26.-30.6.2006 Moskova-Jaroslavl-Moskova

Helteiden loppumiselle ei näy jatkoa. Nyt alkaa jo kämppäkin olla tosi kuuma, vaikka aika kauan kestikin, ennen kuin varjossa ja puiden suojassa ollut massiivinen kivitalo lämpeni, vielä viime viikolla siellä pystyi jotenkin olemaan, alkuviikosta oli vielä virkistävän viileää.

Alexandra tuli taas maanantai-aamuna Venättä opettamaan. Sitten toimistolle, illalla salille, missä tapasin taas ensimmäisen suomalaistuttuni, Mikan, juuri Moskovan kauppiksesta valmistuneen kaverin, joka on muistaaksen Handelsbankenin hommissa. Vaihdoimme yhteystietoja ja päätimme mennä joku päivä bisselle, elokuun puolella kyllä, mulla kun alkaa neljän viikon loma perjantaina. Mika oli kuullut, että joku suomalainen sählyporukkakin olisi kasassa jossain, mukaan kuulema mahtuu...

Tiistaina lähdimme Diman kanssa (sähko)junalla, elektritskalla, Jaroslavliin, Moskovasta koilliseen kulkevan ns. ”Golden Ringin” muodostavan historiallisten kaupunkien päätepisteeseen. Matka kesti nelisen tuntia, mutta sujui suhteellisen mukavasti ekassa luokassa. Kovaa pauhaava telkkari vähän kyllä häiritsi aamu-unen rippeitä. Tarjoilukin pelasi, juoma-, lehti- ja jätskikärryt sahasivat sopivasti edestakaisin.

Jaroslavl, mikä on kuulema noin 700 000 asukkaan kaupunki, perustettu 1010, eli ihan kohta on 1000-v bileet, sijaitsee Volgan rannalla, yksi sen sivujoista, Kotorosl, kulki aivan hotellimme, ”Jubileinajan”, edestä. (kuva). Harmi, ettei tullut zimmareita mukaan, sen verran houkuttelevilta biizit näyttivät, kaikin puolin.

Päivän päätteeksi istuimme aluksi pari tuntia Diman huoneessa, Alexeikin oli saapunut St Petestä mukaan. Oli pakko porukalla vääntää jotain hemmetin henkilösuunnitelmia, hotellin Wi-Fi –yhteydet tosin eivät olleet kovin hääppöset. Pakko oli kyllä hakea parit ölberit alakerran baarista.

Sitten seittemältä painuimme yksi asiakas mukanamme läheiseen ravintolaan illalliselle. Varsin maltillisesti meni votkaa, puolen litran pullo vaan neljään pekkaan! Talon savipadassa tarjoiltu karhupata oli erinomaista!

Vaihdoimme sitten vielä paikkaa läheisen hotelli-night-clubin terdelle, missä brunetti Svetlana tarjoili meille ensin vadillisen viileitä ja raikkaita hedelmiä: oli viinirypäleitä, päärynän lohkoja, kiwi-hedelmän viipaleita ja keskellä molemmista päistään avattu ananas (kuva), mistä oli sisus koverrettu pois, viipaloitu, ja asetettu kuoreen takaisin. Oli tosiaankin virkistävää noukkia viileitä ananaspaloja ja naukata välillä pitkästä, mintunlehdillä, limeviipaleilla, sokerilla ja jääpaloilla täytetystä lasista jotakin kuubalaista rommipommia! Ja ilta tummeni hiljalleen, ja rantabulevardilla käyskenteli edelleen paikallisia tytteleitä, pareittain tai kolmisin, kovasti kikattivat, kun otti pari kuvaa (kuva)....

