(Moskova 18.-23.3.2007)
Sunnuntai-iltana lumisateisesta Suomesta lumettomaan Moskovaan. Muutenkin rauhallinen viikko. Reissut ovat nyt aika vähissä, Syktyvkarissa melkein joutui piipahtamaan, mutta siirtyi sekin sitten lähitulevaisuuteen.
Tiistaina käväisin illalla katsomassa neljän tarinan sikermän Belkinin kertomuksia Pushkin –teatterissa, joita onkin ainakin kaks kappaletta tässä ihan kotinurkilla, toinen Bolshaya Bronnaja –kadulla ja tämä ihan Tverskayan Mäkkärin takana. Venäjän ope oli mulle lipun hommannut, ja istuin siellä sitten kuuden seittemänkymmenen koululaisen seassa, sillä nämä Pushkinin klassikot kuuluvat myös venäläisten peruskouluikäisten opetusohjelmaan.
Teatteri ei siis ollut tuon isompi, ja mulla sattui paikka vielä eturivilta, joten kaiken näki ja ennen kaikkea kuuli hyvin. Hyvä jos edes viidenneksen ymmärsin, mutta koska kaikki esitetyt tarinat olivat jo ennestään tuttuja ja open kanssa venäjäksi läpi kahlattuja, pystyi dialogia kuitenkin melko mukavasti seuraamaan. Näyttelijät olivat ainakin minun mielestäni loistavia, vaikka tarina itsessään olikin hyvin pienimuotoinen ja yksinkertainen. Lipun hinta ei ollut kuin 300 ruplaa eli 9 euroa. Ei todellakaan paha.
Tapahtumat alkoivat siitä, kun joukko matkalaisia Belkin mukaanlukien tapasivat kestikievarissa ja alkoivat teetä juodessaan kertoilla kuulumisia ja tarinoita toisilleen. Aluksi muuan upseeri kertoi tarinan Silvio –nimisestä entisestä upseerista ja mestariampujasta sekä pitkävihaisuudesta ja kaksintaistelusta ("Vystrel" eli "Laukaus"), seuraavaksi muuan mummeli kertoi tarinan nuoresta kaunottaresta ja siitä, kuinka karmea lumimyrsky vaikutti hänen avioliittoaikeisiinsa ("Metel" eli "Lumimyrsky"), kolmantena oli vuorossa taas erään matkalaisen kertomus eräästä hautausurakoitsijasta ("Grobovshik"), hänen saksalaisesta naapuristaan sekä naapurin varsin kosteista hopeahääpirskeistä. Belkin, entinen tsaarin upseeri hänkin, kirjoitteli kaiken muistiin.
Muutaman vuoden kuluttua Belkin yöpyi taas matkoillaan tässä samaisessa kievarissa ja tapasi murheen murtaman kievarin pitäjän ("Stanzionny smotritel") lojumassa penkillä. Kävi ilmi, että Dunja, hänen tyttärensä ja silmäteränsä, oli karannut Pietariin erään rikkaan husaarin mukana. Belkinin tarjottua hieman rommia alkoi kievarin pitäjä kertoa surkeaa tarinaansa siitä, kuinka hän oli lähtenyt Pietariin tytärtään etsimään, mutta ei yrityksistään huolimatta enää saanut häntä takaisin. Ukkorukka oli parissa vuodessa harmaantunut ja vanhentunut silmissä.
Vierähti pari vuotta ja Belkin osui taas matkoillaan samaiseen kievariin, mutta kievarinpitäjää ei näkynyt. Pihalla lehtiä lakaiseva poika sitten kertoi hänen murheen murtamana ryypänneen itsensä hengiltä. Dunja oli kyllä viimein tullut lapsineen ja koirineen kuuden uljaan hevosen vetämissä vaunuissaan isäänsä katsomaan, mutta liian myöhään.
Moskovassa ilmat alkavat lämmetä. Päivällä on jo +10 astetta tai vähän yli, korkkareiden kopinaa alkaa kuulua pikku hiljaa enemmän ja enemmän ja samalla hameen helmat lyhenevät. Jalkakäytävien kuivalla harmaalla asvaltilla näkyy vähintään viiden askeleen välein karmeat aivolimat. Kovia ovat näemmä syljeskelemään, venäläiset.
1 kommentti
Anonyymi
5.12.2021 11:30
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin