitää eräänlaisena etukäteistiedusteluna paikallisista oloista.

Taksi jätti meidän 17-kerroksisen kerrostalon ulko-ovelle, numerokoodilla ulko-ovi auki ja kamppeet mukanamme marssimme ahtaaseen rappukäytävään. Ensimmäiseksi tuli vastaan pienen pieni aula, missä oli pikkuruinen vahtimestarin koppi ja siellä hieman väsähtäneen näköinen turkmenistalainen nainen pitämässä vahtia. Talon asukkaat maksavat hänelle yhteisesti 300 euroa kuussa, lisäksi hän saa vapaastiu asua tuossa pienessä, ilmeisesti vailla mitään sen kummempia mukavuuksia olevassa kopperossa. Tässä on siis koko hänen ansionsa, mistä hän lähettää vielä osan kotiinsa sukulaisilleen ja on kuulema hyvin tyytyväinen.

Dima asui 16:sta kerroksessa, joten painoimme hississä 16. kerroksen nappulaa. Hissi pysähtyi kuitenkin vasta viimeisessä eli 17:ssä kerroksessa, joten painoimme uudemman kerran 16. kerroksen nappulaa, ja pääsimme perille oikeaan kerrokseen. Jälleen tulimme pieneen aulaan, mistä pääsi lukitun oven kautta toiseen pieneen aulaan, missä olikin sitten Diman ja parin muun perheen kotiovet. Tämä pieni aula oli myös varastotilana kelkoille, pulkille yms. pikkutavaralle.

Dimalla ja Lenalla oli ehkä noin 60-70 neliön kolmio, mikä maksoi joku vuosi sitten 30 000 dollaria, mutta minkä hinta on tänä päivänä kuulema jo 150 000 taalaa. Nostaakohan kylppärin "jacuzzi" hintaa? Muuten asunto oli varsin siisti, pyökkiparketti lattioissa, kylppärissä siistit kaakeli jne., mutta Diman ja Lenan sisustus oli vielä kesken, mm. vanhempien sängyt puuttuivat kokonaan eikä olkkarissa ollut kirjahyllyä vielä yms.

Siinä sitten istuskelimme keittiössä ja tissuttelimme vähän viskiä ja sen loputtua siirryimme punkkuun. Lenalla oli ankka uunissa, jota saimme vähän maistella. Vähän ennen puolta yötä Dima ja Lena saivat päähänsä, että minun pitäisi jäädä heille yöksi. Kaikki estelyt olivat turhia, joten Lena avasi olkkarin vuodesohvan auki ja laittoi lakanat yms. valmiiksi. Pian hän itsekin vetäytyi yöpuulle minun ja Diman jäädessä vielä turisemaan kaikkea turhanaikaista.

Sitten iski Dimalle kova tupakinhimo, joten ei auttanut muu kuin lähteä ulos ostoksille. Aivan lähistöllä oli useitakin pikku kioskeja, mitkä tosin olivat jo kiinni, mutta lähikauppa (Produktyj) oli auki, ja sieltä saatoimme askin ostaa. Ja kun kerrran ulos saakka olimme tulleet, päätimme vilkaista lähiöpubin iltamenoa saman tien. Siinä sitten kävellessämme joukkoon lyöttäytyi kaksi naista, jotka yrittivät hätistellä jostain mistä lie heidän peräänsä takertunutta honteloa hujoppia muualle. Niinpä siinä sitten kävi, että päätimme nelistään hypätä taksiin ja karauttaa vajaan kilometrin päässä olevaan pubiin, minkä pitäisi tähän aikaan olla vielä auki. Hujoppi jäi hölmistyneenä katsomaan peräämme.

Pubi oli lähes tyhjä, torstai-ilta ei taida olla niitä parhaita baarimikon päiviä. Otimme yhdet saksalaiset vehnäoluet mieheen ja naiseen ja turisimme niitä näitä. Minäkin koitin jotain takeltevalla venäjälläni, mutta lähinnä systeemi toimi parhaiten Diman toimiessa tulkkina. Kovasti olisivat tytöt halunneet tanssimaan vielä jonnekin toiseen paikkaan, mutta me emme olleet kovin innostuneita ajatuksesta. Kellokin alkoi jo olla melko paljon, ja aamulla pitäisi vielä töihinkin vääntäytyä.

Kun mukit olivat tyhjät, lähdimme Diman kanssa pois. Tytöt tulivat vielä peräämme, mutta koska emme vieläkään halunneet tanssimaan, he painuivat läheiseen peliautomaattihalliin hedelmäpelejä hakkaamaan ja me lähdimme valumaan kohti kämppiä. Siinä sitten vielä juuri ennen perille pääsyämme vastaan hoippui nuori venäläinen kundi viinapullo kourassa. Dima alkoi kaverin kanssa juttusille ja juttua riitti ja riitti. Viinapullokin alkoi huveta kovaa tahtia. Minä tosin olin vain juovinani, mutta Dima imuroi kuin viimeistä päivää. Pitkän suostuttelun ja houkuttelun jälkee n sain kuitenkin Diman irti kaverista, joka oli jo kovaa vauhtia lähdössä hakemaan uutta pulloa tyhjäksi imetyn tilalle ja niinpä jotakuinkin lopen uupuneina kaaduin Diman vuodesohvaan noin kello viisi Moskovan aikaa.

Aamulla heräsin Lenan ja heidän poikansa kolisteluun, jotka tekivät lähtöä töihin ja päiväkotiin. LEna ei saanut Dimaa millään hereille ja jotain pikku rähinääkin tuntui olevan ilmassa. Niinpä vasta sitten yhdeksän maissa nousimme ja rupesimme tekemään lähtöä itsekin. Nousimme hissiin, ja painoimme pohjakerroksen nappia; hissi pysähtyi yhdeksänteen kerrokseen. Vielä uusi painallus, ja pääsimme alas asti. Melkoinen lottokone ainakin tämä hissi! Kävimme viereisessä Mäkkärissä haukkaamassa Big Macit aamiaiseksi ja vähän kokista päälle. Sitten metroon. Toimistolle ehdimme nippa nappa kahdeksitoista, ja minun olikin siitä sitten melkein samantien lähdettävä lentokentälle ja kotia kohti.

P.S. Miten Mäkkärin Happy Meal kirjoitetaan venäläisittäin? Heppi Mil.