Autonomistajan arkea Venäjällä

(Moskova 12.-15.3.2007)
Paluun Moskovaan piti olla jo sunnuntaina 11.3. Iltakone oli kuitenkin ylibuukattu ja mullekin riitti vain stand by –paikka, joten portilla sitten arvottiin. Mulla nyt ei ollut erityisemmin kiire palata Moskovaan, joten suostuin lentämään vasta maanantai-iltana, busineksessa tietysti, ja sadan taalan Aeroflotin lahjakortti taskussa.

Maanantai-iltana oli uusi lippu odottamassa, niin kuin oli sovittukin. Siitä onkin jo aikaa, kun viimeksi on bisnesluokassa päässyt lentämään, niin kauan, etten heti hoksannut, että bisnesmatkaajille on oma check-in –jonokin, vaan Aeroflotin lipputiskin virkailijan oli tultava siitä erikseen huomauttamaan, että menehän tuohon yhden ihmisen jonoon äläkä tässä sadan metrin jonossa koko iltaa roiku. Busines-loungeenkin hoksasin mennä vasta varttia ennen koneen lähtöä puolen tunnin notkumisen jälkeen.

Tiistaina sitten yhdeksi päiväksi Efremoviin, eipä sieltä sen kummempaa. Lumet ovat melkein hävinneet, kevät on aavistuksen pidemmällä kuin Suomessa. Moskovan suunnalla lunta on enemmän, vaikka itse kaupunki alkaakin jo olla jotakuinkin lumeton. Keskiviikkona satoi vettä ja mittarikin näytti jo +7 astetta, lumet katoavat kovaa vauhtia.

Paluumatka Efremovista menikin sitten mukavasti Miroslavin kyydissä hänen uudenkarheassa työsuhde-Mondeossaan. Matkaa kun oli rapiat päälle 300 kilsaa, niin jutellakin ehti pitkästä aikaa kaikenlaista ja autoistahan tietysti se juttu ensimmäiseksi lähtikin liikkeelle, vaikken itse mikään autofriikki olekaan. Eikä nyt vertailtu sitä, kenen lulla liikkuu liukkaammin, vaan sitä, minkälaisia autoja paikallinen liikennemiliisi (DPS) pysäyttelee useimmin.

Juttu lähti liikkeelle, kun kyselin, että kuinka usein Miroslav on joutunut miliisin pysäyttämäksi, näitä maantiekontrollipisteitä kun on tämän tästä. Harvoin, oli vastaus, ja selitys siihen, että Mondeo on sopivan keskiluokkainen ja huomiotaherättämätön menopeli. Suurimmassa vaarassa ovat 5-6 vuotta vanhat saksalaiset autot, kuten bemarit ja audit, ja erityisesti mustat sellaiset. Ne kun ovat niitä eniten varastettuja ja salakuljetettuja.

Ei miliisi niitä tarkastaessaan ajattele ollenkaan saavansa rosvoja kiinni tai tekevänsä valtiolle hyvän palveluksen, vaan näkevät siinä neljällä kumipyörällä kulkevat viistuhatta taalaa. Homma on nimittäin sellainen, että jos miliisi saa kiinni varastetun bemarin, hän samantien takavarikoi sen varastettuna ei valtiolle, vaan itselleen. Lahjukset eivät auta eikä se edes kannata, sillä jos lahjuksilla hetkeksi tilanteesta selviäisikin, niin on satavarma, että lahjukset rahastanut miliisi samantien soittaa seuraavan mutkan takana kyttäävälle kaverilleen, joka sitten vaatii uudet lahjukset ja joka maksaa siitä kaverilleen provikat. Miliisi siis yksinkertaisesti ottaa auton haltuunsa ja laittaa vahingon kiertämään, muutaman tonnin äveriäämpänä.

Joku vuosi takaperin Miroslav ajeli Peugeotilla, mitä muuten monet pitävät ranskalaisen pehmeän ja naisellisen imagon takia naisten ja homojen menopelinä, mutta toisaalta silläkin saa ajaa melko rauhassa. Kerran kuitenkin Miroslavkin pysäytettiin ja hetken auton papereita tarkastettuaan paikallinen miliisi pyysi Miroslavin sivummalle vartiokoppiin kuulusteltavaksi. Kävi ilmi, että hänen autonsa oli miliisien papereissa merkitty varastetuksi. Onneksi tämä tapahtui Efremovissa, missä meidän firmamme on suurin työnantaja ja muutenkin tunnettu firma ja koska auto oli firmamme nimissä, ongelmia ei sitten sen enempää tullut.

Miliisi sai sitten selville, että Miroslavin autosta on olemassa kaksoiskappale, rekkareita, väriä ja moottorin numeroa myöden. Varkaat kun harrastavat kopiointia, käyvät ottamassa valokuvat ja hankkivat itselleen muutkin tiedot jostakin laillisesta autosta ja tekevät sitten vastaavasta varastetusta autosta täydellisen kopion kaikkia yksityiskohtia myöden. Edes paikallinen katsastusviranomainen ei saa hommaa aisoihin, auton kun voi katsastaa tarvittaessa ilman, että auto edes koskaan käy katsastettavana. Ruplat kun liikkuu, niin leimasin heilahtaa. Ja kuka edes tosissaan kuvittelee, että Venäjän kokoisessa maassa kaksi täysin identtistä autoa koskaan kohtaisivat.

Katsastuksesta vielä sen verran, että kun Dima joku aika takaperin koitti katsastaa omaa Focustaan, mikä oli juuri määräaikaishuollosta tullut ja minkä piti olla ihan OK kaikin puolin, oli katsastusmiehen kommentti, että valot on väärin suunnattu ja että leimaa ei tule, ennen kuin vika on korjattu. No, Dima kiikutti auton takasin huoltoon, missä todettiin, että valot on OK ja kunnossa. Takaisin katsastukseen, missä valojen väitettiin olevan poskellaan edelleen. No, Dima ymmärsi yskän, muutama sata ruplaa ja kas, valot olivat yks kaks ihan kunnossa! Että silleen.

Torstaina sitten taas vaihteeksi kotiin Suomeen ja sunnuntaina taas takaisin Moskovaan yhdeksi viikoksi.