Hotellin aamiainen oli erinomainen, huoneesta ei tosin voi samaa sanoa:pieni, ahdas, kova ja luisen tuntuinen punkka, ja helevetin kuuma! Aamiaissalissa oli pari bussilastillista italialaisia turisteja, saksalaisiakin oli melkoisesti, eikä ihme, sen verran on kuuluisia mm. historiallisista rakennuksistaan, kirkoistaan yms tämä ”Golden Ring”. Toivottavasti jäis itellekin aikaa nähdä vähän kaupunkia muutenkin, kuin vaan taksin ikkunasta.

Keskiviikko kului tehtaalla kovassa kuumuudesaa kaikenlaisen puuhastelun merkeissä. Päivällä kävimme pikaisesti kolisevalla ratikalla keskustassa tempasemassa Mäkkärin herkkulounaat ja huilaamassa hiukan paikallisessa puistossa. Paikallista kotikaljaakin (kvas) tuli kokeiltua, siis semmoista, jota myydään kadunkulmissa suuren suurista kärrättävistä tynnyreistä (kuva). Maku oli toisaan kuin kotikalja, vaaleampaa ja hieman makeampaa kuitenkin. Tämä versio vivahti hiukan simalta.

Ilta kului melkoisen pitkälle, ennen kuin pääsimme irtautumaan. Siitä olikin sitten hyvä kurvata hotlaan suihkuun ja biizille, missä oli useampiakin oluttelttoja, yhdessä jopa disko ja aika vilske muutenkin. Porukkaa oli melkoisesti vielä uimassakin, vaikka kello oli jo kymmenen, mutta onhan tuota lämpöäkin se kolme kymmentä. Siinä sitten juhlistimme mun huomisia synttäreitä jonkin aikaa.....

Torstaina olikin sitten aikaa. Tehtaalla ei tuhertunut kuin aamupäivä, ja sitten painuimmekin taksilla keskustaan lounaalle, junan lähtoon oli vielä useampi tunti. Tulimme jonnekin keskustaan, mikä hyvin paljon muistuttaa stadia tai Haminan vanhaa kaupunkia tms. mutta vaan monta kertaa suuremmassa mittakaavassa. Paljon on vanhoja muutamakerroksisia kivitaloja ja sipulikirkkoja lähes joka mutkassa. Kaunis kaupunki, kerta kaikkiaan, eipä ihme, että tänne turisteja virtaa! Mutta kyllä olis maalisudillekin töitä. Mutta onhan tässä nuhjuisuudessakin kyllä aivan oma viehätyksensä. Ja kaduilla kulki toinen toistaan lyhythameisempaa ja säihkysäärisempää....

Lounas tempastiin ”Aktjorissa” (=näyttelijä), mikä oli erittäin viehättävä ravintola, oli flyygelit ja kaikki. Alkajaisiksi söin gulassikeiton, mikä oli jälleen kertakaikkisen herkullisen täyteläinen ja ravitseva, olisi yksin riittänyt lounaaksi, savipadasta tarjoiltiin. Pääruuaksi oli sitten jotain lihaa, maalaispottuja, morssia juomaksi (karpalomehua). Ei tullut nälkä koko iltana.

Junaan, tuskaisen kuumaan junaan. Olutpullot mukaan, edessö neljän tunnin junamatka! Sataa, mutta ei yhtään pudota kuumuutta, vaan päinvastoin nostaa ilmankosteuden sietämättomäksi. Hiki valuu koko ajan. Eteemme istahtaa kaksi kahdeksantoistavuotiasta kaunotarta, toinen tumma, pitkät hiukset, toisella lippis, jonka alta paljastuu kaljuksi ajeltu pää. Autamme heidän painavat kassinsa hyllylle, mistä he ovat suunnattoman kiitollisia. Kahvilavaunussa on viileämpää, ikkunat saa auki ja oluttakin saa....

Perillä Moskovassa menimme sitten vielä American Bariin ”parille”, mukaan tuli uusi junatuttavuutemme Maxim, mukava heppu (kuva), duunissa jossain paikallisessa öljy-yhtiössä, nimi ei jäänyt mieleen.

Perjantaina kotiin Suomeen ja neljön viikon kesölomalle!