2.-6.5.2006 Keväinen Moskova

Vapun jälkeen heti aamulla takaisin Moskovaan. Ja tietysti matkalaukku kateissa. Lupasivat jäljittää. Oli sitten kuulema jäänyt Helsinkiin, tulee iltakoneella puol kymmenen, ja tulikin. Sheremetevon kentän kuski soitteli joskus yhdentoista aikoihin, että puolen tunnin päästä olen perillä. Olikin jo hieman orpo olo ilman läppäriä yms. rekvisiittaa. Ekaa kertaa pakkasin puvunkin matkaan, jospa vaikka joku päivä leikkisi ihan oikeata bisnesmiestä. Eipä ole vielä kravatti ollut kertaakaan tässä maassa kaulassa. Uudet kengätkin tuli ostettua, nekin olivat laukussa kuten myös Dimalle hankittu HIFKin pelipaita nimipainatuksella ja Aleksein tuliais-Kossupullo. Mutta nyt ovat nekin sitten turvassa.

Kelit ovat täällä mukavan keväiset, ruoho jo vihertää ja puissa on jo melko isot hiirenkorvat. Ollaan ehkä viikon verran edellä Etelä-Suomen kevättä, lämpöä lähemmäs 20, ja katukuvassa vilisee entistä enemmän ja lyhyempiä hameita. Katukaupustelijoiden joukkoon ovat ilmestyneet myös kevään ensimmäiset tilli- ja persiljanippukauppiaat ensisatoaan tarjoamaan. Kaupunkikin oli selvästi siistitymmän näköinen kuin pari viikkoa sitten poislähtiessä. Vuokraisännät (Igor ja Andrei) olivat käyneet kastelemassa omat kukkasensa poissaollessani ja olivatpa korjanneet työpöydän lampunkin, mistä en ollut heille kyllä mitään maininnut. Tarkoitus oli ottaa kotoa parit ruuvvarit ja korjata se itse, mutta käyhän se näinkin. Olivat siivonneetkin, hella oli huolella jynssätty ja vessakin näytti pestyltä. Ei siis valittamista.

Viikko vierähti konttuurilla ilman sen kummempia krumeluureja. Ilmat pysyivät koko viikon kesäisinä. Tulevan viikon voitonpäivän kekkerit alkavat yhä enemmän näkyä jo nyt katukuvassa. Tänään perjantaina toimistomme ohi marssi parin tunnin aikana useampiakin osastoja rummut päristen ja pillit vinkuen, mukana muutamia m oottoroituja osastojakin. Takapihalta kuului 12 tykin laukausta, on nääs joku puna-armeijan kenttä tossa takana.

Näitä kemuja en tällä kertaa jää hämmästelemään sen enempää, vaikka varmasti kaikenlaista nähtävää niissä olisikin. Hyppään mieluummin junaan ja tulen muutamaksi päiväksi kotiin Suomeen voitonpäivän vapaita (ma-ti) viettämään. Eipä ole tuolla Moskovan-junallakaan tullut ajeltua sitten 90-luvun alun.

Junan lähtöaika oli vasta 22.50 illalla, joten aikaa pakkaamiseen ja odotteluun oli enemmän kuin riittävästi. Leningradin juna-asemalle saavuin hyvissä ajoin tuntia ennen lähtöä. Jengiä oli varsin paljon liikenteessä, olihan edessä viikonloppu ja voitonpäivän vapaat.

Asemarakennuksessa on sisääntuloaulan ja lipputiskien jälkeen odotusaula, missä ei kylläkään ollut penkkejä missään. Keskellä aulaa oli valkoisen pylvään nokassa valkoisesta marmorista tms. muovailtu Leninin pää, kuinkas muuten, Leningradin asemalla kun oltiin. Aulan molemmin puolin oli pieniä kioskeja ja pari kahvilaa, mistä matkalaiset voivat sitten ostella tupakkaa, olutta, lehtiä, olutta, kahvia, olutta, piirakoita, olutta, matkamuistoja, olutta jne. Ostinpa siis minäkin odotellessa - oluen. Haaleata oli, ja vielä toisenkin, ihan yhtä haalean.

Sitten junaan, kakkosluokan makuuvaunuun, hytissä 4 punkkaa yhteensä. Kämppiksiksi tuli noin nelivitonen pariskunta ja 12-13 v tyttö, jonka isoäiti näytti olevan naapurikopissa. Siivon näköisia ihmisiä.

Ravintolavaunu oli pakko tsekata, tietysti. Siellä törmasin kahteen Metson metsäkonekauppiaaseen, jotka olivat tulossa Habarovskin suunnalta. Siinä sitten tovin turisimme ja otimme pari kertaa 50 grammaa ja iltakaljat paksun tupakansavun seassa. Olikohan se lasku kolmesta votkasta ja yhdestä kaljasta 230 ruplaa tai jotain eli 7 euroa. Sitten nukkumaan. Ja aamulla kotiin. Keskiviikkoaamuksi sitten takaisin ja samantien siittä sitten Sytkäriin.