9 paria silmälaseja

Vilskettä on taas riittänyt muutaman hieman hiljaisemman talvikuukauden jälkeen. Reissun päällä on saanut olla alvariinsa pääasiassa samoja tuttuja kulmakuntia kierrellessä GuangDongista (Kanton) ShanDongiin. Mitään ihmeempiä illanistujaisia tai karaokekarkeloita ei ole onneksi sen kummemmin ollut, mutta lounaaksikin saa toisinaan jotain uutta ja jännittävää. Pari viikkoa sitten Guangzhoussa esimerkiksi erääseen lounasravintolaan saapuessamme tiskillä retkotti vajaa metrinen krokotiilin raato pää katkaistuna ja komeasti muun kropan viereen asetettuna. Pakkohan sitä oli sitten tietysti kokeilla ja hyvää lihaa se olikin, yllättäen jopa melko rasvaista, koska tämä otus oli tarhassa kasvatettu, hyvin syötetty eikä kaverin ollut juuri tarvinnut eväänsä liikauttaa sapuskaa hankkiakseen. Krokotiilinakin voi siis viettää sohvaperunan elämää, Kiinassa ainakin.

Nantongissa tuli yövyttyä hotellissa pitkästä aikaa ja huoneeseen saavuttuani päätin ottaa rentouttavan hieronnan ja koska huoneen pöydällä oli asiallisen näköinen mainos hotellin hierontatarjonnasta kohtuulliseen hintaan, tartuin puhelimeen ja sain hierojan paikalle muutamassa minuutissa. Mutta minkälaisen ja minkälaisin ehdoin! Lopputulos oli se, että välillemme syntyi ankara riita, jolloin hän soitti esimiehelleen ja minä heti perään sekä hänen esimiehelleen että hotellin johtajalle ja haukuin molemmat pataluhaksi, vaikka eivät juuri englantia ymmärtäneetkään ja lopuksi paiskasin hierojan ulos huoneesta. Syynä soppaan oli, että viiden minuutin onnettoman läpsyttelyn jälkeen hierojatyttö alkoi ensinnäkin vaatia aivan toista hintaa, mitä hotellin omassa hinnastossa mainittiin ja sitten vielä tarjoamaan huorapalveluita vielä korkeampaan hintaan. Näitä tällaisia juttuja on nyt sen verran nähty ja kuultu siellä ja täällä ja lähes kaikkialla, joten täytyy varmaan jossain raossa tehdä tästäkin sitten ihan omajuttunsa, kiinalaisesta prostituutiosta siis. Pari kuvaa täytyy kyllä käydä ensin nappaamassa juttua elävöittämään.

Aikaisemmin olen pääasiassa kovasti kehunut kiinalaisia ja aivan ansiosta. Mutta mutta, kaikella on kääntöpuolensa. Kun pitää tosissaan saada jotain aikaan ja tehtävä asia on aavistuksen supersimppeliä monimutkaisempi, asia pitää juurta jaksain rautalangasta vääntää ja sittenkin heti ensimmäisen pikkiriikkisen mutkan tai ongelman eteen tullessa kiinalainen nostaa kätensä pystyyn ja ilmoittaa, että homma ei onnistu siitä ja siitä syystä ilman, että hetkeäkään ajattelisivat, miten tämän usein hyvin yksinkertaisen asian voisi ratkaista tai tehdä toisin. Sen sijaan tulevat sitten mulle valittamaan asiasta, jolloin väännän heille uudenmallisen rautalankahäkkyrän, jota he ehkä hetken kummasteltuaan, vastusteltuaan ja ihmeteltyään kuitenkin ryhtyvät totetuttamaan ja pääsevätkin hieman eteenpäin, kunnes tulee seuraava mutka matkaan. Ja aivan oikein, homma tyssää siihen, ei onnistu. Koko ajan saa olla vahtimassa kuin pikkulapsia ja potkimassa takamuksille. Jos et valvo ja vahdi, mikään ei etene. Kaikenlainen mielikuvituksen käyttö ja luova ongelmien ratkaisukyky tuntuu puuttuvan suurimmalta osalta kiinalaisia aivan kokonaan. Tutut ja turvalliset rutiinihommat he kyllä yleensä tekevät, mutta nekin täysin kaavamaisesti ilman hetkenkään miettimistä, että tehdäänkö asia järkevällä tai parhaalla mahdollisella tavalla. Ohjeiden pitää olla erittäin tarkat ja jos niissä joku pieni puute on, homma tyssää taas siihen, sillä kiinalainen ei yksinkertaisesti pysty soveltamaan mitään eikä mihinkään. Grrrrrrrrrrrrrrrrrrr!!!!! Meinaa tosiaan välillä hermot mennä. Ja vaikka kuinka asiasta jauhetaan ja esimerkkiä näytetään ja annetaan mallisuorituksia ja kehotuksia luovaan ajatteluun, niin mikään ei muutu. Sama juttu kerta toisensa jälkeen. Kertakaikkiaan perässäkiskottavaa ja kädestä pitäen talutettavaa porukkaa. Jokunen poikkeus toki on, mutta ne tuntuvat kyllä olevan melko harvassa.

Tulipa taas hamstrattua muutamat prillit, halavalla kun sai, ja nyt niitä sitten on moneen menoon ja fiilikseen sopivat. Ostimme Annen kanssa kokonaista yhdeksät erilaiset, mulle kolmet tavalliset ja yhdet aurinkolasit vahvuuksilla ja Annelle neljät plus aurikset, vahvuuksilla nekin. Ja kaikki samasta puodista Shanghain pohjoisen rautatieaseman metrotunnelista, missä näitä prillikojuja tosiaan riittää. Hintaa kertyi kaikenkaikkiaan 1300 rämpylää eli euron kurssin 8,5 mukaan laskettuna hinta oli noin 150 euroa, millä ei taida Suomessa saada yhtäkään paria. Odottelemaan tosin jouduimme melkein kaksi tuntia ennen kuin saimme prillimme kouraan koteloineen kaikkineen, koska oli lauantaipäivä ja melkoinen ruuhka rillimarkkinoilla. Mutta hämmästellä tosiaan täytyy, miten ihmeessä Suomessa rillien toimitusaika on pari viikkoa tai jopa enemmän, sillä aivan omien silmiemme alla nämä kaverit iskivät linssiaihion toisensa perään hiontakoneeseen, naputtelivat parit lukemat ja antoivat koneen rouskuttaa. Kahden minuutin kuluttua valmis linssi putkahti ulos ja se asetettiin kehyksiin paikalleen. Varmaankin instrut sun muut teettävät rillinsä täällä, sikahalvalla, ja aika kuluu postin kulkuun Suomen ja Kiinan välillä. Ja perivät 20-kertaisen hinnan.

F1-liput tipahtivat postiluukusta eilen. Mukana paketissa oli vielä pikkuinen punaisesta nailonkankaasta tehty F1-pussukka, mistä tipahti luottokorttimallinen F1-vuosikalenteri ja hopeanvärinen F1-avaimenperä. Enää reilut 3 viikkoa itse kisaan...