31.7.-1.8.2006 HKI-Moskova-Perm-Moskova

Lomat on siis loppu, aivan liian aikaisin, kuten aina ennenkin. Onneksi kuitenkin kesä oli aivan huippuluokkaa, lämmintä riitti varmasti kaikille, vettä olisi varmaan kaivattu hieman enemmän, ainakin etelään. Mutta ei auta, pakko oli ruveta pakkaamaan ja kaivamaan passia esille.

Maanantaiaamuna tavanomaisesti taas kentälle, missä olikin edessä aivan kaamea jono check-inniin, melkein ulko-ovelle asti, mutta ihmeen nopeasti jono hupeni, oliskohan vartissa selvitty koko hommasta. Kone oli tietenkin kolme varttia myöhässä, joten aikaa jäi kahlata kuukauden sähköposteja....

Moskovasta olikin sitten heti kohta jatkolento Permiin, Kama-joen varteen, jonnekin melko lähelle Uralin vuoristoa. Perm on reilun miljoonan asukkaan teollisuuskaupunki, jossa varsinkin sotatarviketeollisuus on vahvasti esillä osin varmaan senkin takia, että sodan aikana paljon asetehtaita ja muita eri teollisuuslaitoksia evakuoitiin sinne turvaan vihulaisilta. Joidenkin lähteiden mukaan Perm saattaa olla se muinaisista rikkauksistaan kuuluisa viikinkiajan Bjarmia, mene ja tiedä. Itse kaupunki oli kohtuullisen siisti, hotelli varsin kelvollinen, pahemmin ei ollut ruuhkaa missään. Kamajoki on kuulema Euroopan neljänneksi pisin joki, yli 1800 km, jonkin verran kestää uida joen toiselle puolellekin.

Lento sujui rutiinilla, perillä oltiin vasta vähän ennen yhdeksää paikallista aikaa, mikä on kaksi tuntia edellä Moskovan ajasta. Lentokentällä lojui toista kymmentä pientä kopterin raatoa siistissä rivissä, vieressä muutama isompi MI-8, joissa olivat sentään propellit vielä tallella, kentän sivussa oli parikymmentä MIG-29:ä, ojennuksessa nekin, ja vielä muutamia hajallaan siellä täällä. Muodollisuudet sujuivat kentällä suht. joutuisasti, taksikin saatiin muutamassa minuutissa.

Samantien päivälliselle ja sitten kaverit alkoivat tehdä virnuillen lähtöä paikalliseen klubiin nimeltä ”City Cats”, mikä sijaitsi aivan hotellimme ”Touristin” vieressä. Naamanilmeet kyllä antoivat odottaa jotain aivan tietyntyyppistä klubia ja niinhän se sitten olikin ihan kunnon strip-tease-luola. Ennen sisäänpääsymaksua meille annettiin vartin opastettu kierros laitoksessa jossa oli suuri, suorakaiteen muotoinen show room, keskellä tietty estraadi tankoineen ja sen päässä vaahtokylpyporeamme, missä yksi tytöista parhaillaan kiemurrellen pesi itseään. Estraadilla oli koko ajan kaksi tanssijatarta, ja kun heidän shownsa oli ohi, olivat seuraavat kaksi jo hyvää vauhtia aloittamassa omaansa.

Yläkerrassa oli erilaisia huoneita yhdessäoloa varten. Ensimmäisessä oli valtava kuninkaallinen punkka, tyynyjä ja krumeluureja, oikeesti ihan tyylikäs, suihku huoneen nurkassa. Seuraava huone oli sisustettu heinäladoksi Suomi-Filmi-nostalgiasta kiinnostuneille (kuva, aika huono kännykällä otettu, oli aika pimeetäkin), seinällä roikkui pellavaisia vaatteita roolileikkejä varten. Kolmannessa huoneessa oli suuri olohuone sohvineen, jossa sitten voi katsella yksin tai seuralaisen kanssa kun kolme tyttöä kiemurtelevat ”ikkunan” takana valtaisassa sängyssä toistensa kimpussa.

Alakerrassa oli hierontaosasto, lasin takaa sai valita hierojan tai useammankin. Peräkammarissa olikin sitten kunnon S/M-studio jalkapuineen, ruoskineen ja remmeineen ja ties mine härveleineen ja häristimineen. Ajan säästämiseksi ja koska kello alkoi olla jo puoli kaksitoista paikallista aikaa, Aleksei jäi samantien alakertaan hierottavaksi. Sen verran pitää kyllä lisätä, että aivan ”täyden palvelun” hoitolasta ei ollut kyse, vaan kaikki hommat olivat alusta loppuun käsityötä.

Jäimme sitten Diman ja Dima G:n kanssa showtiloihin oluelle Alekseita odottamaan. Eipä mennyt kuin pari minuuttia kuin eka tanssija rysähti syliin ja aloitti kiemurtelun, jota kait lap dancingiksi kutsutaan. Ajattelin aluksi, että keikkukoon siinä nyt hetken, tippiä varmaankin kohta ruinataan. Vaan meno vaan jatkui ja jatkui. No, olihan se dooris ihan jäntevä ja silleen, mutta vähän jäi kädetön olo, kun ei oikein tiennyt että mistä on kyse, onks kaverit piloillaan tilannut sen tohon keikkumaan varsinkin kun Dimalla näytti olevan hauskaa. Varmaan vasta kymmenen minuutin kuluttua performanssi oli lopussa ja nyt jo melko hikinen artisti istahti sohvalle hengähtämään. Dödökin oli hieman pettänyt vauhdissa. Tippiä saatiin sitten porukalla keräillä tuhannen ruplan verran eli kolmisen kymppiä. Jatkossa olimmekin sitten hieman varovaisempia, mitä nyt Dima otti vielä yhden sylipainin, mutta tällä kertaa suoraan poreammeesta, joten oli varmasti vähän raikkaammat dunkkikset

Aamulla sitten asiakkaisiin, matkan varrella vaihteeksi taas yksi kolari, ei vissiin paha kuitenkaan, ja iltapäivällä takaisin hotlaan. Olimme sopineet, että luovutamme huoneet vasta kuudelta, kone kun lähti vasta puol kymmenen. Ehti siinä sitten käydä hotlan yhteydessä olevassa beauty saloonissa parturoitavanakin, hinta 450 ruplaa eli vajaat 15 euroa.

Koneessa sitten tilasimme Diman kanssa ruokajuomaksi punaviiniä, Aeroflotti kun ei itse tarjoile alkoholijuomia lainkaan, vaan ne pitää itse ostaa, jos niitä nyt koneessa sattuu olemaan. Vähän yskin, kun hinta oli 300 ruplaa eli 9 euroa, tottakai ajattelin, että sieltä tulee sellainen Finnairin miniatyyrilesti, mutta kokonainen pullohan sieltä sentään tuli. Kotiin Moskovaan päästiin joskus yhdentoista maissa.