13.-14.5.2006 Moskova

Perhe saapui ensimmäistä kertaa vierailulle Moskovaan. Juna saapui ajallaan lauantaiaamuna klo 8.25, mistä sitten huristimme metrolla kämpille aamupesulle ja –palalle ja vähän huilimaan. Siitä sitten suunnistimme pakolliseen ensimmäiseen kohteeseen eli Punaiselle torille ja Kremliin, minne kävelee noin vartissa.

Tarkoitus oli käydä Leniniä moikkaamassa mausoleumissa ja mahdollisesti myös Kremlin museoissa, vaikka 15 vuoden lastenhoitokokemus onkin opettanut, että lasten raahaaminen kaikenmaailman museoihin tai kirkkoihin tms. voi olla melkoisen tuskaista puuhaa. No, Punainen tori ympäristöineen oli kuitenkin jostain syystä suljettu, joten Leniniä eikä Kremliäkään sitten nähty. GUMin tavaratalossa tietysti käytiin, viskeltiin olan yli parit onneatuottavat kolikot Moskovan keskipisteessä ja hämmästeltiin sitä mummeleiden laumaa (kuva), jotka välillä jopa melkoisen kiivaasti ottivat yhteen näistä turistien viskomista kolikoista tapellessaan. Kaikki mahdolliset krääsäkauppiaat kierrettiin tarkoin ja pojat innostuivat erityisesti neuvostohenkisistä sytkäreistä. Yksi Venäjän vaakunallinen pienoislippukin takeretui mukaan. Ja jätskiä syötiin tietty kans.

Lounaaksi kokeiltiin tietysti Moskovalaisen Mäkkärin tarjontaa, minkä jälkeen palasimme kämpille huilimaan. Iltapäivällä lähdimme sitten käymään Gorkin puistossa (kuva). Liput sisään olivat 100 ruplaa eli kolme euroa / henki, lapset olisivat päässeet ennen viittä sisään 20 ruplalla.

Jengiä oli puistossa kohtalaisesti liikkeellä, ihmeempiä jonoja ei ollut missään. Kiersimme lähinnä puiston Lintsi-osastoa, mitä sen jälkeen puistossa on, jäi edelleen katsastamatta. Laitteisiin piti ostaa liput erikseen lippukioskeista, mitään rannekesysteemiä ei täällä näköjaan ollut käytössä. Yhden lipun hinta oli 30 ruplaa eli euron verran ja eri laitteiden hinnat vaihtelivat yhdestä lipusta jopa ainakin kuuteen lippuun eli melko suolaisia olivat joidenkin vemputtimien hinnat.

Illalla joskus yhdeksän maissa palasimme kämpille ja menimme illalliselle viereiseen Uzbekistanilaiseen ravintolaan, ensimmäistä kertaa. Paikka oli todella siisti ja kotoisa, palvelu ystävällistä ja ripeää ja ennen kaikkea ruoka oli aivan erinomaisen hyvää sekä maultaan että ulkonäöltään. Tilaamamme ruuat olivat erilaisia lihavartaita (kuva), mukana paljon erilaisia paistettuja tai grillattuja kasviksia, myös tuoreita, pojille lisukkeeksi uzbekistanilaisia ”ranskalaisia”, kuulema todella hyviä, talon leipää, neljä tuoppia ja yksi snapsi, pojille kokikset, ja hintaa kertyi 3400 ruplaa + tippi (n. 10 %) eli tippeineen n. 110 euroa eli ei mikään kovin paha hinta viideltä hengeltä. Lähtiessä oli henkilokunta rivissä hyvästelemässä yhdellä makeiskippo kuorassa, toisella kulhollinen omenoita jne. Hassua muuten, että olimme tuona hetkenä ainoat asiakkaat. Edellisenä iltana ohi kulkiessani paikka oli näyttänyt melko täydeltä.

Sunnuntaiaamuna venyttelimme pitkään ennen kuin jaksoimme nousta ylös. Puolen päivän tietämillä lähdimme sitten helteisessä kelissä marssimaan Patriarkan lammen kautta kohti Moskovan eläintarhaa, minne ei ole kuin ehkä vartin, parin kymmenen minuutin kävelymatka.

Moskovan eläintarha on perustettu 1864 ja on siten yksi Euroopan vanhimmista eläintarhoista. Vanhempia ovat vain Pariisin (1794), Lontoon (1826), Frankfurtin (1858) eläintarhat sekä tietysti Euroopan vanhin eläintarha Wienissä, mikä avattiin jo vuonna 1752. Pinta-alaa puistolla on reilut parikymmentä hehtaaria ja eläimiä on kaiken kaikkiaan kuutisen tuhatta ja lajeja noin tuhat.

Liput tarhaan olivat 100 ruplaa aikuiselta, lapset alle 18 v pääsivät ilman. Paikka näytti olevan jonkinlainen huvipuiston ja eläintarhan yhdistelmä ja erityisesti pikkuväen suosiossa. Näitä taaperoita vanhempineen ja isovanhempineen oli tuskaiseen tungokseen asti. Paikka oli muutenkin hieman ahtaan ja antiikkisen oloinen, vaikka se onkin hiljattain uusittu ja parannettu läpikotaisin. Fiilis oli melko samantien ahdistava, erityisesti tungoksen takia ja myös helteen takia, joten emme paikalla kauaa viihtyneet, vaan marssimme ulos portista. Portin ulkopuolella tempaisimme välipalaksi parit vräpit ja kokikset, pojat alkoivatkin olla jo melko nälkäisiä.

Pienen arvonnan jälkeen, että mitäs sitte, päädyimme siihen, että mennään vaan keskustaan käppäilemään, joltain pojalta kun oli vielä viimeiset matkamuisto-ostokset tekemättä. Eipä siinä sitten sen ihmeempää, kuljettiin vaan ja oltiin, kunnes ilta alkoi koittaa, ja palasimme kämpille pakkaamaan ja syömään ennen iltajunan lähtöä.